Mää pidän myös vain ja ainoastaan kaikkieen periaatteiden vastaisena sensuurina sitä, että oman aikansa tuotoksia lähdetään muuttamaan jonkun toisen ajan standardeihin sopivaksi. Muutaman sanan vaihtamisella -- ja oliko jossain lastenkirjassa vaihdeltu ammatteja, että naiset ei olleet pelkästään taloudenhoitajia vaan myös jotain tutkijatohtoreita jne. -- ei ehkä yksittäin tai edes kolmittain ole mitään väliä, mutta ne kumuloituvat, ja aina pitää olla muuttamassa enemmän ja enemmän, kas kummaa kun ajatkin muuttuvat. Jossain vaiheessa meillä onkin versio Tuulen viemäästä, jossa ei ole orjia ja rikkaita riistäjiä vaan yhtiökumppaneita ja osakkaita. Ei ole Seitsemää veljestä seitsemänä eri-ikäisenä valkoisena miehenä vaan, you know, Disney-käsittelyllä representoituna, yksi kutakin laatua. Ei nekään muutokset varmaan sinänsä alkuperäistä heikentäisi tai parantaisi, mutta ne muuttaisivat. Ne olisi eri teoksia kuin mitä niiden tekijä on aikonut tehdä ja miten hän on maailman nähnyt. Kulttuurillisen historian muuttaminen on typeryyttä. Tehkää uusi ja parempi, älkää rikkoko jo kerran tehtyä taidetta.
Ihan täyttä paskaahan mää kirjotan, mutta niin paljon asioita on tapahtunut ihan pelkästään viimeisen kymmenen vuoden aikana, joille olisi 30 vuotta sitten naureskeltu että älä ny viitti pelleillä, eihän siitä nyt tuollaista ole tulossa. Ja sitten kuitenkin tuli. Ja sitten Pahkasika lopetti. Joillekin tämä sensitiivisensurointi on ok, ja hyvä heille, saavat olla niin saakelin hyviä ihmisiä että halkeavat. Mutta meitä muita on enemmän ja meidän pitäisi olla julkisesti äänekkäämpiä -- enkä tarkoita että Ukkometsossa tuopin ääressä änkyröidään kohtalotovereille kuinka mitään ei saa sanoa, vaan sillä lailla kuin Tuomas Holopainen oli Don Rosan sensuroinnin suhteen.
"Bond saattoi kuulla yleisön huohottavan ja murisevan kuin siat kaukalolla. Hän tunsi oman kätensä tarttuvan pöytäliinaan. Hänen suunsa oli kuiva."
vastaan
"Bond aisti sähköisen jännityksen huoneessa."
Ei jumalauta pitäisi kellekään olla epäselvää, kumpi on parempi.