Japaniin

[Mats Bedö]

Emma tieda, ma ainakin maksaisin mielellani hieman lisaa suorista tai mahd. suorista lennoista kaukokohteisiin. Ne on nykyaan muutenkin niin epamiellyttavia matkoja kaikkine extrasuper-turvatarkastuksineen ja todella heikkoine tarjoiluineen, etta "sita parempi mita nopeammin se on ohi". Jos tollaseen lentoon, joka on noin 10 tuntia suuntaansa, alkaa rakentelemaan reittia, joka ensin vie kohteesta poispain ja sitten otellaan junia/busseja sinne sun tanne ja odotellaan kentilla useampia tunteja, niin ei se ainakaan paremmaksi siita muutu. Jotenkin sadan/kahdensadan euron ylimaarainen hinta ei silloin tunnu pahalta...

 

[kiwipilot]

Itse ainakin matkustan mielelläni jonkun Euroopan hubin (AMS, FRA, LHR ym.) kautta, vaikka matka-aika kasvaakin muutamalla tunnilla, sillä monesti yo. paikoista lentävät yhtiöt tarjoavat personal ife:n myös turistiin, toisin kuin Finnair. Lisäksi palvelu aasialaisilla yhtiöillä on parempaa kuin vaikkapa Finnairilla.

 

[Sylinteri]

Japanin hintataso on osittain liioiteltua. Toki siellä on aivan käsittämättömiä hintoja erityisesti Tokiossa, mutta aika lailla Suomen hinnoilla siellä elämään pystyy. Majoituskin on varsin edullista, jos ei isoihin hotelleihin mene. Tokiossa on lukuisia hyviä yöpymispaikkoja, joissa hintataso 4000-6000 jenin luokkaa. Lisäksi kummajainen New Koyo, jossa voi yöpyä noin 15 eurolla. Jenin kurssi on heikentynyt suhteessa euroon sitten vuoden 2000 aika paljon ja sekin tuo edullisuutta Japanin matkailuun:
http://www.kauppalehti.fi/4/i/raha/valuutat/vaihdettu.jsp?curid=JPY&days=1825

New Koyo:
http://www.newkoyo.com/index.html

Viimeisen parin vuoden aikana noin 2 kuukautta olen Japanissa ollut. Japan Rail Pass on aivan ehdoton hankinta jos edes jonkin verran Tokion ulkopuolelle haluaa. Niitäkin on lukuisia erilaisia.

Japanissa on paljon edullisia ruokapaikkoja kunhan ei mene isoissa kaupungeissa turisteille suunnattuihin paikkoihin vaan hakeutuu lounasravintoloihin ym.

Sumoa pitää toki käydä katsomassa paikan päällä jos Tokiossa turnausten aikaan on (tai Nagoyassa, Osakassa tai Fukuokalla). Ei ole erityisen kallista sekään vaikka sellainen legenda sitkeänä elää. Tietty Tokiossa erinomaisen kultturelli aamunavaus on mennä maailman suurimmalle kalahuutokauppatorille klo 4-5 ja syödä siellä sushia simona ja ihmetellä kaikenlaisia mereneläviä, suunnata sitten johonkin sumotalliin seuraamaan intensiivisiä aamutreenejä noin klo 6 tai 7 alkaen ja jatkaa sitten matkaa onsenin ja kaitenzushin kautta Shinjukuun ruuhkaa ihmettelemään. Shinjukun asemakompleksi on nähtävyys. Sen kautta kulkee puolen suomen verran väkeä päivässä.

Japanissa ei tarvitse temppuilla kohteliaisuussäännöillä. Eivät he sellaisia ulkomaalaiselta odota, mutta yleinen kohteliaisuus ja tosiaan pienet kumarrukset riittävät pitkälle.

 

[Jakke Huuliparta]

Sen verran ovat suunnitelmat nytkähtäneet eteenpäin että Kiotoon olisi tarkoitus mennä viikoksi Ryokan-tyyppiseen majoitukseen. Hinta ei ollut sieltä halvimmasta päästä, joku 100€/yö mutta oli niitä kalliimpiakin. Lisäksi monet paikat olivat jo täynnä kun maaliskuussa koko Japani on täynnä japanilaisia turisteja... Eikö niistä stana pääse missään eroon.

Mites siellä tuo sähkövirta? Joku adapteri lienee tarpeen. Lisäksi tajusin että eihän siellä toimi meikäläinen perus-Nokialainen puhelin mutta Helsinki-Vantaalta saa kuulemma vuokrattua puhelimen joka toimii Nipponinmaassa.

