Mainos

Jääkiekko ja sattuma

  • 39 079
  • 188

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Joo, tämän ymmärsin, mutta miten tuo vaikuttaa väittämälläsi tavalla eikä esim. minun ehdottamallani tavalla?
En ymmärrä mitä vastausta sinä minulta oikein odotat. Jos nyt otetaan esimerkiksi jääkiekon MM-kisat, niin siinä määräytyy aina voittaja ja tälle voittajan mittaamiselle on olemassa se tietty formaatti jolla voittaja aina on selvillä.

Tämä on viimeinen viestini tähän keskusteluun tältä erää, mukavaa illanjatkoa.
 

Pepper Jack

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei tietenkään. Pelissä on varmasti tapahtunut asioita myös ennen tuota yksittäistä tilannetta.
Mutta tämä yksittäinen tapahtuma lopulta määritti voittajan ja lopputuloksen, ja näin nämä muut pelin tapahtumat olivat enää tuossa vaiheessa täysin yhdentekeviä lopputuloksen kannalta. Jos kiekko olisi lipunut ohi maalin ja aloitus oltaisiin tuotu joukkueen Y puolustusalueelle, jonka jälkeen joukkue X olisi pamauttanut maalin ja voittanut pelin, olisi se nyt tässä tapauksessa "parempi" joukkue.
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Lottovoittoesimerkin sijaan voidaan ottaa esimerkiksi, vaikka kaverusten välinen lantinheittokilpailu. Joku yksittäinen kilpailija sen voittaa, vaikka kaikki voittajat ovat yhtä todennäköisiä.


Sama pätee jääkiekkoon, tarkalleen parasta ei voi sattuman vaikutusten vuoksi mitata, joten voittaja ei välttämättä ole paras, mutta voittaja on todennäköisimmin paras.

Aivan täyttä järkipuhetta ja tätä analogiaa on keskustelussa käytettykin. Tuohonhan tietysti voi taas nostaa erona esiin, että "jääkiekko ei ole kolikonheittoa vaan taito vaikuttaa", mikä on tietenkin ihan totta. Sen sijaan että tuollaisen eron havaitessaan lopettaa ajattelemisen, pitäisi kuitenkin pohtia miten se vaikuttaa eli mitkä ovat seurauksia. Onko jääkiekko pelkästään taitopeli vai liittyykö siihen myös sattumaa? Jos vastaa, että liittyy sattumaa, päädytään siihen että sattuman merkitys voittajan määrittämisessä on suurempi erojen ollessa pieniä (kuten huipputasolla on) ja tarkastelujakson ollessa lyhyt. Erojen ja tarkastelujakson kasvaessa sattuman rooli voittajan määrittämisessä luonnollisesti pienenee: Esim. minun olisi äärimmäisen vaikeaa voittaa Sidney Crosbya paras sadasta -rankkarikisassa.
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
En ymmärrä mitä vastausta sinä minulta oikein odotat. Jos nyt otetaan esimerkiksi jääkiekon MM-kisat, niin siinä määräytyy aina voittaja ja tälle voittajan mittaamiselle on olemassa se tietty formaatti jolla voittaja aina on selvillä.

Tämä on viimeinen viestini tähän keskusteluun tältä erää, mukavaa illanjatkoa.

Selvennän vielä: Sinä olit sitä että jääkiekkoturnauksessa paras voittaa aina, sillä "yksittäisessä turnauksessa on tietyt lainalaisuudet jolla paremmuus määräytyy". Tähän minä sanoin, että samalla logiikallahan paras lotonpelaaja voittaa, sillä siinäkin on tietyt lainalaisuudet "paremmuuden määrittämiseksi". Sinusta vertailua ei voinut tehdä, koska lotossa ei aina ole voittajaa (kyllä muuten on, joskaan joka kierroksella ei tule päävoittoa). Minun ajatukseni tässä oli, että voisin ihan hyvin sanoa, että toisin kuin jääkiekossa jossa joku aina korotetaan voittajaksi vaikka kaikki pelaisivat täsmälleen identtisen huonosti, lotossa voittaja löytyy vain silloin kun paras todella on olemassa.

