Haluaisin palata tähän vanhaan viestiketjuun. Tällainen päivä, jossa liiganousu on kuultu, on niin uskomaton että kertakaikkiaan. Harmi kun nyt ei pääse juhlimaan mutta varmasti viikonloppuna. Täällä ja eri tiedotusvälineissä on paljon puhuttu 2005 ajoista ja meikäläisen roolista ja kyselty niistä. Tilannehan meni, että torstaina 17.3. Johansson kutsui koko joukkueen tiedotustilaisuuteen jäähallille.. Siellä oli Mansikasta lähtien kaikki eikä kukaan tiennyt mitä tuleman pitää. Siinä ilmoitettiin, että KOOKOO lopettaa koko edustuskiekkoilun ja jatkossa keskittyy pelkästään junnuihin. Koko joukkue lähti pois tilaisuudesta sekavana kuka mihinkin ja minä esim Grahnin Kallen kanssa Töröstiin kotiini, jossa olivat menossa seuraavan päivän Lääkäriaseman 30-vuotisjuhlapäivän valmistelut. Siellä Kalle oli shokissa eikä edes riisunut päällystakkiaan ja hoki vaan että miten tämä on mahdollista. Itse hoin sitä samaa. Kalle lähti kotiinsa ja seuraavana päivänä meillä oli jo Lääkäriaseman juhlat, ensin konsertti kaupungintalolla ja sitten jatkot 80 vieraalle kotonani. Mukana olivat mm urheilukirurgi Ilkka Tulikoura ja pianisti Seppo Hovi ja oopperalaulaja Jaakko Ryhänen. Aamulla väsähtäneitä ihmisiä makoili siellä täällä ympäri taloa. Soitin puoleltapäivin Grahnin Kallelle ja pyysin että käydään istumassa Illusion pubissa, Amarillon edeltäjä. Siinä istuessamme ja kaljaa maistaessamme sanoin että KOOKOO:ta ei kertakaikkiaan lopeteta noin vain ja soitin siinä kolmelle ihmiselle: ensin mummolle, joka sitten pyysi soittamaan kirkkoherralle, joka sitten pyysi soittamaan Johanssonille. Hänelle sanoin, että haluan laittaa KOOKOO:n uudelleen pystyyn vaikka omakustanteisesti. Timo sanoi että se maksaa noin 500 000 euroa. Saman tien kutsuin kokoukseen illaksi kaupunginhallituksen puheenjohtajan Ilpo Kontulan, kollegani Hannu Björkstamin ja mukana oli myös Kalle. Tästä tilaisuudesta soitin mm Pousin veljeksille Timolle ja Jussille ja muille rikkaille ja kaikki lupasivat tukensa jos asiasta tulee jotain realistista. Näin laitoin sitten sunnuntaina 20.3. Jatkoaikaan tämän ketjun avausviestin - lukekaapa se, tulee muistot mieleen - ja kutsuin koko jääkiekkoväen Lääkäriasemalle seuraavana tiistaina. Sinne tuli paljon porukkaa ja siinä valittiin pelastusryhmä, joka kiirastorstaina kokoontui kotonani ja siellä päätettiin että nyt KOOKOO runnataan uudelleen pystyyn niin kuin runnattiinkin. Jatkovaiheista kirjoittelen myöhemmin. Kevät oli niin värikäs että siitä saattaisi saada tehdyksi kirjan. Erittäin oleellinen asia oli, että saimme Jääkiekkoliiton herroille todistetuksi, että meillä kaikki, infra, halli, talous, taustaorganisaatio, pelaajat jne jne vastaavat Mestiksen vaatimuksia.
Minulla ja Pavelilla ja kumppaneillamme oli vain hengenpelastajan ja perustusten luomisen asema. Me ei aiottukaan jäädä pidemmäksi aikaa, eikä meillä olisi ollut taitoakaan pitkäjänteiseen seuran kehittämiseen, joten olin erittäin huolissani, kun Paveli ja monet muut lähtivät ja huomasin jääväni yksikseni. Se ei suinkaan ollut alkuperäinen tarkoitukseni ja näin jo painajaisunia, että näinköhän tämä ´homma kuitenkin täytyy keskeyttää, mutta sitten kuin joululahjaksi juuri ennen joulua 2006 vanha kaverini Jouni alkoi kiinnostua asiasta ja sain luovutetuksi hänelle puheenjohtajan nuijan. Sen parempaa ei KOOKOO:lle olisi voinut sattua, Jounilla nimittäin riitti sitten taito viedä homma tähän pisteeseen.
Parhaat ja sydämestä tulevat onnittelut urheilumme lippulaivalle! Nyt sitten liigassa ei mitään peränpitäjän osaa vaan röyhkeästi kohti kärkeä!
Jokkeri
