Minä uskoin Kari Jaloseen loppuun asti, vaikka välillä olikin vaikeaa ja olen uskonut Pikeenkin. Sekä oma intuitioni että Pikestä luotettavilta tahoilta kuulemani asiat ovat vahvistaneet näitä fiiliksiä. En sanoisi, että olen mikään projekti-uskovainen, vaan uskon työn ja ajan merkitykseen lopputuloksessa. Lätkä on nykyisin yhä enenevässä määrin ihmisten johtamista, koska jokaisella pelaajalla on merkitystä joukkueelle ja valmennuksen tehtävä on saada revittyä maksimit pelaajasta irti, tämäkin tilanne elää joka kausi pelaajien roolien muuttuessa ja pelaajien itsensäkin kasvaessa ja muuttuessa. Kun ikää tulee lisää, ajatukset usein kehittyvät ja monipuolistuvatkin ja nämäkin näkyvät kentällä pelaajissa. Taktisessa puolessa erot eivät varmastikaan ole oikeasti niin suuria kuin moni kuvittelee, vaan erot tulevat ennen kaikkea kliseisesti arjen tekemisestä. Vaatimustason pitää olla korkea, mutta ei sitäkään voi yhdessä yössä tappiin nostaa, vaan se kasvaa. Mikä toimii ja mikä ei toimi selviää vain ajan kanssa. Joskus kaikki natsaa kerralla, mutta yleensä ei.
Lisäksi loukkantumiset vaikuttavat sekä henkiseen että fyysiseen puoleen, jolloin liikkuvia osia on todella paljon sen lisäksi, mitä kentällä tehdään. Pelaajan pitäisi koko ajan tuntea olevansa sekä mukavuusalueellaan että vähän sen ulkopuolella, jotta kehitystä tapahtuu ja siinä onnistumisessa tarvitaan luottamusta valmennusta kohtaan. Tämä luottamussuhteen rakentuminen on ehkä se kaikkein eniten aikaa vievä asia ja kun HIFK:ssa on ollut todella paljon viime kaudellakin kaikenlaista vaihetta, jolloin on pitänyt hioa sekä pelillisiä asioita että hoitaa sairastupaa, missä oli pahimmillaan toistakymmentä pelaajaa yhtä aikaa, on ihan selvää, että pakka näytti levinneeltä. Ja varmasti jossain vaiheessa myös sitä vähän oli oikeastikin. Joukkueessa oli kuitenkin viime kaudella sellaisia pelaajia ja muitakin "aihioita", miksi jaksoin uskoa siihen, että kun pleijarit alkaa, nähdään ihan eri luokan HIFK kuin runkosarjan lopussa. No, se jäi sitten näkemättä.
Ja siitä päästään sujuvasti tähän kauteen ja siihen, että näyttämisen nälkä joukkueessa on ollut todella suuri. Kaikki viime kauden työ meni hukkaan viime kaudella, mutta loi hyvät pohjat tälle kaudelle. Oikeastaan parhaiten tämän kauden jengi on näyttänyt mulle vahvuutensa, kun olen katsonut tilastoja. Pitkiä tappioputkia ei ole ollut ja se on riittänyt mulle todisteeksi siitä, että tätä joukkuetta on todella vaikeaa voittaa myös silloin, kun mikään ei onnistu ja peli näyttää kamalalta. Ja tämä kausi on kuitenkin kaikkinensa ollut todella erikoinen ja varmasti henkisestikin vaikea joukkueelle. Mulle se kertoo siitä, että pohjat on hyvät ja siellä on tehty oikeita asioita ja myös pelaajat itse tietävät sen. Kun en itse elä hetkessä, vaan olen enemmänkin tavoitekeskeinen tyyppi, mun on ollut helppo luottavainen, kun omatkin ajatukset käyvät yksiin joukkueen ja valmennuksen kanssa tällä saralla. Ne, joilla on elämässäkin eniten kokemusta erilaisista kokemuksista, ennen kaikkea vaikeuksista ja niistä on selvitty, on yleensä niitä kaikkein kovimpia ja mielenkiintoisimpia tyyppejä. Ketä kiinnostaa jonkun kultalusikka suussa syntyneen matka voitosta voittoon ilman ainuttakaan vastoinkäymistä? Tuskin ketään.
Mulla ei ole mitään Villeä vastaan, mutta sanon silti, että pahin pelkoni on, että Jarno Pikkaraisen kanssa käy Kari Jaloset. Nyt on jätetty todella hyvät pohjat ensi kaudelle, mutta itse luulen, että yksi vuosi lisää Piken kanssa olisi pidemmällä tähtäimellä ollut nimenomaan HIFK:n oma etu. 2,5v. (+1v= 3,5v.) ei kuitenkaan ole liian pitkä aika, eikä naamakaan voi kulua silloin niin helposti, kun tehdään oikeita asioita ja tuloskin on hyvällä tasolla. Itse pidän muutenkin näitä "naama kuluu"-juttuja vain halpoina tekosyinä. Tekemisen pitää olla tarkoituksenmukaista ja monipuolista, sama se, kuka se käskyttäjä on. Jos intohimo säilyy, se tarttuu kyllä. Usein se vain taitaa olla niin, että se on ensin valmennus, joka väsyy ja tarvitsee vähän uusia maisemia kehittyäkseen itse. Ja se sitten tarttuu pelaajiin ja sitten sanotaan, että "valmentajan naama on kulunut", vaikka syyt on oikeasti ihan muualla.
Olisi hienoa, että Pike pääsisi mahdollisimman pian itse penkin päähän johtamaan omaa orkesteriaan ja katsomaan loppushown.
Ja ehkä encoren aika on sitten joskus myöhemmin?