Eli jos voittaja löytyy aina, kävi miten kävi, löytyy se silloinkin kun kukaan ei ole paras. Tämä pointtisi siis asetti "paras voittaa aina" -väitteen jääkiekon osalta entistäkin kyseenalaisempaan valoon ja koitin tiedustella minkä päättelyketjun tuloksena näet asian päinvastoin. Vastauksena toistit tuon huomion jonka seuraus on minusta täysin argumenttiasi vastaan. Jos nyt satutkin vielä keskustelupäälle aiheesta, niin mielelläni lukisin tuon taustalla olevan ajattelun.

Muutoin, mukavaa illanjatkoa myös sinulle arvon @Roger Moore!
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Vastaan vielä tähän, sitten loppuu:

Sinusta vertailua ei voinut tehdä, koska lotossa ei aina ole voittajaa (kyllä muuten on, joskaan joka kierroksella ei tule päävoittoa).
Ei lotossa välttämättä aina tule edes niitä pienempiä voittoja, koska lottovoittajalla tulee olla vähintään neljä oikein (en muista onko suoraan neljä vai kolme+lisänumero, mutta kuitenkin), ja eikä se käsittääkseni ole mitenkään ennakkoon määrätty että lotossa on aina vähintään yksi jolla on neljä oikein. En toki tiedä koska viimeksi on käynyt niin ettei ole yhtään edes neljä oikein saanutta, mutta mahdollistahan tuokin on.
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Vastaan vielä tähän, sitten loppuu:


Ei lotossa välttämättä aina tule edes niitä pienempiä voittoja, koska lottovoittajalla tulee olla vähintään neljä oikein (en muista onko suoraan neljä vai kolme+lisänumero, mutta kuitenkin), ja eikä se käsittääkseni ole mitenkään ennakkoon määrätty että lotossa on aina vähintään yksi jolla on neljä oikein. En toki tiedä koska viimeksi on käynyt niin ettei ole yhtään edes neljä oikein saanutta, mutta mahdollistahan tuokin on.

Olet tässä ihan oikeassa! Harmi ettet viitsinyt kommentoida itse asiaa ja logiikkasi jää edelleen mysteeriksi. Tietysti voisinhan minä todeta, että lotossa Veikkaus on yksi kilpailija joka on tuolloin ollut paras onnistuessaan arpomaan numerot joita kukaan ei ole arvannut. Tällöinhän talo pitää koko potin. Mutta tämä nyt ei ole enää mitenkään olennaista.
 

Erkka Lapanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK - FC Liverpool
Sama pätee jääkiekkoon, tarkalleen parasta ei voi sattuman vaikutusten vuoksi mitata, joten voittaja ei välttämättä ole paras, mutta voittaja on todennäköisimmin paras.
Sama asia liittyy myös ylikorostettuun ensimmäisen maalin merkitykseen. Todennäköisempää on, että parempi joukkue tekee ensimmäisen maalin ja myös voittaa ottelun. Myös tuomarilla on todella iso rooli lopputulokseen. Kun sallitaan estämistä ja pientä koukkaamista (ja yleensä näin käy varsinkin ottelun loppuhetkillä), silloin altavastaajalle annetaan etu joka vaikuttaa lopputulokseen. Kun tuomari jättää viheltämättä koska ei halua ratkaista peliä, hän nimenomaan ratkaisee pelin antamalla edun rikkovalle joukkueelle.
 
Lottovoittoesimerkin sijaan voidaan ottaa esimerkiksi, vaikka kaverusten välinen lantinheittokilpailu. Joku yksittäinen kilpailija sen voittaa, vaikka kaikki voittajat ovat yhtä todennäköisiä.

Sama pätee jääkiekkoon, tarkalleen parasta ei voi sattuman vaikutusten vuoksi mitata, joten voittaja ei välttämättä ole paras, mutta voittaja on todennäköisimmin paras.

