Koko Belgian turnausta on Tedescon johdolla kuvannut jotenkin liiallinen passiivisuus, reaktiivisuus ja aloitteellisuuden puute. Tedescon on vain odottanut ja reagoinut vastustajan ja pelin kuvan muutoksiin, sen sijaan, että olisi itse ottanut ohjia ja aloitteita muuttamalla proaktiivisesti jotain. Tänäänkin pelkkää kyttäilyä ja reagoimista, vasta sitten kun köntsä jo valahtaa housun lahkeesta ulos. Harmi, koska tässä Belgian ryhmässä oli kyllä myös ihan hyvää potentiaalia tuottaa paljon enemmän.
Deschampsin pelityylistä voi valmentajana olla mitä mieltä tahansa, mutta onhan mies masteroinut tuon turnausvalmentamisen salata. Yksinkertaisuus ja pragmaattisuus, ennen monimutkaisuutta ja ideaalisuutta. Hyvä joukkueen kemia ja tasapainoinen kokoonpano ennen monimutkaisia taktisia systeemejä ja nyansseja.
Upamecanon pelin puutteista voi olla, mitä mieltä haluaa, mutta onhan 'Upa' ihan älytön 'cheat-code' tuossa pelinteossa. Kun Upa on tekemässä alakerrassa peliä, niin voidaan skipata kokonaan se vaihe, että syötetään se helppo syöttö siihen keskikentän pohjalle. Tänään Tchoumaneni oli aiempia pelejä enemmän roolissa pelinteossa, mutta isossa kuvassa Upamecano mahdollistaa Ranskan välttää tuota turhaa pallon kierrätystä ja -pitoa keskikentällä, koska hän pystyy myös määräämään (Tchoumanenin tavoin) pelin tempon tuolla alhaalla, ja mahdollistaa noiden keskikenttäpelaajien etenemisen suoraan noille hyökkäyspositioille jo seuraavaan pelivaiheeseen vahingoittamaan etukäteen vastustajaa, kun Upa laukaisee sen pitkän 'laser-syötön'. Tätä vastaavaa 'pelin kiihdyttämistä' ja tiettyjen pelien vaiheiden skippaamista nähtiin jo Bayernissa, jonka Upamecano mahdollistaa.
Deschampsilla tuollaisen kokeneen ja ihmisläheisen 'isä-hahmon' tavoin on iso rooli siinä, miksi Upamecano näyttää aina paljon varmemmalta ja rauhallisemmalta maajoukkueen kanssa. Ihan kuten aikanaan Leipzigissä Rangnickin alaisuudessa, jota Upa on kehunut vuolaasti uransa tärkeimmäksi koutsiksi. Kyse ei Upan kohdalla ole pelillisistä ominaisuuksista, vaan henkisen puolen jutuista. Upa tarvitsee tuollaisen Deschamps/Rangnick kaltaisen isä-hahmon siihen valmentajaksi, joka voi tarjota sen turvallisen toimintaympäristön luoman luottamuksen ja itsevarmuuden, jota Upan peli ja onnistuminen tarvitsee. En pidä sitä todellakaan sattumana, miksi Upamecano on loistanut juuri kaikkein seesteisimpänä Rangnickin ja Deschampsin alaisuudessa.