Jatkoaika nuolee

[IceWalker]

Sihvosen viisaudet: paras pelikirja + paras valmentaja = Suomi viides ja huono pelikirja + huono valmentaja = Suomi kolmas. Eipä Sihvonen peliin vaikuttanut mitenkään, mutta hänen viisautensa on helppo tulostaa näin.

Nummelin sanoi, että Suomen joukkuehenki oli paras hänen aikanaan. Joten senkään puute ei selittänyt konttaamista. Suomi pelasi viime vuonna materiaalinsa edellyttämällä tavalla. Tänä vuonna erot olivat aika pieniä lukuunottamatta Kanadaa ja Venäjää, joten maksimisuoritus Suomelta olisi ollut tällä materiaalilla tänä vuonna kolmas. Ruotsilla ei ainakaan kovin ihmeellistä jengiä ole kasassa.

"Onni" laajasti katsoen eli pikkuasiat lopulta tiputtivat Suomen finaaleista. Ruutu ei varmasti tahallaan ottanut jäähyä. Suomen ote pelistä katosi välillä totaalisesti: sitäkin on hieman vaikea ymmärtää mistään teoriasta käsin. Jääkiekko on tällaista, sen tietävät niin asiantuntijat kuin maallikotkin - yhtä lukuunottamatta.

Kerro samalla Vuoriselle, että pistää sen Suomen pelikirjan myyntiin, voi meinaan olla kevään bestseller.

 

[tinkezione]

"Onni" laajasti katsoen eli pikkuasiat lopulta tiputtivat Suomen finaaleista.

Maalintekotaidolla ei ole mit...korjaan: Maalintekotaidolla ei ole juurikaan tekemistä onnen kanssa, edes laajasti katsoen. Robert "se on paska" Esche, 21 torjuntaa (muistaakseni, en jaksa nyt käydä tarkistamassa) ensimmäisessä erässä ja about kaikki näistä lauottu joko huonoista paikoista tai hätäisesti tai molempia. USA-pelin olisi pitänyt olla kaiken järjen mukaan erätauolla jo n. 4-0 ja tällä hetkellä oltaisiin valmistautumassa pronssimatsiin.

 

[Knower]

Se on komeaa, että esim. nimimerkki IceWalker pystyy todennäköisesti maailmanluokan kokemuksella jääkiekkovalmentamisesta ilmoittamaan, että "Jääkiekko ei ole mikään pelikirjapeli, vaan onnenpeli ja materiaalipeli". Mites Tami tämän sanoisi, My Fuckingratulations, piste. Huikeaa hei.

Pari eri koulukuntaa enkä itse tätä jaksa sen enempää jankata. Joillekin ei mene jakeluun mitä esim. Sihvonen ja ne Sihvosen nuoleskelijat tässä ovat ajaneet takaa.

Tällaisessa joukkueurheilussa on erittäin tärkeää löytää oman maan/seuran Identiteetti. Se on kaiken toiminnan perusta. Se oma vahva identiteetti näkyy pelitaktisissa asioissa, tavassa harjoitella, tavassa toimia, ihan kaikessa. Seurajoukkueen kohdalla tämän moni ymmärtää, vahva identiteetti ja pitkäjänteisyys kulkevat usein käsi kädessä. Kun asioita tehdään vahvalla identiteetillä ja pitkäjänteisesti - luonnollisesti laadukkaasti ja parasta mahdollista osaamista hyödyntäen - saavutetaan isossa kuvassa (vaikkapa nyt 10 vuoden aikana) SUUREMMALLA TODENNÄKÖISYYDELLÄ parempaa menestystä, kuin kimpoilemalla sinne tänne (TJEU, HIFK ja Jokerit). Esim. juuri Jokereiden ja HIFK:n kannattajat ovat omilla osioillaankin kritisoineet voimakkaasti omien seurojensa johtoa siitä, että seurojen oma identiteetti on hukassa. Jokereilla se iloinen ja hyökkäävä taitokiekko, HIFK:lla se tietynlainen päällikköasenne tekemisessä - ei ole näkynyt, eikä ole maltettu seurajohdon toimesta tällaista ajaa sisään.