Tulos onkin ammattitasolla vähintään 50% sattumaa, siis yhden ottelun sisällä. Asiaa voisi pidemmälle ajatella vaikka niin että kyseessä on kolikonheitto jossa etukäteissuosikki saa muutaman heiton enemmän per ottelu, ja samoin kotijoukkueelle annetaan aina ylimääräinen heitto.

Pitkässä sarjassa siksi ne joilla on enemmän heittovuoroja toki menestyvät, mutta yhden ottelun sisällä heitot voivat mennä miten sattuu. Muutama heitto useammin per ottelu kuitenkin pitää ennakkosuosikit kärjessä. Ja mitä useampia heittokisoja pidetään, sitä todennäköisemmäksi käyvät kaikki mahdolliset yhdistelmät heittokisan sisällä ja niiden äärimmäistapaukset (kaikki heitot oikein tai ei yhtään oikeaa heittoa kummallekaan).
 
Onnistumisprosentti on melko hyvä ennuste todennäköisyydelle. Kun onnistumisprosentti menee tarpeeksi yli jostain lukemasta, niin melkoisella varmuudella voi sanoa todennäköisyyden tulevassa tapahtumassakin olevan yli sen.

No näinhän se varmasti on. Kyllä 21 rankkariyritystä, joista 15 on mennyt maaliin, on ehdottomasti riittävä otoskoko siihen, että voimme "melkoisella varmuudella" sanoa todennäköisyyden olevan tulevassa tapahtumassakin yli 50 pinnaa.

Boston Bruins on viimeisimmässä 32 ottelussaan saalistanut vähintään yhden pisteen 26 kertaa. Tästäkin voimme "melkoisella varmuudella" päätellä, että tällä hetkellä todennäköisyys sille, että Boston saalistaa yksittäisestä ottelusta vähintään yhden pisteen, on selvästi yli 65 prosenttia.

Joku valavuorten halveksima taskulaskinpelle saattaisi toki näistä näkemyksistä olla eri mieltä mutta mitäs me niistä.

Epäilen, että se mitä Kirjoittelija tavoitteli, muttei onnistunut sanalliseen muotoon tuottamaan, on:
onnistumisprosentti =/= todennäköisyys

Kyllä, kyse oli nimenomaan ilmaisukykyni vajavaisuudesta, joka esti minua onnistumasta asian sanallistamisessa. Ehkä @BigRedCat voisi selvästi minua syvällisemmin todennäköisyyslaskentaan perehtyneenä vielä valottaa hieman lisää sitä, miten merkittävä otoskoko tuollainen 21 rankkariyritystä oikein onkaan.
 
Viimeksi muokattu:
No näinhän se varmasti on. Kyllä 21 rankkariyritystä, joista 15 on mennyt maaliin, on ehdottomasti riittävä otoskoko siihen, että voimme "melkoisella varmuudella" sanoa todennäköisyyden olevan tulevassa tapahtumassakin yli 50 pinnaa.

Boston Bruins on viimeisimmässä 32 ottelussaan saalistanut vähintään yhden pisteen 26 kertaa. Tästäkin voimme "melkoisella varmuudella" päätellä, että tällä hetkellä todennäköisyys sille, että Boston saalistaa yksittäisestä ottelusta vähintään yhden pisteen, on selvästi yli 65 prosenttia.

Joku valavuorten halveksima taskulaskinpelle saattaisi toki näistä näkemyksistä olla eri mieltä mutta mitäs me niistä.

Mä varmaan kuulun niihin taskulaskinpelleihin ja silti uskalsin tarkoituksella käyttää kyseistä ilmaisua.
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
@Kirjoittelija ja @steierwrass: Tässähän voisi olla vaikka leikkimielisen palstavedon paikka: Miten todennäköisenä @steierwrass pidät, että Barkov tekee maalin yli puolesta esim. seuraavista kahdestakymmenestä rankkaristaan, eli mitä "melkoinen varmuus" tässä tarkoittaa? Oma mutuni on että regression toward the mean voi olla tässä kohtaa olennainen käsite jonkun viime kausien suurimman uskottavuuden estimaatin käyttämisen "melko varmana todennäköisyytenä" sijaan. Varoituksen sana, jos et halua lukea semimatemaattista lämpimikseen puhumista tästä rankkaritehokkuusarvioinnista, älä lue eteenpäin.

