Oli juurikin nuo MM-karsinnat, kun oli pakko maajoukkueen pelien takia viimein taipua tilaamaan Canal+. Sitä maksukorttia tuli odotettua postissa kauan, eikä se ehtinyt tuohon kesäiseen Belgia-peliin mennessä tulla. Vaikka tuon Belgia-ottelun tuloksen tiesin ja Huuhkaja-klipinkin näin, niin ottelu piti katsoa jälkilähetyksenä uudestaan varmaan jotain lähes viikkoa myöhemmin, kun se kortti oli viimein tullut ja pelistä jälkilähetystä pukattiin ulos. Päättyi vain nekin karsinnat karvaaseen pettymykseen, kun bussi Portugalia vastaan päätösottelussa toi vain kunniakkaan tappion ja kisapaikka jäi saamatta.
Samana kesänä sai varmaan myös juurikin Canalilta öisin seurata 2007 Copa Americaa. Robinho veti yhden ylivoimaisimmista arvokisaesityksistä, mitä yksittäiseltä pelaajalta on nähty. Valitettavasti finaalissa suosikkini Riquelmen Argentiina jäi jalkoihin, vaikka Juan Roman oli totuttuun tapaansa majesteettinen (oli muuten kovat rosterit molemmilla porukoilla). Lumouduin turnauksesta niin paljon, että unohdin tilata koulukirjat määräaikaan mennessä. Jäi alennukset saamatta, eikä kirjat tainneet ihan ekaksi koulupäiväksi ehtiä edes tulla.
Kunnon nostalgiaa. Sitä seuraavana kesänä ehkä ne oman elämän kiimaisimmat EM-kisat. Michael Ballack kantoi Saksaa reppuselässä finaalia kohti vain kohdatakseen Espanjan jalkapallokoneen, jonka tirehtöörinä toimi prime-Xavi. Oman mausteensa antoi muutama hyvin tuju ukkosmyräkkä. Katsoin niitä otteluita pienestä (mutta painavasta) vanhasta matkatelkkarista, jonka kohdalla ei ollut väliä vaikka posahtaisi rikki.
Silloin oli moniosaaja Niki Juuselakin vielä selostamossa. Osasi halutessaan luoda tunnelmaa ja draamaa, mikä nykyajan selostajilta puuttuu täysin. Suurimpana ärsykkeenä kun ääntä nostetaan ihan väkisin, vaikkei siinä ole tippaakaan tunteen paloa takana ja onttous kaikuu läpi. Eikä uskalleta antaa syntyä hiljaisia hetkiä, vaan kaikki hetket pitää täyttää länkytyksellä ja siltikään ei katsojalle valkene, että kuka helvetti siellä slovenialaisista on milloinkin pallossa ja kuka tuonkin paikan alusti. Kovin usein myös yritetään toimia samalla asiantuntijana. Puhumattakaan jos vielä Juuselasta mennään ylöspäin johonkin Tapio Suomiseen, jonka äänenkäyttö ja rytmitys oli ihan suvereenia.