No niin, yllättävän moni levy oli mennyt ohi tai muuten vaan jäänyt kuuntelematta. Therapy?, Nervosa, Foo Fighters, Ash, Satan takes a holiday, Putro, Martikainen, Coffinshakers, Sophie Ellis Bextor, Dokken, Beyond the Black, Gasellit, Orbit Culture, Joan Jett, Madness.. mitä täällä tapahtuu? Ja ensin ei tuntunut löytyvän mitään, mutta niin taas tuli pientä karsinnan vaikeutta. Joskaan ihan selvää ykkösvarausta ei tällä kerralla löytynyt. Uusia artisteja kuitenkin mukavan paljon.
Vuoden albumi 1: Ursus Factory – IO
Vuoden albumi 2: Starbenders – Take Back The Night
Vuoden albumi 3: Kristiina –
Palavan rakkauden aika
Vuoden albumi 4: Bjørkø – Heartrot
Vuoden albumi 5: Paperi T – Joka päivä jotain katoaa
Vuoden biisi 1: Cannons -
Heartbeat highway
Vuoden biisi 2: Starbenders -
The Game
Vuoden biisi 3: Krypta -
Dorian Gray
Vuoden biisi 4: The Hives -
Bogus Operandi
Vuoden biisi 5: Obituary -
Dying of everything
Albumilistan kärkeen nostan IO-albumeista kotimaisen. Ursusta näen useammin keikalla kuin kuuntelen levyltä, mutta IO oli vahvaa tekemistä. Kakkoseksi kiilasi uusi tuttavuus, melko tuntematon jenkkibändi Starbenders. VV ja Kuusysit olivat heitä ehtineet diggailemaan jo viime keväänä Tavastialla joten late to the party. Kolmantena Indie-iltamista bongattua sympaattista Kristiinan punkpoppia. Neljänneksi Amorphis-Koivusaaren projektilevy huimine vierailijoineen, Jeff Walkerista Ismo Alankoon. Paprun levy pääsi listalle olemalla hyvä levykokonaisuus, teemakin osui lähelle.
Kappalepuolella Cannonsin uuden levyn nimibiisi oli harmittavan edukseen erottuva muuten vain "ihan kivasta" levystä. Kaikki elementit löytyvät mutta ei oikein lähtenyt edellisiin verrattuina. Starbendersin single sai kunnian esiintyä molemmilla listoilla. Krypta myös uusi tuttavuus, levy Outo laakso on välillä Kasevaa ja välillä Sabbathia. The Hivesin paluulevy The Death of Randy Fitzsimmons on tuttua kiihkoa, avauskappaleesta lähtien, toivottavasti eksyy vaikkapa Kesärauhaan. Obituaryn kappaleen takia ostin pitkästä aikaa koko levyn. Ja tarkemmin sanottuna kappaleen puolivälin väliosan takia, mahtavaa hidastelua. Party like it's 1994.
Pettymyksiä en listaa. Ruusujen 2xMelankoliasta olisin halunnut pitää enemmän, ei lähtenyt levy eikä live. Viikatteen Askel on mainittu monesta suusta ja vaikka edellinen olikin astetta onnistuneempi, pidin ja pidän hitaammasta V-poljennosta jota levyllä oli. Positiivisia yllätyksiä oli rytmimusiikkiyhtye Rolling Stonesin levy Hackney Diamonds, perin kunnioitettavaa tehdä noinkin onnistunut levy tässä vaiheessa uraa.