Ihan yleisenä pohdintana tämmöinen kysymys on mielenkiintoinen pulma. Jos ajatellaan että kyseessä on toistokoe jossa Barkovilla on onnistumistodennäköisyys x, on onnistuneiden rankkareiden määrä selvästi binomijakautunut. Tällöin uskottavuuspäättely veisi meitä koko NHL-uran 29 rankkarin otoksella ja 15 osumalla tällaiseen uskottavuusfunktion muotoon: Wolfram|Alpha: Computational Knowledge Engine

Tuosta nyt helposti näkyy että vielä esim. 0.4 on aivan uskottava onnistumistodennäköisyys Sashalle. Tosin niin on vaikkapa 0.65. Tässä uskottavuuspäättelyn ongelmat näkyvät harmillisesti, ja jos minun pitäisi itse lyödä aiheesta vetoa, lähtisin ehdottomasti Bayeslaisella ajattelulla liikenteeseen. NHL-pelaajat osuvat tietääkseni keskimäärin noin joka kolmannesta rankkarista. Otetaan imho jotakuinkin realistinen priori beta-jakaumasta (binomin konjugaatti) parametreilla 8 ja 16 jolloin odotusarvo on 1/3. Nyt päädytään havainnon 15 onnistumista 29 rankkarista jälkeen posterioriin joka näyttää tältä: Wolfram|Alpha: Computational Knowledge Engine

Eli nyt näyttääkin hyvin todennäköiseltä että onnistumistodennäköisyys on alle 0.5 ja toisaalta hyvin epätodennäköiseltä että se olisi yli 0.6. Tämä tuntuu historiankin valossa järkevältä, sillä aika harvassa nuo reilusti yli 50% pidemmässä juoksussa onnistuneet pelaajat taitavat olla. Prioria muuttamalla toki saadaan erilaisia posterioreita, ja heikompi priori antaisi aineiston sanella posterioria voimakkaammin, jolloin päädyttäisiin enemmän ja enemmän uskottavuusfunktiota muistuttaviin arvioihin. Tässä tapauksessa meillä kuitenkin on tietoa joten itse suosisin todellisuudessa vahvemmankin priorin käyttöä: Emme me pohdiskele joskohan jonkun jääkiekkoilijan onnistumistodennäköisyys on lähellä ykköstä emmekä pidä yhtä todennäköisenä tehokkuuksia 40% ja 80% a priori. Tiedämme tehokkuuksien keskittyvän jonnekin 33% tuntumaan jonka ympärillä olevasta hajonnastakin meillä on melko hyvä kuva. Uskottavuuslähestymistapa joka on nähdäkseni hyvin lähellä nimimerkin @steierwrass ajattelua tässä jättää kaikki nämä seikat täysin huomiotta.

edit: Linkit vievät Wolfram Alpha -sivustolle jossa aukeaa kuvatunkaltaiset funktiot ja näistä piirretyt kuvaajat jotka havainnollistavat viestin sanomaa.

Lisäksi todettakoon että suurimman uskottavuuden estimaatti tässä arviossa oli 15/29 eli noin 0.517 kun taas Bayes-estimaatti valitulla priorijakaumalla oli 0.431.
 
Viimeksi muokattu:
@Kirjoittelija ja @steierwrass: Tässähän voisi olla vaikka leikkimielisen palstavedon paikka: Miten todennäköisenä @steierwrass pidät, että Barkov tekee maalin yli puolesta esim. seuraavista kahdestakymmenestä rankkaristaan, eli mitä "melkoinen varmuus" tässä tarkoittaa? Oma mutuni on että regression toward the mean voi olla tässä kohtaa olennainen käsite jonkun viime kausien suurimman uskottavuuden estimaatin käyttämisen "melko varmana todennäköisyytenä" sijaan. Varoituksen sana, jos et halua lukea semimatemaattista lämpimikseen puhumista tästä rankkaritehokkuusarvioinnista, älä lue eteenpäin.

