Keskustelun aihealue on oikeasti erittäin tärkeä ja näistä asioista pitäisi omasta mielestäni puhua enemmän ja avoimemmin. Jääkiekkoliitto ei ole silleen mitenkään poikkeava toimintaympäristö, että liian helposti vaan "asiat käsitellään sisäisesti ja toimenpiteistä ei puhuta ulospäin" - suomeksi siis asiat lakaistaan maton alle.
Enemmän olen miettinyt sitä, mikä on kiusaamista ja millainen kiusaaminen on osa urheilua. Oman joukkueen sisällä kiusaamiseen on helpompaa puuttua ja se tuomita, mutta saako vastustajaa kiusata? Kuuluuko se peliin, onko se osa voittavaa pelistrategiaa? Kuitenkin ihan rauhassa henkeä vetämällä ja asiaa miettimällä ei ole mitenkään yliampuvaa sanoa, että moninkertaisen suomalaisen Stanley Cup -voittajan Esa Tikkasen tavaramerkki oli vastustajan ärsyttäminen - eli kiusaaminen. Sama pätee esimerkiksi Jarkko Ruutuun.
Mieleen tulee oikeastaan vain yksi pelaaja, joka on yleisesti ylittänyt tämän kiusaamisen rajan koko maailmassa niin pahasti, että hänet on käytännössä koko laji tuominnut. Sean Avery siis. Muuten vastustajan "ihon alle meneminen" ja "pelin sekoittaminen" on kilpatasolla täysin hyväksyttyä ja jopa ihailtua käytöstä, vaikka mitä muuta se on kuin kiusaamista.
Viimeisen vuoden aikana on puhuttu paljon esimerkiksi pelaajien seksuaalisesta suuntautumisesta ja siitä, miten huippu-urheilussa kaapista tuleminen on todella vaikeaa. Jollain on jotain selkeästi karikatyyristä ulkonäössä, jollain on ongelmia kotona parisuhteessa ja joku kuuluu vähemmistöön. Nämä kaikki ovat sellaisia asioita, joista kentällä vaivihkaa vastustajat heittää herjaa, jotta kyseisen pelaajan oma keskittyminen herpaantuisi ja siten se vaikuttaisi kyseisen pelaajan suoritukseen. Ja mieluummin sitä näistä asioista sitten ollaan itse hiljaa kuin tietoisesti altistetaan itsensä helpoksi kohteeksi kiusaamiselle. Joissain asioissa - esimerkiksi rasistisissa herjaamisissa tai "säädyttömissä eleissä" - asiaan on puututtu erittäinkin tiukasti, mutta en tiedä, onko esimerkiksi vastustajan homoksi kutsumisesta nykysäännöillä määritelty rangaistusta - ainakaan en muista tapausta, jossa tästä olisi rangaistu. Oman pelaaja"urani" aikana homottelu oli ihan jokaiseen peliin kuuluvaa normaalia kielenkäyttöä.
Paljon viime vuosina on puhuttu myös vastustajan kunnioittamisesta. Konkreettisen keskustelun tasolla se on vain liittynyt hyvin vahvasti pelissä tapahtuviin fyysisiin asioihin. Milloin vastustajan kunnioitus puuttuu, kun ajetaan kuolleesta kulmasta tai milloin vastustajaa kunnioitetaan jättämällä taklaus väliin. Verbaalista kunnioitusta on aika vaikea todentaa videonauhalta, paljon siellä kentällä suut kuitenkin käyvät.
Mikähän tässä oli sitten se pointti? Mielestäni vastustajan kunnioitukseen kuuluu myös hänen herjaamisen välttäminen, mutta toisaalta tulosurheilussa nuo voivat olla niitä ratkaisevia pieniä asioita, joilla pystyy omaa joukkuetta auttamaan voittoon. Missä menee se raja, joka on hyväksyttävää ammattiurheilussa? Onko raja sama pikkujunnuissa?