Läppäleffa on sen verran heikko, että kirjoitan jotain Pallosalamasta.
Se on ollut minulle aina hyvä leffa, mutta jotain tosiaan puuttuu että se voisi nousta ihan top6 osastoon. Koska maisemat, perusjuoni, naiset, toiminta, Conneryn läpät jne ovat kunnossa, niin minä syyttäisin kyllä pahiksia. Kaikissa muissa 60-luvun Bondeissa (paitsi ehkä Dr No) on loistavat pahikset, mutta Pallosalamassa on "tylsä tavallinen vanheneva ukkeli jolla on silmälappu" sekä kasa jotain random kätyreitä. Tulee vähän mieleen lapsuuden piirretty Prätkähiiret, jossa ei koskaan ollut sitä tunnetta että pahiksilla olisi mitään palaa sankareita vastaan. Pallosalaman nahkahousu-Paluzzi on ainut vähän vakavammin otettava pahis, mutta hän ei riitä yksin mihinkään.
Pallosalama meneekin minulla samaan kategoriaan huomisen Elät Vain Kahdesti kanssa; molemmilla omat vahvuudet ja pienet ongelmat. Molemmat ovat hyviä Bondeja ja voittavat kevyesti suuren osan Mooren ja Brosnanin leffoista, mutta eivät yllä myöskään terävimpään kärkeen. Vähän samaan tapaan kuin Daltonin Living Daylights tai Mooren Live and Let Die.
En muista ulkoa tappeliko Connery tuottajien kanssa Pallosalaman kuvausten aikana vai sen jälkeen. Hän oli erittäin tuohtunut Kultasormen loistavasta lipputuloksesta + kuinka se laukaisi Bondien oheismyynnin taivaaseen. Leluja, vaatteita, lautapelejä jne myyntiin Conneryn naamalla, eikä hän saanut siitä mitään. Elät Vain Kahdesti meni sitten jo perseelleen siltä osin, että tuotannossa oli isoja ongelmia ja Connery heitti myös Harry Saltzmanin (joka vastusti eniten sitä että tähti saisi vajaan miljoonan sijaan vaikka 5-8milj/leffa) pois Japanista tai koko leffaa ei olisi edes kuvattu loppuun. Kiinnostuksen lopahtaminen alkoi siis näkyä viimeistään Japanissa, mutta kunnon tappelut saattoivat olla menossa jo Pallosalaman aikana.