Ei matematiikka ole mikään ongelma.

Ihan yleisenä pohdintana tämmöinen kysymys on mielenkiintoinen pulma. Jos ajatellaan että kyseessä on toistokoe jossa Barkovilla on onnistumistodennäköisyys x, on onnistuneiden rankkareiden määrä selvästi binomijakautunut. Tällöin uskottavuuspäättely veisi meitä koko NHL-uran 29 rankkarin otoksella ja 15 osumalla tällaiseen uskottavuusfunktion muotoon: Wolfram|Alpha: Computational Knowledge Engine

Oikeat luvut koko urallehan ovat 35 ja 18, millä ei toki ole merkittävää eroa noihin ylläoleviin. Olennaista tuossa keskustelussahan oli se, että onnistumisprosenteissa on selkeää muutosta ensimmäisiin kausiin. Esimerkiksi kolmen viimeisen kauden luvut ovat 21 ja 15. Ero tuota aimpaan 14 ja 3 -lukemiin on selkeä. Se ei mitä todennäköisimmin perustu pelkästään satunnaisvaihteluun. Sitä ei tue myöskään kyseisten suoritusten katsominen. (Onko katsomisella merkitystä? Jopa minun mielestäni on, koska se kertoo, ettei enää yritetä samaa suoritusta.)

Onko 0,4 enää kovin uskottava lukema, kun ottaa tuon 15/21? Rankkarit ovat vaikeita, kuten monet muut urheilutapahtumat, koska niiden toistuvuus on kovin vähäistä. Maalivahditkin vaihtuvat jne. Koripallo on ihan syystä kovin mielenkiintoinen peli.

Tuosta nyt helposti näkyy että vielä esim. 0.4 on aivan uskottava onnistumistodennäköisyys Sashalle. Tosin niin on vaikkapa 0.65. Tässä uskottavuuspäättelyn ongelmat näkyvät harmillisesti, ja jos minun pitäisi itse lyödä aiheesta vetoa, lähtisin ehdottomasti Bayeslaisella ajattelulla liikenteeseen. NHL-pelaajat osuvat tietääkseni keskimäärin noin joka kolmannesta rankkarista. Otetaan imho jotakuinkin realistinen priori beta-jakaumasta (binomin konjugaatti) parametreilla 8 ja 16 jolloin odotusarvo on 1/3. Nyt päädytään havainnon 15 onnistumista 29 rankkarista jälkeen posterioriin joka näyttää tältä: Wolfram|Alpha: Computational Knowledge Engine


Eli nyt näyttääkin hyvin todennäköiseltä että onnistumistodennäköisyys on alle 0.5 ja toisaalta hyvin epätodennäköiseltä että se olisi yli 0.6. Tämä tuntuu historiankin valossa järkevältä, sillä aika harvassa nuo reilusti yli 50% pidemmässä juoksussa onnistuneet pelaajat taitavat olla. Prioria muuttamalla toki saadaan erilaisia posterioreita, ja heikompi priori antaisi aineiston sanella posterioria voimakkaammin, jolloin päädyttäisiin enemmän ja enemmän uskottavuusfunktiota muistuttaviin arvioihin. Tässä tapauksessa meillä kuitenkin on tietoa joten itse suosisin todellisuudessa vahvemmankin priorin käyttöä: Emme me pohdiskele joskohan jonkun jääkiekkoilijan onnistumistodennäköisyys on lähellä ykköstä emmekä pidä yhtä todennäköisenä tehokkuuksia 40% ja 80% a priori. Tiedämme tehokkuuksien keskittyvän jonnekin 33% tuntumaan jonka ympärillä olevasta hajonnastakin meillä on melko hyvä kuva. Uskottavuuslähestymistapa joka on nähdäkseni hyvin lähellä nimimerkin @steierwrass ajattelua tässä jättää kaikki nämä seikat täysin huomiotta.