 

[Gleb]

Mites siellä tuo sähkövirta? Joku adapteri lienee tarpeen. Lisäksi tajusin että eihän siellä toimi meikäläinen perus-Nokialainen puhelin mutta Helsinki-Vantaalta saa kuulemma vuokrattua puhelimen joka toimii Nipponinmaassa.

http://kropla.com/electric2.htm

 

[er_bai_wu]

Serkku ravaa siellä työmatkoilla jatkuvasti. Hän kertoi juuri noista liikkumisongelmista. Ellen ole täysin väärässä niin esim. Tokiossa ei ole ollenkaan osoitteita, vaan paikasta toiseen liikutaan lähinnä sen mukaan mihin olen menossa tai mikä on siinä lähellä.

Tähän muuten sen verran, että Japanissa talon numerointi menee rakennusjärjestyksen mukaan (on ainakin mennyt), joten ei ole kovin helppoa löytää oikeaa osoitetta. Samanlaista logiikkaa ei siis ole kuten täällä. Nuo osoitteet ovat muutenkin varsin eriskummallinen maailma tuollapäin.

Mitä tulee japanilaisten englanninkielen taitoon, niin vaikka he muutaman sanan osaavat niin eivät hevillä puhu. Tässä he eroavat mm. kiinalaisista, joilla on kova yritys päällä. Tosin korealaiset puhuvat oman kokemukseni mukaan - jos mahdollista - vieläkin harvemmin ymmärrettävää englantia. Onneksi perusjapani ei ole kovin vaikeaa, ja ruokalistat lukee hyvin, koska kanjit ovat apinoitu kiinasta; tietää ainakin tilaako kanaa, possua vai kalaa.

 

[Mats Bedö]

Mitä tulee japanilaisten englanninkielen taitoon, niin vaikka he muutaman sanan osaavat niin eivät hevillä puhu. Tässä he eroavat mm. kiinalaisista, joilla on kova yritys päällä. Tosin korealaiset puhuvat oman kokemukseni mukaan - jos mahdollista - vieläkin harvemmin ymmärrettävää englantia.

Tasta mulla on taysin erilaisia kokemuksia. Varsinkin Tokiossa tuli englannilla toimeen ihan ok. Kyllahan ne nakee, etta kundi on Euroopasta (/Jenkeista) ja kylla ne yrittaa englantia. Japanilaisista pitaa vaan tietaa se, etta he ovat hyvin ujoja ihmisia. Sielta voi olla vaikea saada ensin yhtaan mitaan ulos, mutta ei mulla ainakaan jaanyt mitaan epaselvaksi siella. Tama tosin Tokiossa.

Sitten kun hyppasin Kiinan puolelle, niin ei siella juurikaan englantia puhuttu. Toki turistipaikoilla (Shanghaissa) jengi osas englantia, mutta siella se vakisinmyyminen on niin tavallista, etta niiden on pakko puhua edes vahan huonoa englantia. Muuten ei tule fyrkkaa. Menepa tavalliseen ravinteliin, ei englantia. Takskuskit, ei englantia. Tavalliset kaupat (ei turistirysat), ei englantia. Jne jne. Olin yllattynyt.

Mutta noista korealaisista olen samaa mielta. Teen duunia taalla korealaistenkin kanssa ja niita on todella vaikee ymmartaa. Johtunee niiden omasta kielesta.

Mika on sitten ihan itsesta kiinni, niin aina kun matkustaa toiseen maahan, niin pitaisi opetella muutamia sanoja ja sanontoja (ja miksei tapojakin), jotta niilla voisi "rikkoa jaata". Auttaa kummasti.

 

[er_bai_wu]

Menepa tavalliseen ravinteliin, ei englantia. Takskuskit, ei englantia. Tavalliset kaupat (ei turistirysat), ei englantia. Jne jne. Olin yllattynyt.

Varmasti Japanissa, varsinkin Tokiossa, ihmiset juttelevat englanniksi. Kyseessä on kuitenkin nuoriso, joka puhuu kyllä Kiinassakin englantia (esim. Beijing, Shanghai), ja kokemuksieni mukaan paremmin kuin japanilaiset. Karkeasti ottaen oman opiskeluni aikana (Kiinassa) japanilaisiin yliopisto-opiskelijoihin ei saanut minkäänlaista kontaktia, kun eivät puhuneet englantia ja kiinan puhuminen taas ulkkarin kanssa oli ilmeisesti heille mahdoton yhtälö. Japanissa ollessa tilanne on sitten varmasti toinen, en tiedä kun en ole asunut. Omissa porukoissaan kuitenkin hengailivat aika tiiviisti. Taksikuskit nyt ei englantia tosiaan Kiinassa puhu, vaikka ihan valtiollisella kampanjalla sitä on yritetty parantaa; tästä johtuen virallisesti esimerkiksi jotain 80 prosenttia Beijingin taksikuskeista "puhuu" englantia. Tosin en tiedä tarkkaan sitäkään, kun en mennyt Kiinaan englantia puhumaan.

