Otetaas hiukan analyysia lohkon maista:
Hollanti:
Ekassa matsissa tuntui siltä, että Italia oli yössä ja Hollanti vaan näytti hyvältä. Ranskaa ja Romaniaa vastaan vaan homma oli vielä suvereenimpaa ja kyllä nyt täytyy myöntää, että ylivoimaisesti vakuuttavin joukkue tähän saakka. Hollannin keskikentän peli on ollut aivan satumaista tähän saakka, kärjestä kun löytyy sitten viimeistelyvoimaa, niin murskajaisethan siitä tulee. Hollannin puolustus ei kyllä edelleenkään vakuuta pl. maalivahti, mutta noin suvereenilla keskikentän hallinnalla ei ole ylitsepääsemätön ongelma. Hollanti on kaadettavissa aktiivisemmalla pelillä, Italia, Ranska ja Romania pelasivat aivan liian passiivisesti. Tällä hetkellä kuitenkin todennäköisin finaalijoukkue omalta puoleta kaaviotaan.
Italia:
Vaikka pahalta näytti, niin Italia tuli lopulta varsin vakuuttavasti kuilun reunalta takaisin. Donadoni teki varsin miehekkään teon, elikkä hylkäsi Hollanti-katastrofin jälkeen monta omaa ajatustaan ja otti käyttöön toimivat aseet. Tässä ketjussa on paljon taitettu peistä jatkon osalta Pirlon merkityksestä. Keskikentällä on nyt valtava aukko, ja sitä ei pystytä 1:1 mitenkään korvaamaan. Toisaalta, Italia on nyt selkeästi ottanut taas aseikseen laitapakit, ja keskikentällä saadaan peli omiin päin varmasti kuntoon kakkosmiehitykselläkin. Tonille on enemmän iloa pakkien nousuista ja laidoilta tulevista palloista, kuin selkä maaliin päin saaduista pystysyötöistä. Enempi olen henkilökohtaisesti huolissani siitä, että tällä pelityylillä ainoa järkevä vaihtoehto kakkoshyökkäjäksi, elikkä Cassano esittelee ainakin toistaiseksi vain huonoja puoliaan, elikkä kiukuttelua ja pallon hautomista. Tätä De Rossin semimollaamista en kyllä ymmärrä, kaveri on yksi parhaista pelipaikallaan. Puolustuksessa alkaa sävel löytymään ja Buffon on kahdessa viimeisessä ottelussa näyttänyt kaapin paikan.
Espanjaa vastaan Italia lähtee altavastaajana, ja kovan työn takana on kyllä jatkoon pääsy. Muttei mahdotonta ollenkaan.
Romania:
Täytyy tunnustaa, että aika halju maku jäi Romaniasta, Italiaa vastaan oli muutama hyvä hetki, mutta kait tuo 2-0 tappio Hollannin reservejä vastaan ilman mitään realistia mahdollisuuksia edes tasuriin kertoo ihan tarpeeksi.
Ranska:
Ranska oli taas kerran täysi floppi, nyt vuoden 2000 jälkeen pelit on kulkeneet yhden kerran ja se oli viime MM-kisat. Ranskalla on heittää kovan luokan pelimiehiä useallakin paikalla, mutta nyt on meneillään selkeä sukupolven vaihdos, mestaripelaajien sukupolvi alkaa olla lopullisesti ulkona kuvioista ja nousevat kyvyt eivät vielä pysty kantamaan joukkuetta. Taktisesti Ranska oli perinteisesti täysi suppo, ehkä nyt olisi Arsene Wengerin vuoro? Muutenkin Ranskan pitäisi pystyä tuulettamaan nämä vuoden 1998 viimeiset muistot joukkueesta ja pelityylistä pois, muuten voi uhota sama kohtalo, joka seurasi Platinin ja kumppanien maajoukkueen lopettaessa. Ranskalainen kulttuuri on hyvin johtajakeskeistä, ja nykyjoukkueessa ei ole ketään lähimainkaan Platinin tai Zidanen veroista kaveria (tosin eipä ole käytännössä paljon missään muuallakaan ...)
Kokonaisuutena kuolemanlohkossa oli kyllä mielenkiintoinen lopetus, mutta tasollisesti peli ei ollut pl. Hollanti mitään ihmeellistä. Italia yski ja Romania-Ranskan esitykset olivat tasoa Sveitsi-Itävalta.