Identiteetti menee tosiaan paljon pidemmälle, kuin pelkästään siihen pelitaktiikkaan. Kyllä Jokereiden ja HIFK:nkin fanit tajuavat, että enää ei olla 60- tai 70-luvulla ja nämä pelilliset asiat pitää päivittää nykyaikaan. Osaavissa käsissä se onnistuisi kyllä.

Seurajoukkueen osalta tämä varmaankin on ymmärrettävää vähän heikkolahjaisemmankin päässä. Nyt ennen kaikkea ja näkyvimmin Sihvonen on puhunut "suomalaisesta linjasta", johon Sheddenin valinta yhdeksi kaudeksi toi särön. Moni ihailee täälläkin esim. Ruotsin viileyttä johtoasemassa tai Kanadan peräänantamattomuutta. Se mistä tämä näidenkin kohdalla kumpuaa on se vahva pelaamisen identiteetti. Siihen on kasvettu ja se on todellakin selkärangassa. Tällainen tuo siinä kriittisessä pelitilanteessa automaattisesti turvaa pelaajalle - ei ehkä tietoisesti, mutta kuitenkin.

Suomi taas on aiemmin kimpoillut oman tekemisensä suhteen hieman sinne tänne. Suomen vahvuus on ollut mm. se, että vaikutteita on osattu ottaa monelta suunnalta. Tämä on toisaalta ehkä muodostunut myös heikkoudeksi, ollaan vähän kaikkea, eniten pohjoisamerikkalaista tyyliä muistuttava jengi. Ei olla kuitenkaan löydetty ehkä ihan sitä omaa juttua, ellei sellaiseksi sitten laske jäätymistä loppuhetkillä. Mutta tämäkin on enemmän syy kuin seuraus. Ei se keskimääräinen suomalainen pelaaja ole yhtään sen heikkopäisempi kuin keskimääräinen ruotsalainen. Toisella on vaan veressä tämä koko homma, toisella ei.

Jos katsoo Suomen maajoukkueen valmentajia viimeisen reilu kymmenen vuoden ajalta, homma näyttää tällaiselta:

1997-2003 Hannu Aravirta
2003-2004 Raimo Summanen
2004-2007 Erkka Westerlund
2007-2008 Doug Shedden
2008-? Jukka Jalonen

Jos puhutaan siitä identiteetin rakentamista - jos sitä siis pidetään tärkeänä - kuka ei kuulu joukkoon?

Tässä tullaan varmasti Sihvosen ja Sihvosen nuoleskelijoiden pointtiin, oli mukana ylilyöntiä Sheddeniä kohtaan tai ei. Millä tavalla Shedden-vuosi välissä vahvisti Suomen pelillistä identiteettiä ja sitä suomalaisen linjaa, sitä oman vahvan erityispiirteen syntymistä? Kun Sheddenillä ei selvästi - tämän varmasti aika moni allekirjoittaa - ole ollut mitään lähtemätöntä vaikutusta suomalaiseen jääkiekkoon tai siihen identiteetin vahvistumiseen, hänen kohdallaan varmasti oli sitten jotain muuta lisäarvoa? Mitä? Yksi pronssi?

Tämän takia Sheddeniä on Sihvosen ja varmasti myös monen Sihvosen nuoleskelijan kohdalla kohdeltu eri tavalla ja ankarammin kuin esim. nyt Jalosta. Jalonen on selkä pala tuota jatkumoa Aravirta-Summanen-Westerlund ja sitä kautta hänen arvoaan on mitattava pidemmällä aikajänteellä ja myös ohi yksittäisten tulosten. Edelleen, kun identiteetti on kunnossa ja tekijöinä ovat huippuosaajat, isossa kuvassa joukkue (tässä tapauksessa Suomi) menestyy paremmin kuin sinne tänne poukkoileva joukkue (esim. nyt vaikka Jokerit ja HIFK). Sheddenillä ei ole ollut muuta virkaa kuin tuloksen tekeminen ja se tulos oli ok. Pelillisesti, ei mitään lisäarvoa. Identiteetin kannalta, ei mitään lisäarvoa.