Taas muokkaamalla luvuiksi viimeisen kolmen kauden luvut (15/21) pääsemme tilanteeseen, missä olemme todennäköisemmin yli 50% kuin alle sen. Nyt sitten pitäisi vaan päättää, että kuinka reilu valinta se on verrattuna koko uraan.

Ja millä perusteella jätin jotain huomiotta hyvin lyhennellyssä arviossa?

edit: Linkit vievät Wolfram Alpha -sivustolle jossa aukeaa kuvatunkaltaiset funktiot ja näistä piirretyt kuvaajat jotka havainnollistavat viestin sanomaa.

Lisäksi todettakoon että suurimman uskottavuuden estimaatti tässä arviossa oli 15/29 eli noin 0.517 kun taas Bayes-estimaatti valitulla priorijakaumalla oli 0.431.

Luvut olisivat hieman yli 0,7 ja 0,5, jos käytämme viimeisen kolmen kauden lukuja. Tai se 18/35 antaa myös hieman korkeamman kuin 0,431.
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
@steierwrass vastailen paremmin kun aikaa ilmenee. Mielenkiintoinen kommentti kuitenkin. Tarkoitan että puhuessasi "melkoisesta varmuudesta" tms. jätät huomiotta sen miten hyvin tuollainen parin kauden otos kuvaa todennäköisyyttä tulevien onnistumisten osalta. Esim. jos Barkov olisi vaikkapa viimeisestä kymmenestä vedostaan täydet kymmenen kertaa, ei varmaankaan su-estimaatin 100% käyttäminen sinustakaan olisi järkevää?

Priori tosiaan oli melkoisen hatusta heitetty ja todellisuudessa yrittäisin varmaankin arvioida hierarkkista mallia jossa priorijakauman parametrit ovat niin ikään satunnaismuuttujia ja Barkovin todennäköisyys onnistumiselle on osa NHL-pelaajien onnistumistodennäköisyyksien populaatiota.

Kysyt: "Onko 0,4 enää kovin uskottava lukema, kun ottaa tuon 15/21? " Vastaan: Minusta on hyvinkin uskottava ja tuohan on valtavasti parempi kuin keskiverto NHL-pelaajan todennäköisyys. Muutenkin tuo tuntuu vähän mielivaltaiselta että todistelet korkeaa prosenttia valikoimalla lyhyen otoksen jossa prosentti on korkea. Entä jos otetaan pidempi otos? Entä jos huomioidaan muiden NHL-pelaajien prosentti? Kyllä minä pidän noin suuren painoarvon antamista tuolle jakolaskun antamalle piste-estimaatille hieman naiivina. Siksi kysyinkin: "Miten todennäköisenä @steierwrass pidät, että Barkov tekee maalin yli puolesta esim. seuraavista kahdestakymmenestä rankkaristaan, eli mitä "melkoinen varmuus" tässä tarkoittaa? "

Tuo on ihan validi pointti muuten että toistokoemalli hämää sillä se olettaa onnistumistodennäköisyyden pysyvän ennallaan. Kysehän on kompromissista otoskoon ja trendin havaitsemisen välillä. Tässä uskon otoskoon olevan olennaisempi mutta toisaalta voisipa sitä muodostaa mallin joka sallii jonkinmoista vaihtelua ajassa. Luultavasti hyöty/vaiva-suhde olisi kuitenkin heikko.

edit: Tästä linkistä voi todeta että kenenkään paljon rankkareita vetäneen tehokkuus ei uransa aikana ole ylittänyt 50%, yleensä ei lähellekään. Oshie on tuon rajan yli mutta hänelläkin otos vielä kohtalaisen pieni, joskin tulos on melkoisen vakuuttava.: Career Shootout Percentage (Active)
 
Viimeksi muokattu:
@steierwrass vastailen paremmin kun aikaa ilmenee. Mielenkiintoinen kommentti kuitenkin. Tarkoitan että puhuessasi "melkoisesta varmuudesta" tms. jätät huomiotta sen miten hyvin tuollainen parin kauden otos kuvaa todennäköisyyttä tulevien onnistumisten osalta. Esim. jos Barkov olisi vaikkapa viimeisestä kymmenestä vedostaan täydet kymmenen kertaa, ei varmaankaan su-estimaatin 100% käyttäminen sinustakaan olisi järkevää?

