On perin harvinaista, että kaksi futista harrastavaa veljestä saavat sauman pelata ylipäätänsä MM-kisoissa.
On vielä harvinaisempaa, että nämä veljekset edustavat eri maajoukkuetta, ja suorastaan uskomatonta tuuria ja sattumaa että pääsevät asettumaan MM-viheriöllä vastakkain kaksissa kisoissa perättäin.
Boatengin veljekset Kevin-Prince sekä Jerome siis jälleen vastakkain, kun Saksa ja Ghana arvottiin samaan alkulohkoon. Tämä tietenkin olettaen, että molemmat ovat terveinä ja mukana maidensa kisajoukkueissa.
Muuten kisat ovatkin taas tuttua huippuviihdettä ja -urheilua. Ikinä en ole jaksanut murehtia futiksen arvokisojen lohkoja huonoiksi tai nostaa jotain lohkoa ennalta muita herkullisemmaksi, noissa kekkereissä jokainen lohko ja matsi on sitä futiksen suurinta ilotulitusta ja tämän elinikäisen arvokisafanin näkökulmasta joku Honduras-Ecuador on ihan yhtä mielenkiintoinen ja ns. pakollinen matsi katsella kuin vaikka Espanja-Hollanti. En muista koskaan ajatelleeni etukäteen futiksen MM-kisojen lohkoista, että joku olisi tylsä tai mielenkiinnoton, ja oikeastaan kisojen koittaessa koko lohkojako on aina unohtunut kun jaoilla ei oikeastaan ole väliä, koko touhu kiinnostaa yhtä paljon oli siellä sitten mitkä asetelmat tahansa arvottuna.
Toki jotkut herkkupalat sitten vielä erikseen, mutta omalla tavallaan pienten ja vähemmän seksikkäiden maiden matsit sytyttävät erityisesti MM-kisoissa jollain tavalla jopa eniten. Sitä voi vaan kuvitella, miten tärkeää jokainen matsi ja onnistuminen on kyseisen maan vähemmän meritoituneille pelaajille, vähempään loistoon tottuneille faneille ja koko maan mahdollisesti suunnattoman vahvalle mutta noissa ympyröissä kokemattomalle futiskulttuurille.
Reilu puoli vuotta enää ja pallo peliin.