Ja vielä tuosta korean kielestä; se saattaa vaikuttaa tuohon oppimiseen. Korealaisilla oli muuten kiinankin kanssa vaikeuksia, koska jotkut äänteet olivat koreassa jotenkin täysin lukkoon lyötyjä. Vaikka eipä se kiinalaisillekaan ole helppoa tuo kielten opiskelu, tietyt kirjaimet kun eivät kerrassaan taivu (esim. th, d)

Ja tuosta kielen/fraasien opettelusta en voisi olla enempää samaa mieltä. Tuo on juuri oikea asenne, ja kohteliastakin vastaanottavaa maata kohtaan.

 

[Kilgore Trout]

Mutta noista korealaisista olen samaa mielta. Teen duunia taalla korealaistenkin kanssa ja niita on todella vaikee ymmartaa. Johtunee niiden omasta kielesta.

Minulla on ollut onni olla Japanissa tekemisissä hyvin englantia puhuvien kanssa, tunnen jopa yhden jolla on hyvin pitkälle kehittynyt huumorintaju!

Korealaisten kanssa keskustelun tekee haastavaksi mm. se että heillä on tapana lopettaa sana aina vokaaliin, esim. englannin sana ON lausutaan onu. Toisekseen f on useimmiten p eli OFF = opu, kahvi = copi jne.

Myös r on hankala heille, siitä tulee usein l, mutta joskus myös toisinpäin, tai sitten se jää vain pois.

Aikansa meni ennenkuin oppi dekoodaamaan nuo muunnokset, tässä pari esimerkkiä:

Harrison Ford = Halison Potu
Robert Redford = Lopeto Letupotu

 

[Ted Raikas]

Harrison Ford = Halison Potu
Robert Redford = Lopeto Letupotu:

Heh. Loistoja. Itseasiassa japanilaisetkin vääntävät englanninkieliset sanat hyvinkin erikoisenkuuloiseksi, lisäävät mm. vokaaleja. Lausuntamuodossa se ei suomalaiselle ole tietysti hankalaa välttämättä, koska rakenne muistuttaa hieman sitä miten me suomalaiset kirjoittaisimme englannin kielen lähelle sitä miten se lausutaan. Otetaan esimerkkinä vaikka suosittu japanilainen pelisarja Final Fantasy. Suomalaisittain se kirjoitettaisiin jotakuinkin Fainal Fantasii ja japaniksi se on Fainaru Fantaji. Tiettyä yhtenäisyyttä havaittavissa. Vaikka suomea ja japania nyt ei voi toistensa kaltaisina kielinä sentäs ihan pitää, niin rakenteessa ja tietyissä lausuntatavoissa on yhteistä.

Eli suomalaisen ei ole välttämättä kovin hankala oppia ääntämään japania. Näin ihan tuttavienkin mielestä, jotka japanin kieltä on enemmän tai vähemmän opiskelleet. Eriasia jääkö sanat ja kielioppi ja ennen kaikkea merkit mieleen.

 

[Mats Bedö]

Molemmat kielet on foneettisia. Siina se samanlaisuus.

 

[er_bai_wu]

Vaikka suomea ja japania nyt ei voi toistensa kaltaisina kielinä sentäs ihan pitää, niin rakenteessa ja tietyissä lausuntatavoissa on yhteistä.

Ei tämä ole ollenkaan tavatonta, onhan esimerkiksi veitsi knaifu jne. Samalla tavalla kiinaksi sanat käännetään kuvaamaan suunnilleen sitä, miltä ne alkukielessä (yleensä englanti) kuulostavat. Esimerkiksi hambaobao (hampurilainen) ja kekoukela (coca-cola). Merkit sitten valitaan antamaan sellaista symbolista arvoa, ja antamaan sanalle kiva merkitys. Esimerkiksi Suomi on fenlan eli hyväntuoksuinen orkidea. Merkitykset ovat tässä mielessä yleisiä, kun tonaalisesta kielestä puhutaan.

Kaikkein hauskinta kiinassa on tarkkailla jalkapalloilijoiden ja heidän joukkueidensa nimikäännöksiä.

 

[E]

Taksikuskeista en osaa sanoa, mutta kyllä yllätyin siitä, että englannilla voi tulla vaikeuksia. Kyllä silläkin pärjää - varsinkin nuoret puhuvat useimmiten jonkin verran - mutta ei japanilaisten englanti mitenkään hyvää ole. Sanavarastot suppeita ja ääntäminen on vähän niin ja näin. Harvassa ravintolassa on esimerkiksi englanninkieliset listat (Tenguissa on, btw). Esimerkiksi Vietnamissa englannilla pärjäsi aivan täysin, mutta Japanissa oli välillä hieman kommunikaatio-ongelmia. Eli siis kyllä tuon kielen kanssa tarvitsee välillä kärsivällisyyttä.

Yksi suuri ongelma oli se, että pubia oli vaikea esimerkiksi Tokiosta bongata, jos ei tasan tarkkaan tiennyt, mihin on menossa. Monet pubit vaativat nimittäin, että tilaat myös ruokaa, pelkkää kaljaa ei voinut tilata läheskään kaikissa.

 

[Kilgore Trout]

Kai se on todennäköistäkin että samankaltaisa sanoja löytyy eri kielien välillä, esim. japanilaisia huvittaa kovin suomen sana "kulkulupa", se kun ääntyy kuten heidän kielensä "hullun paperit".

Ja bahasa indonesiassa kävellä = jalan, ja juosta = jalan jalan.

 

[Mats Bedö]

Yksi suuri ongelma oli se, että pubia oli vaikea esimerkiksi Tokiosta bongata, jos ei tasan tarkkaan tiennyt, mihin on menossa. Monet pubit vaativat nimittäin, että tilaat myös ruokaa, pelkkää kaljaa ei voinut tilata läheskään kaikissa.

Niin ne kokemukset vaihtelevat, mutta itsellani ei ollut minkaanlaisia ongelmia loytaa pubeja Tokiosta. Ei ilman ruokaa eika ruuan kanssa.

 

[Bluesbrother]

Ja bahasa indonesiassa kävellä = jalan, ja juosta = jalan jalan.

Balilla kun lentokentälle meni poistuakseen maasta niin näkyvissä oli kyltti "Selamat jalan" joka kuulemma tarkoitti tervemenoa.

Tokiossa ainakin Shinjukun yökeitaassa oli paljonkin baareja, jonne ei länsimaalaisia päästetty jos ei Japania taitanut. Aikamoista syrjintää jota en ole missään muualla kokenut. En edes Etelä-Afrikassa jossa rasismi on kääntynyt päinvastaiseksi. Tiedä sitten olivatko ihan perusbaareja vai jotain "naisten kanssa juttelupaikkoja". Toisiin paikkoihin sitten yritettiin vetää lähes väkisin sisälle. Nigeriasta oli tuotu sisäänheittäjiä, jotka puhuvat englantia. Ja naisten kanssa juttelemaan tietysti olisi pitänyt mennä. Ei voinut nauttia valoista ja kaupunkimaisemasta kun joku oli koko ajan hihassa kiinni.

 

[E]

Balilla kun lentokentälle meni poistuakseen maasta niin näkyvissä oli kyltti "Selamat jalan" joka kuulemma tarkoitti tervemenoa.

Bahasa Indonesia ja Bahasa Malesia ovat käsittääkseni aivan käytännössäkin samat kielet. Selamat jalan tarkoittaa tosissaan sanatarkasti tervemenoa (tietynlainen nyanssi siinä on kohteliaampi sävy kuin Suomen vastaavassa ilmaisussa), selamat datang on taas tervetuloa. Jalan tarkoittaa kuitenkin adjektiivina myös katua. Kohtuullisen huvittavaa oli keskellä Borneota Sabahin maakunnassa Malesiassa Ranaun pikkukaupungin laitamilla ollut katu, joka nimi oli Jalan lipasu. Samoin Kuala Lumpurissa on muun muassa Jalan tunku.

Noista Tokion baareista vielä sen verran, että en kyllä ole koskaan kokenut sellaista diskriminointia kuin Japanissa käydessäni. Mitään mainoksiakaan (niitä jaettiin mummoista pikkulapsille muuten) kaduilla ei meille juuri kukaan jakaja halunnut tarjota, paikallisiin "tyttöbaareihin" ei kuulemma länsimaalaisia kaivata ainakaan kovinkaan mielellään jne jne. Nuo Bluesbrotherin mainitsemat baarit ovet todennäköisesti juuri tällaisia paikallisia "ilotaloja", niihin ei oikeasti ole kovinkaan helppo päästä, jos ei ole japanilainen.

 

[Sistis]

Ajankohtainen aihe sinällään, itse haaveilen Japanin matkasta ensi kesälomalla. Eli siis todennäköisesti vasta joskus syyskuussa 2007.

