Ei Jaroa niin vain unohda. Niihin aikoihin, kun Jaro pelasi, tuli käytyä aika tiiviisti Isomäellä peleissä, ja Jaro oli ehdottomasti eräs, jota seurattiin. Muistan vieläkin, kun kaverin kanssa katseltiin tuota surullisen kuuluisaa Jyp-ottelua seuraavana päivänä tv:stä (paikallis-tv näytti nimittäin ainakin silloin pelin jälkilähetyksenä). Jätti aika huonon fiiliksen, kun sen näki oikein kunnolla mitä tapahtui. Täysi vahinkohan se oli -olisiko ollut Mika Paananen tai jotain sinnepäin törmäyksen kohteena-, ei se ollut mitenkään huomattavissa, niin "puun takaa" Jaro polvillaan luisui, suoraan polveen. Ja tietysti Pori on sen verran pieni paikka kuitenkin, että informaatio levisi kulovalkean lailla, mm. äitini oli töissä samassa paikassa kuin Hakkiluodon Antti.
Kesällä 1999 elämän kohtalot heittivät peruspadan Satakunnan Kansan ulottumattomiin (Tampereelle Aamulehden piiriin), mutta muistaakseni ennen muuttoamme jonkun vähän isommankin artikkelin Otevrelin perheestä SK:sta luin. Hämärästi muistan jotain satunnaista sen sisällöstä, mutta en mitään, mitä voisin tähän laittaa, nyt kun on alettu Jaroa muistelemaan.
Rouvalin Simosta en ennen The Rockin viestiä ole tiennytkään onnettomuuden tapahtumapaikkaa. Mutta muistan, että pahalta tuntui, kun yleensäkin kuuli, mikä oli seuraus. Tällaisien tapauksien kohdalla jokainen on liikaa, mutta niitä tulee, eikä sille aina vain voi mitään.
Simosta en ole mitään kuullut, mutta siitä Jaron artikkelista jäi kuva, että kyllä elämä on kuitenkin voittanut, ja pakkohan sen on jatkua. Suuren kiitoksen Jaro esitti perheelleen tuesta vaikeina aikoina.