Futis on hieno laji, rakkaudeksi ei minun ja futiksen suhdetta voi kuvailla, ainakaan tulista sellaista, mutta pidän lajista joka tapauksessa erittäin paljon. Konservatiivinen laji hyvine ja "pahoine" puolineen sekä ryvettynyt viime vuosina katsomoväkivallalla, filmaamisella ja otteluiden manipuloinnilla, jotka tuomitsen todella jyrkästi, mutta taktisesti, teknisesti sekä viihtyvyysarvoltaan hieno laji, jossa hieman alemmilla tasoillakin voidaan saada hienoja matseja aikaan derby-asetelmienkin kautta, joita futiksessa riittää sarjatasoon katsomatta. Katsomokulttuuri on parhaimmillaan fanaattisen upeaa, vaikken välttämättä itse näkisi pomppimassa itseäni missään Old Traffordin kiihkofanikatsomossa.
Seuraan futista monipuolisesti niin kotimaisella- ja ulkomaisella seurajalkapallotasollakin. Valioliigassa pitkäaikainen suosikki on Manu ja pari laihempaa vuotta on vain kasvattanut tavallaan nälkää, kun mestaruudet ovat kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Lisäksi seurailen Serie A:ta, La Ligaa, Bundesliigaa ja Englannin mestaruussarjaa ja Ranskan pääsarjaakin tulee Veikkaus Tv:ltä usein seurattua. Veikkausliigaa seuraan melko tarkkaan ja TPS:n miehiä luonnollisesti olen, vaikka fanitus ei samaa intohimoista tasoa olekaan kuin kiekon puolella, mutta Tepsi on ehdoton ykkönen tottakai. Tähän ei divariin tippuminen vaikuta. Maajoukkuetasolla Englanti on pitkän linjan suosikki, arvokisasijoituksista viis. Huuhkajien otteet toki myös kaikessa surkuhupaisuudessaan kiinnostaa, huuhkajien kannattaminen on aivan itsestäänselvyys minulle ollut aina, vaikka oltaisiin San Marinoiden kanssa helisemässä. Huuhkajien ja Englannin kohdatessa olenkin iloinnut tavallaan molempien hyvistä mahd. otteista kentällä. Nyt on ollut erittäin mukava seurata muutamien pikkumaiden taistelua, kuten Islannin tekemistä, joissa pikkuinen saari viskoo kapuloita isompien maiden vankkureiden rattaisiin täysin surutta.
Olen tykännyt myös itse pelata futista senkin jälkeen monesti, vaikka ura tässä lajissa jäi lyhyeen nappulana kiekon ja eri yksilölajien jalkoihin. Monenlaiselle pelurille löytyy kyllä pelipaikka ja vaikka lajissa polvet, nilkat, lonkat sekä selkä siinä missä pääkin on kovilla (fyysisesti ainakin), niin kuntoilumuotonakin toimii erittäin loisteliaasti kuin myös totiseenkin pelaamiseen. Helppo harrastaa kuitenkin ja kun laji koostuu niinkin "yksinkertaisista" motorisista toiminnoista kuin juoksusta, pallon potkaisusta/syöttämisestä/hallinnasta ja ympäristön havannoinnista, jota peliälyksikin kutsutaan, niin lajiin pystyy siirtymään mukaan hieman vaatimattomammankin urheilupohjan omaava.
Kaiken kaikkiaan vallattoman urheilullinen, raaka, kiehtova, hyvin globaali, dramaattinen, tunteita herättävä, strateginen ja yllätyksiä täynnä oleva laji, johon tuskin tulen koskaan kyllästymään.