Pitkässä juoksussa IFK:n touhut näyttää tällä hetkellä omaan silmään tyydyttäviltä. Perspektiivini alkaa siitä, kun Lalli tuli kirkkaisiin valoihin. Aallonpohjana näen lahtelaisen pullakuskin piirtämän logon. Tuosta paskasta on sentään noustu, ja jatkolle on joku runko olemassa:
""Hallitus oli kuitenkin jo aloittanut seuran arvojen päivittämisen ja rakensi huolella pohditun kokonaisuuden siitä, mistä HIFK:ssa on kyse.
Seurassa oli unohdettu se perintö ja identiteetti, jonka pitkän uran NHL:ssäkin pelannut kanadalainen
Carl Brewer toi mukanaan kaudelle 1968-69. Nämä arvot HIFK halusi palauttaa takaisin.
"Perinteitä ja historiaa ei voi ostaa rahalla. Perinteiden vaaliminen ja tietynlainen arvokas käyttäytyminen ovat HIFK:lle tärkeitä. Meidän tulee olla nöyrän ylpeitä seurastamme, mutta ylpeys ja ylimielisyys saattavat mennä joskus vähän sekaisin. Ylimielisyydestä ei seuraa mitään hyvää. Se täytyy muistaa.”
HIFK:n arvot kiteytyvät sanoihin perinteinen, punainen, stadilainen, kaksikielinen ja taisteleva.""
HIFK:n toimitusjohtaja Jukka Valtanen esiintyy julkisuudessa vain harvoin. Nyt hän kertoo, miksi HIFK on yksi Suomen parhaista seurabrändeistä.
10.fi
Mun on helppo ostaa tuo, ja mielestäni se on IFK:lle erinomainen pohja pelillisen identiteenin ja seurailmeen luomiseksi.
Valmentaako Pikkarainen tuon viitekehyksen jääkiekkoa, ja saako hän siihen riittävän tuen Salmelaisen pelaajistosta?
Juuri nyt eletään täysin poikkeuksellista aikaa pelaajamarkkinoilla, minkä ei pitäisi antaa hämärtää isoa kuvaa siitä, ketkä täällä millaista jääkiekkoa pelaa. Itse en niin kauheasti pidä tästä sulovileenin ajasta, kun kaikki kelpaa mitä halvalla saadaan.
Oma mielipiteeni on se, että jos ollaan oikeasti rakentamassa jotain pitkälle kestävää, niin silloin ei lähdetä lyhyisiin markkinahäiriöihin mukaan. Mutta menestyspaineille periksiantaminen on inhimillistä, enkä siksi dissaa Salmelaista.
Hallituksen raamittamaa lätkää IFK ei ole pelannut aikoihin. Brändi-lätkästä aika on ajanut ohi, ja sen hautajaiset oli silloin, kun Lehkonen sai kenkää IFK:n ollessa sarjassa neljäntenä. Noutaja-kohu oli liikaa hallitukselle. Moderneinta lätkää IFK pelasi varmaan Törmäsen aikana, jolloin runkosarjat päättyivät toiseksi ja neljänneksi. Itse en nähnyt potkuille urheilullisia perusteita, vaan veikkaan potkujen syyksi:
Frank Moberg ei pitänyt Antti Törmäsen lausunnoista.
www.is.fi
Pikkumaista tai ei, seuralla on oltava oma identiteettinsä, josta kaikki pitävät kiinni. Pienissäkin asioissa.
Summarum, seurassa ei todellakaan ole pelätty kenkiä valmentajaa sarjasijoituksesta piittaamatta. Mitään hyvää se ei ole kyllä tuonut mukanaan.
Pitäisikö IFK:n julkaista oman missionsa päivitetty versio? Auttaisiko se kannattajia ymmärtämään, että mitä ollaan tekemässä ja miksi? Rauhoittaisiko se joukkueen ympärillä käytävää keskustelua, minkä näen olennaisena osana jääkiekkoilijan työilmapiiriä?
Olisiko siinä lääke kotipelivoittamiseen? Pitäisikö seuran tarjota menttaalipalveluja pelaajien sijasta kannattajille, jotta tappioihin osattaisiin suhtautua, ja pelistä nähtäisiin niiden hyvätkin puolet?
Koko viime kauden tuomitseminen viimeisten runkosarjapelien vuoksi paskaksi peittää sen tosiasian, että IFK pelasi kauden alussa parasta lätkäänsä todella pitkään aikaan. Tulosta ei tullut, mutta joukkueurheilussa parempi voi oikeasti hävitä.
Lopullisesti peli hajosi loukkantumisten tuomaan rosterihärdellöintiin.
Asettaako Salmelainen Piken kohtuuttoman haasteen eteen taluttamalla sisään uutta ukkoa solkenaan? Onko noiden pelaajien sitoutumista seuran tavoitteisiin mitattu kuinka tarkasti? Ovatko he IFK:n näköisiä? Onko Pikellä mahdollisuutta toteuttaa sitä pläniä, mitä hän on toteuttanut kauteen valmistautuessaan, vai pitääkö nyt lennosta miettiä kaikki uusiksi? Väitän, että yksikään ammattivalmentaja ei kadehdi Pikkaraisen tilannetta juuri nyt. Piken perse kestää merivettä, sen hän on todistanut, enkä usko Sopan kaltaiseen luhistumiseen. Mutta saako valmentajaryhmä noin sekalaisen seurakunnan veisaamaan samaan suuntaan, on kysymys, joka ei voi olla yksin Pikkaraisen harteilla. Hallitus, Tj, Uj, on omalta osaltaan vastuussa siitä, että seurassa tapahtuu sen tavoitteita edistäviä asioita. Itse en kaikkea osaa sitä isoa kuvaa palvelevana työnä pitää. Valitettavasti.