Kulkuvälineet ansaitsevat oman viestinsä.
Jameksi päätyi Lotuksen rattiin, kun Don McLaughlan, Lotuksen pr-pomo, sai vihiä siitä, että Q-osasto hakee Jaskalle uutta autoa. Niinpä hän ajoi punaisen Lotus Espritin uunituoreen prototyypin, josta oli huolellisesti teipattu piiloon tai muuten kätketty kaikki viittaukset auton valmistajaan, Pinewood-studioille ja piti tarkasti huolta siitä, että kukaan ei voi olla näkemättä autoa päivän aikana. Suunnitelma toimi täydellisesti ja auto herätti suurta kiinnostusta.
Vielä päivän päätteeksikään McLaughlan ei halunnut paljastaa, mikä tämä uusi, hieno kilometrinnielijä on, vaan hyppäsi muina miehinä ratin taakse ja kaasutti pois. Kuten arvata saattaa, sen asiosta kiinnostus ja kohu kasvoivat entisestään seuraavina päivinä, kun ihmiset yrittivät kuumeisesti saada auton merkin ja mallin tietoonsa. Lopulta kiinnostuksen kasvettua riittävästi Lotuksen toimiston puhelinnumero kerrottiin sopivien korvien kuullen. Lotus sai haluamansa puhelun Bondin taustajoukoilta ja Jameksi Lotuksen.
Yhteensä kahdeksan Lotusta laivattiin Sardiniaan. Näistä kuusi oli riisuttuja versioita tai pelkkiä koreja, ja ainoastaan kaksi valmiita autoja. Toinen annettiin Jameksin käyttöön ja toista tarvittiin kamera-autoksi, sillä mikään muu saatavilla ollut auto ei olisi pysynyt identtisen Espritin perässä takaa-ajoja kuvattaessa. Muita autoja tarvittiin, kun valmistettiin sukellusauto, Wet Nellie, joka sai lempinimensä Japanissa nähdyn Little Nellien mukaan.
Lotuksen koeajajalle ja insinöörille Roger Beckerille komennus Sardiniaan osoittautui onnenpotkuksi. Hänen piti vain ohjeistaa dokumentin sijaiskuskia auton ominaisuuksista, auttaa tätä pääsemään sinuiksi auton kanssa ja huolehtia siitä, että auto saa osakseen ansaitsemaansa huomiota. Testikuljettaja ei kuitenkaan saanut autoa käyttättymään rittävän näyttävästi.
Eräänä päivänä kuskia ei näkynyt missään, kun radiosta kajahti käsky tuoda auto pelipaikalle. Niinpä Becker itse hyppäsi rattiin ja karautti kameroiden eteen renkaat vinkuen. Apulaisohjaajat olivat aivan haltioissaan ja pyysivät Rogeria hoitamaan takaa-ajokohtaukset siitä eteenpäin itse. Voidaan varmaankin todeta, että nimi oli enne.
Kamera-autona käytetty ajokki päätyi ottelun jälkeen takaisin tuotantolinjalle, jossa siitä poistettiin kaikki Q-osaston lisälaitteet, ja sen jälkeen se siirtyi saksalaisomistukseen. Kun auto vaihtoi omistajaa vuosituhannen alkupuolella, se muutettiin taas Bond-autoksi. Nick Fulcher, joka työskenteli 70-luvulla Lotuksen viimeistelyinsinöörinä ja yhdessä Q-osaston kanssa varusteli auton Jameksin tarpeisiin, palautti sisustuksen jälleen samaan kuosiin, jossa se nähdään illan dokumentissa. Nick jopa löysi ylimääräisen ohjuksenlaukaisunappulan varastostaan! Kunnostus maksoi 14 500 £.
Wet Nellie osoittautui hankalaksi ajettavaksi. Amerikkalainen firma Perry Oceanographic muutti yhden Lotuksen kuorista sukellusveneeksi. Hintaa remontilla oli noin 100 000 $. Autolla pääsi vedessä ainoastaan eteenpäin, mutta pakittaa tai jarruttaa ei voinut. Lisäksi maantieajoon vaadittavien ominaisuuksien takia se meinasi jatkuvasti vajota pohjaan. Ongelma ratkaistiin mm. Aku Ankan pelikirjasta tutulla konstilla täyttämällä keulan tavarasäiliö pingispalloilla.
Ottelun jälkeen Nellie kiersi näytillä, mutta sitten se katosi julkisuudesta pitkäksi aikaa. Se päätyi lukkojen taakse New Yorkin Long Islandille, jonnekin Islandersin naapurustoon, kymmenen vuoden vuokrasopimuksella. Kun kukaan ei tullut hakemaan sitä sopimuksen umpeuduttua, autotallin sisältö huutokaupattiin sokkona - aivan kuten Huutokaupan metsästäjissä. Voittava tarjous oli vaivaiset sata dollaria. Vasta vuonna 2013 tajuttiin, että kyseessä on aito Jameksin sukellusauto, ja ajokki pantiin jälkeen huutokauppaan - tällä kertaa asiallisesti esiteltynä. Nellien osti Elon Musk ja kauppahinta oli 550 000 £.
Moottoripyörä, jonka sivuvaunu muuttuu pyörillä kulkevaksi ohjukseksi, oli vakiomallinen Kawasaki Z900, johon tehtiin erillinen sivuvaunu. Siitä tehtiin niin iso, että se pystyi kätkemään sijaiskuskin sisäänsä. Vaunuun asennettiin Suzuki 185:n moottori, kummallekin sivulle kymmentuumaiset skootterin renkaat ja keulaan pieni täyskuminen rengas mahdollistamaan ohjaus. Ohjusvaunun paino teki sen niin epävakaaksi, että kohtaus näytettiin jäähallin valotaululla nopeutettuna.