Jalosella on selkeästi omat puutteensa ja varmasti tuo monen esiin nostama johtajuus on yksi niistä. Itseäni ainakin harmitti, kun esim. Salmelan ja Koistisen annettiin neppailla fiilispohjalta. Tämä toki liittyy siihen, että Jalonen haluaa nähdä pelaajissa ne mahdollisuudet, ei uhkia. Jää nähtäväksi, miten homma isossa kuvassa kehittyy vai onko se (johtajuuden mahdollinen puute) yksi tekijä, joka erottaa Jalosen lopulta todellisista mestarivalmentajista. Jalosella on kuitenkin aivan HELVETISTI enemmän annettavaa suomalaiselle jääkiekolle ja sen identiteetin vahvistamiselle kuin jollain Sheddenillä. Ja tämä on HELVETISTI tärkeämpää kuin yksi puolivälierätappio vs. puolivälierävoitto. Piste.

 

[Johannes]

Kyllä Kanadallakin on ollut ihan erityyppisiä valmentajia pelitavaltaan, esim. vanha punaniska Pat Quinn tai nykyaikainen Mike Babcock. Kertokaa minulle mikä on kanadalainen pelitapa. Onko se esim. Glen Hanlonin hallussa tai Doug Sheddenin. Venäjällä ei ollut pitkään oikeastan pelitapaa ollenkaan, vain lauma sooloilevia virtuooseja, kunnes Bykov sai pelaajat pelaamaan joukkueelle. Ei siellä ole mitään jatkumoa pelitavassa. Vanha punakaarti sai jatkaa ainakin 10 vuotta liian kauan, huipentumana vaari Viktor Tihonovin paluu Wienin mm-kisoihin 2005.

Kummola varmaan palkkasi Sheddenin, kun näki Jalosen puutteet johtajuudessa ja luuli Shedden/Jalonen parin kykenevän yhteistyöhön paremmin kuin sitten kävi. Tosin tulihan sieltä pronssia.

Ei saa unohtaa ajojahtia, joka sai Westerlundin haluamaan pois päävalmentajan paikalta 2007. Luonteva valmentajkaksikko kaudeksi 07/08 olisi ollut Westerlund/Jalonen. Tämä "heikinheimolainen" lehdistö sai Westerlundin haluamaan pois päävalmentajan paikalta vuotta liian aikaisin, että suomalaisen pelitavan jatkumo olisi katkeamaton.

Pronssi on kyllä aina parempi saavutus tulosurheilussa kuin puolivälierätappio. Piste.

Ruotsin nuorten nousu maailman huipulle alle 20v kisoissa saatiin aikaan käyttämällä konsultteina Mike Keenania ja Scotty Bowmania. Miksi meillä ajatellaan, että kaikki jääkiekon viisaus on Suomessa. Vaikka olisikin oma identiteettinen pelitapa, niin kyllä sitä pitää korjailla koko ajan ja hyödyntää myös vaikutteita Suomen rajojen ulkopuolelta.

 

[Knower]

Otetaan vielä uudestaan, se identiteetti on paljon muutakin kuin pelkkä pelitaktiikka.

Identiteetti menee tosiaan paljon pidemmälle, kuin pelkästään siihen pelitaktiikkaan. Kyllä Jokereiden ja HIFK:nkin fanit tajuavat, että enää ei olla 60- tai 70-luvulla ja nämä pelilliset asiat pitää päivittää nykyaikaan. Osaavissa käsissä se onnistuisi kyllä.

Kukaan ei liene eri mieltä siitä, etteikö tuloksellisesti pronssi olisi parempi kuin puolivälierätappio.

 

[IceWalker]

Joillekin ei mene jakeluun mitä esim. Sihvonen ja ne Sihvosen nuoleskelijat tässä ovat ajaneet takaa.

Päinvastoin, Sihvosen koulukunnan tarkoitusperät ovat hyvinkin selvät. Sihvoslainen metodi "kiekkokeskustelun" käymiseen on mestarianne seuraten seuraava.

