On eri asia tietää minkälainen pelaaja Ruutu on, kuin automaattisesti hyväksyä se. Yksi Ruutu on persoona, mutta mitä jos tuollainen käytös yleistyy? Luultavasti ei yleisty ja kun Ruutu lopettaa pelaamisen parin vuoden sisällä niin rajojen hakeminen varmaankin poistuu tossa mittakaavassa. Mutta entä jos ei poistukaan? Jos jokaiseen jengiin tulee pari "Ruutua", niin aikamoinen hulabaloo alkaa olla kentällä ja noihin temppuihn on oikeasti pakko puuttua ylhäältä käsin.
Se että yksi varuste eksyy "vahingossa" väärään vaihtoaitioon kerran kaudessa on vielä ihan piristävää, mutta jos niitä kamoja nyysitään useamman kerran erässä, joka pelissä, niin kauheasti ei enää naurata.
Keskustelu on käynyt jälleen kerran kuumana aiheen Jarkko Ruutu ympärillä. Kyyberi juttelee jälleen yllä asiaa. Ruutu on noussut niin näkyväksi pelaajaksi median takia, ettei nyt vallalla olevassa keskustelussa ole mitään kummallista. Jääkiekkoväki miettii, halutaanko Ruudun agitoinnin kaltainen toiminta pitää olennaisena osana kiekkoa, sillä varmasti nuorissakin vastaavia tyyppejä löytyy, joille Jakke on idolin asemassa. Tuskin joka jengissä tulee kahta JRuutua olemaan jatkossa, mutta kyllä tähän kehitykseen voidaan ja varmasti halutaankin vaikuttaa.
Ruutu on kiistatta taitava omassa roolissaan. Herran rooli on myös kaikkien tiedossa. Kuten Kyyberi toteaa, ei se kuitenkaan tarkoita että tuo rooli ja hänen toimintansa olisi hyväksyttävää. Kyllähän kaikille Gilliesin toiminnasta meuhkaajillekin varmaan on harvinaisen selvää, mikä Trevorin rooli on ja on aina ollut. Lisäksi on vieläpä maailman parhaita roolissaan. Minun mielestäni Ruutu saa mussuttaa ja psyykata vastustajaa. Totta kai (jossain se raja tosin menee hyvän maun kanssa). Jääkiekossa henkinen kantti on yksi tärkeä osa peliä, ja kyllä se on härnättävän heikkoutta jos ei tuollaista kestä. Halpamaiset taklaukset ja kyykkäämiset ovat sitten asia johon olisi pitänyt puuttua paljon nähtyä kovemmin sanktioin. Pidän myös hanskojenheiluttelutemppua todella säälittävänä ottaen huomioon, että Ruutu oli kyseisessä matsissa kyykännyt Melartin taklatessa ja ymmärrettävästi saattanut Ilarin tästä raivoihinsa. Jos haluaa ansaita kanssapelaajien kunnioituksen, tuollaisen tilanteen jälkeen joko tappelee tai sitten jättää härnäämättä. Jos ei ole kanssapelaajien kunnioitusta, hyväksyy tavallaan Melartin ja Gilliesin hyökkäysten kaltaiset temput.
Tiedän, että täällä on paljon ns. koodinvihaajia, joille koodia ei mukamas ole ja se ei tarkoita nykyään mitään. Mielestäni tämä on yksi suurimpia väärinkäsityksiä. Aina kun jossain toiminnassa on mukana useampia ihmisiä, muodostuu "koodi", joka määrittelee hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän toiminnan. Ei-hyväksyttävää toimintaa määritetään usein esim. lainsäädännöllä ja urheilun tapauksessa säännöillä. Aina jää kuitenkin paljon sääntöjen ja lain ulkopuolelle, jossa puolestaan toimii tämä "koodi". Tarvetta nimenomaisten asioiden kieltämiselle laissa/säännöissä ei ole niin kauan, kun tämä koodi on kaikkien selkärangassa ja sitä noudatetaan yleisesti.
Ennemmin tai myöhemmin löytyy aina joku, joka keksii, että tässä kohtaahan on laissa/säännöissä porsaanreikä ja näin ja näin voi tehdä kun sitä ei ole nimenomaisesti kielletty. Yleensä yhteisö suitsii tällaista toimintaa ilman että erillisiä lisäyksiä lakeihin tai sääntöihin tarvitaan, mutta toisinaan sääntöjä täydennetään tarpeen mukaan. Lisäksi esim. Suomen lainsäädännössä sovelletaan tietääkseni enenevässä määrin "yleisluontoista" (termi voi olla väärä) lainsäädäntöä, jossa joku toiminta voi olla rangaistavaa "hyvän tavan vastaisena", vaikkei sitä nimenomaisesti olisikaan kielletty.
Kyllä se koodi on olemassa. Se elää ajan mukana, tarkoittaa eri pelaajille vähän eri asioita ja varmasti aiheuttaa ristiriitoja subjektiivisuutensa vuoksi, mutta suurilta osin se tarkoittaa kaikille samaa. En epäile, etteikö Jarkko Ruutu tietäisi tätä, mutta hänen toimintansa teho perustuukin koodin tietoiseen rikkomiseen. Toisaalta ihmettelen, ettei Ruudulle ole mitään vakavampaa uransa aikana sattunut, mutta tämä selittynee sillä, että Jarkon agitointi NHL:ssä oli melko harmitonta. Olihan se ärsyttävä ja taitava jne. mutta ei siellä vastustajan tähtien tarvinnut pelätä, että mitä se Ruutu keksii. Kyykkääkö se vai ajaako päähän?
Lopuksi peräänkuuluttaisin loogisuutta niiltä, jotka puolustelevat typerimpiäkin tempauksia esim. Jarkko Ruudulta sillä, että kaikki tehdään voiton eteen. Ensinnäkin on vähintäänkin kyseenalaista, että Ruudun temppuilu auttaisi omaa joukkuetta. Vai onko jollain esittää jotain vakavia todisteita Ruudun tuomasta menestyksestä. Mikään HIFK:n alistaminen parin vuoden aikana ei liene vakavasti otettavan urheiluseuran mittapuulla menestystä.
Toiseksi hieman kärjistetty esimerkki. Jos ajatellaan, että kaikella toisten kunnioituksella voidaan pyyhkiä persettä, ja noudatetaan vain sääntökirjaa. Kärsitään rangaistukset niin kaikki on ok. Varmaan olisi järkevää, että neloskentän pommikoneosasto ajelisi esim. pleijareissa vastustajan ykköskenttää päähän ja selkään loukkaantumisten toivossa. Tämäkin olisi hyvin (ainakin aluksi) toteutettavissa niin, ettei mitään käskytystä tarvitse epäillä. Sattuuhan näitä. Miettikää esim. HIFK:lta Öfverström pelikieltoon (vaikka sitten loppuelämäkseen, ei paljon painaisi) vs. Aaltosen kausi ohi Kärpiltä. Samoin vastustajan veskan ajelu. Kyllähän tuo nyt parantaa oman jengin mahdollisuuksia voittoon. Vain voitollahan on merkitystä ja kaikki tehdään sen eteen. Muu on amatöörien puuhastelua.
Onneksi noin ei ole asiat, vaan voiton eteen on tehtävä kaikki
lain (sääntöjen) ja yleisesti hyväksyttyjen eettisten periaatteiden raameissa.