Muistan myös tapauksen kuin eilisen päivän. Varsinkin se jäi mieleen, että Karamnov oli tämä epäonnen väline tilanteessa; tuon ajan suosikkipelaajiani Jyp HT:stä... Otevrelin myös tunsin liigasta hyvin, edukseen erottuva pelaaja. Pahan näköinen tilanne kun nykyään nauhalta kelailee, mutta olen kiekossa nähnyt vielä pahemmankin näköisiä, joissa ei sitten kuitenkaan pahasti käynyt. Sattuma, it's a bitch.
Hatun nosto ja syvä kumarrus kuitenkin Jarolle, että on kuitenkin ottanut elämänsä haltuun ja löytänyt siitä onnellisuutta. Tämä, jos jokin on hyvä esimerkki siitä, että elämä on iso asennekysymys.
Tätä en koskaan sanoisi halvauspotilaalle, mutta toivo ei nähdäkseni ole kuitenkaan täysin mennyt jonkin asteisen toiminnan palauttamiseksi. Lääketiede kehittyy ja sen kehitys kehittyy kiihtyvällä tahdilla. Jaro on vasta nelikymppinen kuitenkin, kukapa tietää. Kantasolututkimus on kaikkien halvauspotilaiden best bet toipumisessa. Terveiset ja kiitokset esim. W. Bushille kun laittoi koko tutkimuksen kahdeksaksi vuodeksi kieltoon, koska jeesus.
Joka tapauksessa, jatkuvaa voimaa ja onnea elämässä Jarolle, mitä ikinä tekeekään nykyään. Suomessa ei ole unohdettu, eikä unohdeta.