Ensin pyritään häätämään massat pois jääkiekkokeskustelun ja jääkiekon piiristä ylipäätään (Nuori-Suomi arvostelu jne.). Se tapahtuu siten, että halutaan tehdä jääkiekon seuraamisesta TV:ssä kuolettavan ikävää. Paikalla on aina joku asiantuntija porisemassa mielipiteitään ja tätä kutsutaan analyysiksi. Ei puhettakaan siitä, että jääkiekon olennainen elementti olisi oman suosikin seuraamiseen liittyvä jännitys ja human interest-näkökulma.
Toiseksi, kun massat on saatu häädetyksi pois, pyritään häätämään toisinajattelijat pois. Eli nimetään termi "lätkäjätkä" ja sitten todetaan, että se ja se ei ole lätkäjätkä kun ei omaa sihvoslaisia mielipiteitä jääkiekosta. Toimittajat ovat tässä tulilinjalle: ovat tyhmiä eivätkä ymmärrä lätkästä mitään (poisluettuna Sihvosen kainalotoimittajat, heitäkin jo on).
Viimeksi kohteena ovat valmentajat ja muut asiantuntijat. Laaditaan listoja, kenen pelikirja ei ole sopiva ja kenen taas on. Kovin suuri yllätys ei ole, että kaiken eliminoinnin tuloksena maailmasta löytyy vain yksi, jolla on tosi ymmärrys jääkiekosta, Sihvonen ja ne, jotka uskollisesti kopioivat hänen mielipiteitään jostakin Urheilulehdestä. Sihvosen päämääränä tietysti on hegemonia-asema kiekkokeskustelussa, Kummolan tapaan, mutta symbolisen vallan alueella. Jokaisen keskusteluun pääsijän pitäisi ensin kumartaa Sihvosen mielipiteitä, jotta saisi armon päästä mukaan keskusteluun.

Identiteettikeskustelun voi kopioida Sihvoselta tai jostain muualtakin, futiksesta, yliopistolta ym. eikä sen kopioiminen ole todistus erityisestä lahjakkuudesta. Eilinen Ruotsi-Kanada matsi todisti taas, mitä hyötyä identiteetistä käytännössä on. Kanadan identiteetin tae oli Dany Heatley ja pari muuta, loistavaa taituria. Ruotsilla ei tutusta pelitavastaan huolimatta ollut mitään jakoa kun puuttui se tärkein eli huippumateriaali, maalintekijät. Suomenkin identiteetti olisi ollut todella loistava, jos meillä olisi ollut joku, joka osaa maalinteon aina.

Jalonen tekee epäilemättä hyvää työtä ja työrauha hänelle. Mutta Jalosen ja kumppaneiden identiteettikriisi jatkuu jatkumistaan, jos Suomessa ei kyetä jalostamaan sellaisia pelaajia, joihin koko muu joukkue voi hädän hetkellä turvata. Tarvitsemme Kurrin tai Selänteen, joiden kädet eivät jäädy ratkaisuhetkillä. Kun ne meillä on, silloin myös identiteettikeskustelu on kivaa.

Minun täytyy tunnustaa, että minulle riittävät mitalit arvokisoista, saavutettiinpa ne kenen tahansa valmentajan alaisuudessa. Loogista kuitenkin on, että suomalainen pelitapa muotoutuu ihan materiaalin pohjalta. Meillä ei ole niitä isoja, taitavia ja nopeita pelaajia tällä hetkellä ketään. Vähemmän kookkaita sen sijaan vielä onneksi on ja taitaapa nuorista tulla niitä lisääkin. Maalinsuulle meiltä riittää identiteettiä joka lähtöön.

Pelin analysoiminen on aina myös jälkijättöistä puuhaa. Tami osaa selittää, mitä kentällä tapahtui, mutta vasta jälkikäteen. Vaihtoehtoisia tapahtumaketjuja on lukemattomia. Se pelaaja, kuka omaa loistavat taidot ja osaa tehdä maalin, saa sitten myös osansa analyytikon selityksissä. Näistä selityksistä tulee sitten se välttämätön tapahtumaketju, josta sitten on edelleen mukava loikata identiteettikeskusteluun asti. Mutta, jopa Kanadan identiteettikin näissä MM-kisoissa olisi ollut sangen häviävä, ilman tuota Heatleyn ilmiömäistä maalintekoidentiteettiä. Toki NHL:ssä pelaa monta muutakin loistavaa taituria.