Vanhempi MR
Vähän kuin Niinimäki, ei kuitenkaan niin hyvä
Silloin elettiin aikaa, jolloin Raumalla oli vain yksi halli ja ympäristössä ei nähty edes märkiä unia jäähalleista. Tämän näki selvästi Lukon junioreista, vielä C-iässä ykkösjoukkueessa oli pelaajia, jotka tarvitsivat mailaa kiekonkäsittelyn lisäksi myös pystyssä pysymiseen. Tällaisessa maailmassa elivät 1969 syntyneet Marko Kiuru, joka oli käsittämättömän hyvä ja MR, joka oli vain hyvä. Jälkimmäinen oli ikäluokan paikallinen kakkostähti ja mätki maaleja tasaiseen tahtiin, yleensä Kiurun esityöstä.
Kun ikää tuli lisää, pelikaveritkin oppivat luistelemaan ja peli muuttui muutenkin aikuisemman sorttiseksi. Olisi pitänyt tehdä jotakin myös kiekottomana, siis työtä kaukalossa. Tähden asema ei ollutkaan enää itsestään selvä.
MR saattoi tehdä komean maalin, sen jälkeen hän katosi totaalisesti kuvasta seuraavaksi kymmeneksi minuutiksi, omissa saattoi soida, sitten hän saattoi ottaa täysin typerän jäähyn....
Nuorten maajoukkueissakaan ei mennyt enää kovin hyvin
Lukon edustuksessa hän pelasi yhden kauden kolmosketjussa/viltissä, muistaakseni n. 2/3 otteluista. Sitten Lukossa ei ilmeisesti luvattu tähden paikkaa/palkkaa ja tie vei Ässiin. Sen kauden umpisurkassa Ässäjoukkueessa syntyivät 18 ottelussa pisteet 4+1 ja tehot +4/-17.
Pojassa näkyi selvästi eräs erityisesti raumalainen ilmiö. Kun ollaan juniorina hyvä ollaan kaverien joukossa tähti, kaikki tuntevat. Sitten unohdetaan harjoittelu ja se valtava työmäärä, joka tarvitaan todelliseksi tähdeksi tulemiseksi. Ja sitten se loistava tulevaisuus onkin takana.
Näillä Lukon 73 syntyneillä oli aikanaan vähän samaa vikaa. Silloin valmentajana ollutta Mölliä syytettiin siitä, että hän ei antanut peliaikaa pojille kaikkien mielestä riittävästi. Möllin vastaus ansaitsee suuremmankin huomion "Ei pelipaikkaa anneta, se otetaan"
Tätä voisi nykypelaajista miettiä ennen kaikkea Koivisto
