Mitä helvettiä nyt taas? Eihän sitä välttämättä kukaan osaa nimetä, mikä nimenomainen seikka käänsi kelkan kohti tuota nimenomaista maajoukkuetta (tai seurajoukkuetta, ei sen puoleen).
Jotkut pitävät Saksasta, jotkut Kreikasta, jotkut Italiasta, jotkut Espanjasta, jotkut Englannista. Se on oikeastaan arvokisojen suola tälläisissa maissa kuin Suomi, kun ns "oma jengi" ei ole mukana. Kun vallitsevassa tilanteessa keskimääräisestä kaveriporukasta löytyy 3-6 eri maan kannattajia, niin futiskeskustelut hedelmöityvät vallan eri tavalla, kuin siinä toisessa skenaariossa, jossa kaikki kannattavat samaa*.
Täytyy kyllä sanoa, että Espanjan ystävänä (since '86 Mexico!) nämä nimenomaiset arvokisat ovat olleet varsin huikeaa seurattavaa. Olin aivan, siis korostan aivan, varma että Italia vie kvartsin kun mentiin rankkuihin asti. Vaan eipä vienyt. Nyt on Espanjalla pitkästä aikaa kasassa nippu, joka osaa sen taidoista tärkeimmän - voittamisen. Venäjää vastaan ei ollut oikestaan minkäänlaista hätää. Eritoten, kun se avausmaali saatiin aikaiseksi, venäläiset joutuivat ihmettelemään keitä ovat nuo maagit, jotka tekevät taikatempun toisensa jälkeen vihreällä veralla.
Vaikka minulla on kuinka vahvasti tahansa värilasit päässä, en ollenkaan ihmettele, että ns "satunnaiskatsoja" toivoo Espanjan menestystä. Onhan tuota hieno katsoa. Syöttö-syöttö-syöttö-syöttö-laukaus. Se, kuinka hyvin se sitten riittää Saksaa vastaan, jää arvoitukseksi. Mutta, vaikka jotkut (lue:Rönkä) ovat syyttäneet Saksaa liian helposta kaaviosta, niin kyllä meikäläisen linssein näissä kisoissa pelataan ihan oikea ja ansaittu loppuottelu.
Siinä loppuottelussa tietysti toivotaan Espanjan voittoa.
Pahoitteluni osittaisesta offtopicista.
* Tätä ei pidä ymmärtää väärin, tokihan minä toivon että Suomen maajoukkue on vielä joskus, piankin, arvokisoissa.