Pistetääs taas oman kuuntelukokemuksen mukaiset vuoden top-listat ilmoille, kun tän tekeminen oli viime vuonnakin ihan hauska kokemus.
Vuoden albumi 1: Northlane - Alien
Vuoden albumi 2: I Prevail - Trauma
Vuoden albumi 3: MARINA - Love + Fear
Vuoden albumi 4: Bring Me The Horizon - amo
Vuoden albumi 5: Starset - Divisions
Vuoden biisi 1: Northlane - 4D
Vuoden biisi 2: Make Them Suffer - Hollowed Heart
Vuoden biisi 3: MARINA - Handmade Heaven
Vuoden biisi 4: Slipknot - Nero Forte
Vuoden biisi 5: I Prevail - Bow Down
Vuoden pettymys (albumi): Being As An Ocean - PROXY: An A.N.I.M.O. Story
Northlanen Alien oli itselle aivan itsestäänselvä voittaja niin biisi- kuin albumikategorioissa. Rakastan tältä levyltä aivan jokaista biisiä tasapuolisesti ja mitä tyyliin tulee, niin Northlane ikään kuin loi oman soundinsa uudelleen pysyen kuitenkin samalla uskollisena bändin juurille. Tämmöinen muodonmuutos vaatii munaa eikä läheskään aina onnistu kuulijan kannalta miellyttävällä tavalla mutta tämä evoluutio oli itselleni aivan 10/10.
I Prevailin Trauma taas nousee kevyesti listalleni yhtenä vuoden eheimmistä albumikokonaisuuksista sekä kyseisen bändin lopullisena läpimurtolevynä. Ja vaikka ylivoimaista suosikkibiisiä en tältä albumilta pysty vieläkään nimeämään, niin toisaalta aivan jokainen biisi on ollut soitannassa kymmeniä kertoja vuoden mittaan.
Marinan Love + Fear on herkkä ja taiteellisestakin näkökulmasta niin hieno teos, että vaikka pop on kaukana päägenreistäni, on tämäkin albumi nostettava jalustalle molemmille listoille nimenomaan koskettavien lyriikoiden ja Marinan ainutlaatuisen äänen ansioista.
BMTH:n amo oli tältä brittiläisyhtyeeltä eksperimentaalinen kokeilu ja rohkea harppaus kohtia uusia suuntauksia. Tämän albumin mahtavuus on siinä, että se ei edusta oikeastaan mitään genreä vaan siinä yhdistyy taitavasti mainstream popin, elektronisen musiikin, vaihtoehtoismetallin, metalcoren sekä jopa rap-musiikin elementit ja näin syntyi "amo" genre.
Muista listalla olijoista vielä toistaiseksi tuntemattomamman melodisen deatchoreyhtyeen Make Them Sufferin Hollowed Heart sai ensisoittonsa paikallisessa radiossa minun syntymäpäivänä, yllätti minut niinsanotusti housut kintuissa ja ansaitsee ehdottomasti ylistystä. Instrumentaalisesti tämä kipale nousi kertaheitolla MTS:n kaikkien aikojen parhaiten toteutetuksi biisiksi ollen samalla myös todennäköisesti rajuin lohkaisu tältä aussiyhtyeeltä. Rankkaa jytää alusta loppuun jossa niin laadukkaat rumpuosuudet kuin Seanin karjaisut yltävät minun papereissani todella lähelle jopa täydellistä suoritusta. Lopun breakdown on jo lähes erektiomateriaalia, heh.
Vuoden pettymys, Being As An Oceanin viides täysmittainen albumi oli äänimaailmaltaan juuri niin outo ja sekava kuin mitä tuo nimikin antaa otaksua. Play Pretend oli ok sinkku ja loi jonkinlaiset odotukset itse albumille, vaan kehnoksi jäi. Valitettavaa sanoa näin bändistä, joka on kuitenkin kirjoittanut aiemmalla taipaleellaan artistisesti huikean taitavia albumeita. Tällä kertaa uuden suuntauksen etsiminen meni pieleen ja shokeerasi lähinnä negatiivisessa mielessä bändin uskollisimmatkin kuuntelijat.