Varsinkin alkuvaiheessa elokuvat mukailivat kirjoja melko suurissa määrin, ja kirjojenkin keskinäinen jatkuvuus oli vähän niin ja näin. Uusia filmejä piti saada 60-luvulla vuosittain, joten melkoinen kiire käsikirjoituksen kanssa olisi epäilemättä tullut, jos seuraavan seikkailun olisi pitänyt aina olla suoraa jatkoa edelliselle. Kun yleisöä kävi matseissa, ei toimivaa konseptia lähdetty rikkomaan. Tämä on oma arvioni.
Pientä jatkuvuutta kyllä on nähty, kun Istanbulissa Spectre haluaa kostaa tohtori Non kuoleman ja Jameksi jatkaa kuhertelua Sylvia Trenchin kanssa. Timanttien alussa Jameksi kostaa edellisen leffan lopun, vaikka sitä ei suoraan kerrotakaan. Craigin leffat muodostavat loogisen kokonaisuuden, kun Quantum on Casinon jatkoa ja Spectressä sidotaan myös Skyfall samaan linjaan ja NTTD jatkuu Spectren lopusta. Mooren, Daltonin ja Brosnanin leffat ovat enimmäkseen irrallisia, joissa ei oikeastaan mitenkään viitata menneisiin - paitsi silloin, kun tulee puheeksi Jameksin lyhyt avioliitto. Iso ongelma oli, että Spectreä ei saanut mainita virallisten Bondien yhteydessä tekijänoikeussyistä ennen viime vuosikymmenen puoliväliä, joten Jameksi pelasi milloin mitäkin jengiä vastaan. Se on todennäköisesti ollut yksi merkittävä tekijä, miksi jokainen matsi tuntui olevan täysin irrallinen tapahtuma.
Mitä taas tulee cameoon, niin Skyfallissa taidettiin aivan oikeasti harkita sitä, että Connery olisi vetänyt Kincaden roolin. Ajatuksesta luovuttiin, koska kyseessä on kuitenkin Jameksin show, eikä kolmosketjun laiturin haluttu jättävän jengin ykkössentteriä varjoonsa.