Priori tosiaan oli melkoisen hatusta heitetty ja todellisuudessa yrittäisin varmaankin arvioida hierarkkista mallia jossa priorijakauman parametrit ovat niin ikään satunnaismuuttujia ja Barkovin todennäköisyys onnistumiselle on osa NHL-pelaajien onnistumistodennäköisyyksien populaatiota.

Kysyt: "Onko 0,4 enää kovin uskottava lukema, kun ottaa tuon 15/21? " Vastaan: Minusta on hyvinkin uskottava ja tuohan on valtavasti parempi kuin keskiverto NHL-pelaajan todennäköisyys. Muutenkin tuo tuntuu vähän mielivaltaiselta että todistelet korkeaa prosenttia valikoimalla lyhyen otoksen jossa prosentti on korkea. Entä jos otetaan pidempi otos? Entä jos huomioidaan muiden NHL-pelaajien prosentti? Kyllä minä pidän noin suuren painoarvon antamista tuolle jakolaskun antamalle piste-estimaatille hieman naiivina. Siksi kysyinkin: "Miten todennäköisenä @steierwrass pidät, että Barkov tekee maalin yli puolesta esim. seuraavista kahdestakymmenestä rankkaristaan, eli mitä "melkoinen varmuus" tässä tarkoittaa? "

Tuo on ihan validi pointti muuten että toistokoemalli hämää sillä se olettaa onnistumistodennäköisyyden pysyvän ennallaan. Kysehän on kompromissista otoskoon ja trendin havaitsemisen välillä. Tässä uskon otoskoon olevan olennaisempi mutta toisaalta voisipa sitä muodostaa mallin joka sallii jonkinmoista vaihtelua ajassa. Luultavasti hyöty/vaiva-suhde olisi kuitenkin heikko.

edit: Tästä linkistä voi todeta että kenenkään paljon rankkareita vetäneen tehokkuus ei uransa aikana ole ylittänyt 50%, yleensä ei lähellekään. Oshie on tuon rajan yli mutta hänelläkin otos vielä kohtalaisen pieni, joskin tulos on melkoisen vakuuttava.: Career Shootout Percentage (Active)

Melkoinen varmuus on huono termi, myönnän. Arvioisin itse Barkovin tekevän 75-90% todennäköisyydellä vähintään puolet rankkareistaan 20 otoksella. Data on niin pieni, että tuosta joutuu tekemään valtavia arvauksia. Jos joku tarjoaisi mulle kertoimeksi 1,5, että tekeekö Barkov seuraavista 20/(10) rankkarista puolet, niin tarttuisin varmasti kiinni. (Toki puhutaan nyky-Barkovista. Jos siellä katkaistaan käsi, muuten loukkaannutaan yms, muuttuu pelaaja mahdollisesti toisenlaiseksi noissakin tilanteissa. Tämä sama liittyy tavallaan siihen, minkä takia ensimmäisten kausien Barkov on eri pelaaja. Siellä ei yritetty samaa suoritetta. Ja tämä on aina ongelma, kun otoskoot ovat pieniä.)

