Nancy Sinatran vetämä sisääntulobiisi on kyllä eeppinen. Vaikka Bond-biiseistä tuttu jylhyys ja mahtipontisuus puuttuu, on mukana Japani-tematiikkaa ja jotain kiehtovaa...keväisyyttä?
Tämän leffan kohdalla Seanin muistetaan aina mainita olleen "väsähtänyt", mutta ehei, taattua kamaahan tämä on. Sean vetää 10% tehoilla tavis-sankarin skaalalla raipemaisesti 100% suorituksen. Tiger Tanaka on yksi parhaita sidekickejä, ja tuulettelee ohimennen myös Bondin vapaamielisiä asenteita. Olen joskus miettinyt, miten MI6:n pelikirja on välillä tarpeettomankin monimutkainen, jopa Hardy Nilssonin torpedomainen. Esimerkiksi, miksi Bondin lavastettu kuolema toisi yhtään lisää toimintavapauksia lähtökohtaisesti salaiselle agentille. Miksi ei vaan voinut suoraan siirtyä maalialueelle Jaappaniin ? Ja toiseksi, lavastettu avioliitto, mitääh, miksi ? Kai sinne saarelle olisi jollakin muullakin keinolla päässyt soluttautumaan. Vaikka poikkeuksellisesti kyllä, nainen ei päätynyt vaineeseen. Nämä (ainoina asioina) herättivät joskus ihmettelyä. Muuten on kyllä hyvä pätkä, yksi lemppareistani.