Tämä nyt oli tällainen sirkushuveja koko rahalla -tyylinen näytösmatsi, mutta silti tuhannesti viihdyttävämpi kuin No Time To Die.
Tuossa sir
@Roger Moore n kanssa kuittailin eri Bondeista ja heitin itsekin läppää vielä että eilinen Casino oli parempi kuin mooret ja conneryt.
"I know"
Tähän kiteytän itse tuon NTTD:n ja viime syksynä väännettiin aiheesta puolin ja toisin. Itse juuri tuon quoten vuoksi tajuan yhä miksi moni vihaa elokuvaa hakamussuttelu lisänä.
Pidän kuitenkin vähän outona jos joku odotti sysipaskan Spectren jälkeen jatkuvajuoniseen Craigin aikaan jotain upeaa elokuvaa. Kirjoitinkin useasti että julistus metoo-ajan Bondina tuhoaa itse elokuvan. Se ei ollut mitään feministikuraa, mutta agendansa vuoksi piti saada keskiöön tummaihoinen 007. Tämä olisi hoidettu edelleen oikeasti hyvällä Harrisin Moneypennylla. Tämä yksi vituttavin asia minulle. Nyt taas edelleen jäi Nomista jäljelle tummaihoinen koriste vailla sisältöä.
Bond isänä ei ollut ongelma minusta. Ongelma oli siinä että Madden sekä Bondin dynamiikan olisi pitänyt olla kaverillinen. Lapsen olisi vain pitänyt yhdistää heidät turvaamaan Mathilde. Ei muuta.
Bondin ei ollut perusteltua tunnustaa rakkauttaan kuin romcom vätys Maddelle. Paljastuksen myötä olisi riittänyt dialogi että 5 vuoden eron jälkeen on vedettävä yhtä köyttä, suojeltava lasta ja tuhottava vihu. Thats it.
Craigin aika oli synkkä alusta loppuun. Herra White oli hieno jatkumo siitä että jo Casino(2006) esitteli Spectreä. Tätä jatkettiin vihjein ja Bond joutui heti alussa Vesperin vuoksi synkälle tuhon tielle. Duunit hoidettiin, mutta kun kaikki oli henkilökohtaista, ajautui Bond syvempiin vesiin Mathisin sekä Denchin ämmän(hehe) vuoksi. Ja Vesper nyt kummitteli loppuun saakka.
Bondin jokaista voittoa seurasi tolkuton tuska tärkeistä menetyksistä ja siitä ettei tappaminen uhreineen palkinnut. Vaikka virkaa hoidettiin.
Spectre sitten kusi kaiken ja tuohon olisi hyvin voinut kirjoittaa Maddenkin ison merkityksen. Raskauden. Bond osui viimein lihamailalla ja nyt olisi ollut kovimmat panokset. White viimeisillään pyysi turvaamaan Madden ja Bondilla olisi ollut syy etsiä daami.
Sitten Blofeldille olisi pitänyt kirjoittaa Safinin tason uhka. Tuo kokonaisuus olisi jatkanut upeaa Skyfallia ja viimeinen vihu olisi pitänyt niistää. Ja suojella tuleva muksu. Tämä olisi tarjonnut sen Happy end tyyppisen päätöksen. Maailma pelastettu, juonilangat nipussa ja synkkyydessä eläneelle Bondille jotain sisältöä elämään. End of era.
NTTD teki johdonmukaista työtä isossa kuvassa vieden Craigin ajan päätökseen kuten nyt piti. Kuoleman kanssa loputon flirttailu oli läpi matkan niin korostunutta että nyt tehtiin Hollywood päätös.
Tuon vuoksi "i know" oli tärkeä. Yksi Maddelle, yksi katsojille. Ei mennyt kaikki putkeen, mutta valitsimme tämän tien. Saa nauttia, saa suuttua.
Minulle NTTD oli isossa kuvassa onnistuminen ja leffa nitoi joitain juttuja hyvin yhteen mitä Spectre kusi. Muutoin en edes halunnut keskittyä leffan itsensä turhuuksiin. Leffa oli minulle Craigin ajan päätös ja Leiterin virnuileva apuri venakkosketsihahmoineen ei kiinnostanut yhtään. Leiterin "good life" heitto ja pienet läpät toimivat. Itse leffana kohta kohdalta liikaa kuraa.
Tämä vuodatus nyt ei suosiossa ole, mutta teki mieli avata vähän omia fiiliksiä vielä. Nyt kun alusta saakka Conneryn aikaakin seurannut.