Kun puhutaan kehityksensä huipulla olevista urheilijoista, niin on hieman kyseenalaista, että onko otoskoko niin paljon merkittävämpi. Kuitenkin ensimmäiset rankkarit ovat täysin eri pelaajan kuin viimeisimmät. Rankkarien otoskoko ei tule ikinä olemaan iso. Ei turhaan Oshieta ja Barkovia pidetä NHL:n parhaina rankkareissa. Heistä löytyy siinä osalla myös yhteneväisyyksiä verrattuna muihin rankkarien vetäjiin, kuten monipuolinen valikoima erilaisia suorituksia. Ja samasta liikkeestä ei päädytä aina samaan loppusuoritteeseen. Näillä ei tavallaan ole mitään tekemistä enää tilastojen kanssa, mutta koska suoritteessa on vastapuoli, eikä vain oma suorite (vrt. vapaaheitto koripallossa), niin sellaiset asiat tekevät eroa siihen, että miten paljon koko populaatiota pitää/voi/kannattaa soveltaa.
 
@Kirjoittelija ja @steierwrass: Tässähän voisi olla vaikka leikkimielisen palstavedon paikka:

Tämä todellakin kiinnostelisi, kunhan rajasta päästään sopuun.

Melkoinen varmuus on huono termi, myönnän. Arvioisin itse Barkovin tekevän 75-90% todennäköisyydellä vähintään puolet rankkareistaan 20 otoksella.

Millaisella todennäköisyydellä arvioit Barkovin onnistuvan seuraavassa 20 voittomaalikisayrityksessään vähintään 11 kertaa? Millaisella todennäköisyydellä arvioit Barkovin onnistuvan seuraavassa 20 voittomaalikisayrityksessään vähintään 12 kertaa?
 
Tämä todellakin kiinnostelisi, kunhan rajasta päästään sopuun.



Millaisella todennäköisyydellä arvioit Barkovin onnistuvan seuraavassa 20 voittomaalikisayrityksessään vähintään 11 kertaa? Millaisella todennäköisyydellä arvioit Barkovin onnistuvan seuraavassa 20 voittomaalikisayrityksessään vähintään 12 kertaa?

En pidä kauhean mielekkäänä vetoa, missä kestänee useampia vuosia, jos sillä viitattiin Barkovin onnistumiseen 20 yrityksessä.

Vähintään 11 onnistumiseen 60-75%. Vähintään 12 40-60%.
 
Harmi. Ihan mielelläni olisin lyönyt 50 euron vedon siitä, että Barkovin seuraavasta 20 yrityksestä onnistuu enintään kymmenen.

Jos sinä muistat asian kolmen vuoden päästä, niin sopii. Minä en varmaankaan muista.

Eli veto olisi niin, että minä väitän Barkovilla olevan 55 yrityksen kohdalla vähintään 29 onnistumista ja sinä korkeintaan 28?
 

Peluuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
JoKP
Noin yleisellä tasolla teemaan. On hyvin selvää, että ymmärtääkseen kunnolla sattuman merkityksen tarvitsee tietyn määrän älykkyyttä ja nimenomaan tietyntyyppistä älykkyyttä. On turha yrittää selittää sitä henkilöille, joilla ei ole resursseja ottaa sitä tietoa vastaan. On myös mahdotonta menestyä urheiluvedonlyönnissä, jos tätä älykkyyttä/ sattumanymmärryskykyä ei ole. Ajatellaanpa vaikka tämän kauden Jokereita ja/tai Eeli Tolvasta. Alkukaudesta hyvin pitkä pisteputki, sen jälkeen hyvin pitkä putki surkeasti. Ensiksikin tottakai Jokerit ja Eeli olivat PELILLISESTIKIN parempia alkukaudesta.. MUTTA sekä alkukausi, että sitä seurannut huono jakso vaativat mitä suurimmassa määrin sattumaa..alkukaudesta kaikki kiekot pomppivat heille, tämän jälkeen päinvastoin. Sitä "todellista tasoa" ei ole nähty vielä lainkaan (pl. yksittäiset matsit) Ja huomatkaa, miten pitkiä "sattumajaksot" olivat.. Tästä tullaan siihen, että mm. MM-kisoissa pelattavat 10 matsia eivät riitä poistamaan sattuman vaikutusta tai paras 7-playoffsarja niinkuin monet "asiantuntijatkin" yrittävät vakuutella.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös