Vaikka jääkiekon taktista puolta toisinaan vähätelläänkin, niin tosiasia on se, että taktisuudessaan jääkiekko ei tule koskaan yltämään jalkapallon tai jenkkifutiksen tasolle. Jääkiekossa ei koskaan tulla tekemään yhtä paljon maaleja kuin salibandyssä tai koripallossa.
Mikä jääkiekosta sitten tekee niin hienon lajin? Miksi jääkiekko on minulle ja monelle muullekin se tärkein urheilulaji?
Tunne. Tappelut eivät kuulu jääkiekkoon. Intensiteetti kuuluu ja tappelut ovat toisinaan tämän sivutuote. Toki muissakin lajeissa on mahdollista eläytyä tunnelmaan niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin, mutta jääkiekossa tämä on viety pallopeleistä pisimmälle. Intensiteetti, on nimesi kaunis sana.
Jääkiekossakin on valitettavasti oltava säännöt. Ilman niitä jokainen ottelu päättyisi hallitsemattomaan joukkotappeluun. Tappelut pitää siis tuomita ja niistä rangaista. En halua Suomeen NHL-tappelukulttuuria. 5+20min on oikea tuomio tappelemisesta. Pelkällä viitosella ei olisi mitään ennaltaehkäisevää vaikutusta ja rangaistuksesta tulisi vain muodollinen ja turha. Vähän samaan tapaan kuin veskarin saama kymppi.
Uskottavuutta jo valmiiksi ei-niin-vakavasti-otettavalta sm-liigan tuomari/sääntötulkintalinjalta vie Liusjärven arpomat pelikiellot. Miten samasta rikkeestä (samassa pelissä!) voi antaa niin erilaisia tuomioita? SM-Liigan kurinpitoryhmän linja tappeluiden suhteen on jo pitkään ollut se, että niitä ei yritetä kitkeä, mutta sitten kun niitä tulee, niin jeesustelu alkaa. Näen tässä ristiriidan.
Eri asia ovat sitten nämä julkiset tuomitsemiset joita jakavat pääasiassa sellaiset, jotka eivät ole nähneet itse peliä, eivätkä muutenkaan osaa hahmottaa jääkiekko-nimiseen peliin liittyviä kokonaisuuksia. Halonen, Kummola ja Joulupukki. Niin kauan kuin mitään vahinkoa ei ulkopuoliselle aiheudu, nämä kommentit pitäisi jättää laukomatta. Joidenkin esilleottamat julkisuuskuvan ja nuorisoihanteiden vahingotkin ovat minusta hyvin kyseenalaisia.
Toinen ääripää ovat sitten ne, jotka ihannoivat kaukaloväkivaltaa sen itsensä johdosta. Jääkiekon seuraaminen tappeluiden takia on kuin futiksen seuraaminen Beckhamin pepun takia. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa seurata lajia, joskin tappeluiden ihannoitsijoilta sekä Beckham-teineiltä jää todennäköisesti pelin kokonaiskuva vajaaksi. Ja kyllä, olen itsekin tietyssä mielessä kuvauksen kaltainen tyyppi. Formulat eivät lajina kiinnosta pätkääkään, mutta kolareita on siisti katsoa. En silti lähde brömeistä julkisesti pätemään.
Kirjoitin suhteellisen kriittisen tekstin tappeluista, mutta käännetään kelloa lauantaille ja palataan tuohon vieressäni päiväunille kutsuvasti mököttävälle sohvalle. Mitä minä tein Pelicans-HIFK -pelin viimeisellä minuutilla?
Innostuin, ja pomppasin ylös sohvalta. Vaikka yrittäisinkin, niin en pysty väittämään etteikö lopun kähinä olisi ollut mielenkiintoista seurattavaa. Toki jos näitä alkaisi joka pelin lopussa tulemaan ja/tai SM-Liiiga ajautuisi show-tappelukulttuuriin, niin hommasta menisi hyvin äkkiä maku, mutta tällaisena ennalta-arvaamattomana ja satunnaisena tapauksena erittäin piristävä muuten niin tasapaksuun aikaan runkosarjaa.