Viime kaudelta nyt ainakin McCoshen, Barach, Laakso, Matinpalo. Turgeon sillon tällön taklasi kovempaa, kaksinkamppailut yleensä pelasi fiksusti ja kovaa, ei taklannut itseään tilanteesta ulos.
McCoshenista sitä odotettiin, mutta taisi palstallakin olla puhetta kaiken maailman Kerttulan hanskojen liimaamisista.
McCoshen oli loppujen lopuksi melko rauhaisa kaveri ja jopa niitä kovia otteita maalin edustoilla ei kauheesti näkynyt, ehkä se preesens riitti ja se isoin ongelma onkin siinä, että tangoon tarvitaan kaksi, ei Liigassa enää kovinkaan usein maalinedustoilla tunteet kuumene.
Matinpalolla taasen melko sama perstaklien hakui kuin Matinmikollakin, molemmat hakee taklauksia enkä sieltä nyt mitään suurempaa etua viime kauden nippuun löytäisi. Toki Matinpalo oli fyysisesti isompi jantteri.
Laakso rähisi ajoittain, mutta ei mielestäni yhtään enempää kuin joku Riekkinen tai Salmela.
Turgeon taisi olla melko HMV pelaaja playoffeihin asti, joissa koko joukkue heräsi uudestaan eloon.
Ehkä pelasi jämäkästi ja fiksusti, mutta en nyt tiedä herättikö Turgeon ainakaan mussa sen suurempia tuntemuksia, kuin kukaan mukaan loppukauden huumassa.
Joensuu silloin taisi suurimmat huomionosoitukset saada ja ihan ansaitusti.
En nyt merkittävää eroa löydä viime kauden nippuun, Salmela ehkä on jopa enemmän niitä isännän elkeitä näyttänyt, mitä McCoshen viime kaudella.
Juuri taklauspeliä ajatellen toiveissa olisi, että sellaisia kovaa taklaavia löytyisi hyökkääjistössä.
Joku voimahyökkääjä, joka ajaisi taklaukset loppuun Jessen tyyliin, mutta sellainen jolla olisi jalkoja osua ja sopivasti jerkkua kropassa, että ne tuntuisikin.
Ässistäkin malliksi kelpaisi MD, kunhan saisi Joensuun luonteen ja halun niiden taklausten toteuttamiseen.