Nostanpa tätä ketjua ylös. Tuollaista olen joskus kirjoitellut. Ihan tässä kuussa en Japaniin vielä pääse, mutta äsken tuli varattua liput parin kaverin kanssa. Suuntana on ensi maaliskuussa Osaka. Reissu kestää reilun viikon. Pidempäänkin voisi mieluusti olla, mutta talviloma on vain viikon mittainen. Osakasta on tarkoitus tehdä myös reissu Kiotoon. Eli todennäköisesti ensin pari yötä Osakassa, sitten pari Kiototssa. Sitten takaisin Osakaan.

Finnairilla lennot. Meno-paluu oli 720€. Tekeehän tuo loven budjettiin, mutta säästellään taas talven yli. Pakkohan tuo maa on nähdä.

Saapi nähdä, tuleeko poika silti sinkkiarkussa kotiin. Itsellä on kala-allergia, ja melkoisen paha sellainen. Ja japsit tuppaavat kovasti änkemään kalaa ihan jo kastikkeisiin etc. Pitää adrealiiniruiskuja varten käydä hakemassa resepti mahdollisimman pian. Noiden saamisessa kun saattaa kestää sairaanhoitajakaverini mukaan jonkinlainen tovi.

Ruokavinkkejä otetaan vastaan. Olen nyt yrittänyt googlettaa netistä, miten sanotaan japaniksi, etten voi syödä edes kala-kastiketta. Tällaisen länsimaalaistetun version olen jo löytänyt: katsuo dashi mo taberemasen.

Kuitenkin meikäläisen tuurilla tuo on joku hoax, ja tarkoittaakin jotain tyyliin "haluan ottaa poskeen kaupungin suurimmalta sumopainijalta" tms...

 

[Cosmo]

Sitkeästi Japani-ketjua ylös vain, tuli oikein haikea fiilis, kun viestejä luki. Päätin juuri, että jos joskus menen naimisiin, niin polttarit pidetään Japanissa.

En nyt tähän oikein muuta keksi kuin jotain tuliaisvinkkejä. Jos tykkää ruokaa tehdä, niin joku huikea veitsi on tietysti mukava. Itselläni on pari Globalin veistä, ja ovat kyllä huikeita. Japanin tuomisia molemmat. Kahva on tuttu kaiken maailman superkokkiohjelmista. Suomessa siis maksavat jotain satkua kipale, kun Japanista perus tavaratalosta saa puoleen tuosta. Ainakin Tokyu Hands -marketeissa sai vielä tax-freena ostettua. Jos ei muuta, niin aivan huikea lahjaidea jollekin ruokafriikille. Noita Tokyu Handseja on joka puolella.

Elektroniikka nyt ei niin superhalpaa ollut (v. 2005), varsinkin jos vertaa Jenkkien nykyhintoihin. Mutta toisaalta sieltä löytää jos jonkinlaisia vehkeitä. Katselin jotain scifi-kelloradioita, mutta jäi ostamatta, kun en jaksanut hirveässä kaatosateessa lähteä puskemaan Akihabaraan.

Vaatteitahan siellä on huikeita vaikka kuinka, mutta koin pienen pettymyksen, kun eihän siellä kokoja ollut 190+-kokoiselle laisinkaan. Mutta laukkuja ja sen sellaisia, naisporukalle toki vielä enemmän vaihtoehtoja.

Usein syötiin niin, että kaupasta/ravintolasta otettiin jotkut lunchboxit. Kuulostaa tylsältä, mutta kun vertaa kotimaan bokseihin (tai jopa ravintola-annoksiin), niin vaikka visuaalisesti eroa ei juuri olisikaan, niin tavara kun on oikeasti tuoretta, eikä puoli vuotta syväjäässä ollutta Välimeren särkeä, niin ero on selkeä. Lisäksi pöperöistä tuli mieleen misokeitto, joka eri paikoissa näytti aina samalta, mutta joka kolmannessa paikassa maistui aivan kuvottavalle, joka kolmannessa ihan ok, ja joka kolmannessa aivan huikealta. Että ei kannata ensimmäisen kokemuksen jälkeen dumata ko. soppaa.

Metroissa pitkänhuiskealle gaijinille tuli niin paljon silmää, että oikein hävetti. Olo oli muutenkin hassu, kun vieressä voi joku sälli lukea jotain tuhatsivuista lapsipornomagazinea ja toisella puolella taas joku vanhempi äijä kähmiä vieressä istuvaa tuntematonta mimmiä muijan ollessa moksiskaan kyseisestä toiminnasta. Ja itse sitä vain hymyilee silmille takaisin.