Jääkiekko ja kirjat

[Vellihousu]

Kyllä, juuri niin minä kirjoitin, että Huhtala mielestäni taklasi puhtaasti.

Ei vaan kirjoitit ettet ymmärrä miksi Huhtalaa pidetään rikollisena, koska jääkiekossa tämmöistä nyt vaan tapahtuu jatkuvasti. Eli Huhtala pelasi rumasti mutta se on vaan jääkiekkoa. Siinä mielessä vähän ihmettelin että eikö se ruma pelaaminen siis olekaan rumaa pelaamista.

Taklaukset kuuluvat tietysti jääkiekkoon mutta päävammakeskustelut ovat muokanneet käsityksiä siitä millainen taklauspeli on ok. Ja se on mielestäni pelaajien terveyden kannalta hyvä asia.

 

[Valapatto]

Aika erikoisia asenteita täällä.

Kyllä, jokainen jääkiekkoilija tietää että kaukalossa voi sattua ja että se kuuluu lajin luonteeseen. Tämä tieto ei kuitenkaan lohduta uran jälkeen pysyvästi vammautunutta pelaajaa. On erittäin tärkeää että jääkiekkoilun tästäkin puolesta puhutaan.

Case Kovasessa on syntynyt vaikutelma että ainakin joidenkin mielestä Tommin täytyisi pitää turpansa kiinni. Ihmisillä on todellakin monenlaisia aivovammoja.

Jos rakennusmies loukkaantuu töissä ja alkaa puhua sen jälkeen työturvallisuudesta, niin onkohan silloinkin porukka vinkumassa että pää kiinni ja tiedät kyllä ammattisi vaarallisuuden.

 

[Ralph]

Ei vaan kirjoitit ettet ymmärrä miksi Huhtalaa pidetään rikollisena, koska jääkiekossa tämmöistä nyt vaan tapahtuu jatkuvasti. Eli Huhtala pelasi rumasti mutta se on vaan jääkiekkoa. Siinä mielessä vähän ihmettelin että eikö se ruma pelaaminen siis olekaan rumaa pelaamista.

Huhtalan taklaus oli epäpuhdas eli toisin sanoen ruma. Koskaan tuollainen taklaus ei ole ok, milloinkaan niitä ei saisi tapahtua. Mutta niitä napahtuu kuitenkin säännöllisesti eli toisin sanoen liian usein. Useammiten, lähes aina, tuollaisesta taklauksesta ei kuitenkaan tule nähdyn kaltaista vammaa, joka vaikuttaa taklatun elämään pysyvästi. Nyt tuli ja se ei ole tietenkään okei, vaikka onkin harvinainen tapaus. Vaati todella huonoa tuuria, että taklausesta tulee tuollainen vamma ja Huhtalalla kävi huono tuuri taklauksensa kanssa. Siksi mielestäni on turhaa Huhtalaa haukkua vielä monien vuosien jälkeenkin. Jos tuollaista vammaa ei olisi tullut vaan vaikka joku pienempi loukkaantuminen, Huhtalaa olisi haukuttu vain heti tuoreeltaan, mutta vuodessa ei kukaan asiaa edes miettisi. Kuten ei mieti monen muun vastaavanlaisen tapauksen kanssa, jossa loukkaantumista ei ole tullut.

Jos Huhtala olisi esittänyt poikkeuksellisen ruman taklauksen tai jonkun päällekarkauksen tai vastaavan jääkiekkoon kuulumattoman tempauksen, niin tilanne olisi eri. Nyt nähtiin epäpuhdas taklaus, jollaista ei saisi tehdä, mutta huonosta tuurista johtuen Kovaselle kävi miten kävi.

Perkele kun selitän niin epäselvästi, etten itsekään ymmärrä. Mutta joo, mun mielestä Huhtalaa turha haukkua liian rajusti monen monta vuotta tapahtuman jälkeen.

 

[Vellihousu]

Huhtalan taklaus oli epäpuhdas eli toisin sanoen ruma. Koskaan tuollainen taklaus ei ole ok, milloinkaan niitä ei saisi tapahtua. Mutta niitä napahtuu kuitenkin säännöllisesti eli toisin sanoen liian usein. Useammiten, lähes aina, tuollaisesta taklauksesta ei kuitenkaan tule nähdyn kaltaista vammaa, joka vaikuttaa taklatun elämään pysyvästi. Nyt tuli ja se ei ole tietenkään okei, vaikka onkin harvinainen tapaus. Vaati todella huonoa tuuria, että taklausesta tulee tuollainen vamma ja Huhtalalla kävi huono tuuri taklauksensa kanssa.

Vai kävi Huhtalalla huono tuuri? No, entäs Kovasella? Hänestähän tässä kai kaiketi viime kädessä on kysymys.

En minäkään halua aikanaan Ässissäkin pelannutta Hotsia syytellä vuosikaudet jälkikäteen, mutta hän sen ruman taklauksen kuitenkin teki eikä Kovanen. En ymmärrä miksi hänestä yritetään rakentaa huonon tuurin uhria. Koko keskustelun laajempi pointti ei toki ole Tommi Huhtala vaan se miten jääkiekosta saataisiin sellaista ettei silkka tuuri ratkaise tuleeko kuhmu vai aivovamma. Koska jos ja kun kyseessä oli normaali pelitilanne eikä yksittäisen pelaajan sekoaminen, voidaan sanoa että jääkiekko on jo tarpeettomankin vaarallista.

 

[JYP#44]

Aika erikoisia asenteita täällä.

Kyllä, jokainen jääkiekkoilija tietää että kaukalossa voi sattua ja että se kuuluu lajin luonteeseen. Tämä tieto ei kuitenkaan lohduta uran jälkeen pysyvästi vammautunutta pelaajaa. On erittäin tärkeää että jääkiekkoilun tästäkin puolesta puhutaan.

Case Kovasessa on syntynyt vaikutelma että ainakin joidenkin mielestä Tommin täytyisi pitää turpansa kiinni. Ihmisillä on todellakin monenlaisia aivovammoja.

Samaa mieltä.

Näiltä vinkujilta voisi kysyä, että minkä takia me tuetaan/muistetaan sotaveteraaneja tai sotainvalideja henkisissä ja fyysisissä vammoissa? Kaikkien sotaan lähtijöiden tulisi tiedostaa se, että siellä on psyyke kovilla ja henki uhattuna.

Tai mitä mieltä nämä ovat Heidi Foxellin loukkaantumisesta? Olisiko poliisin pitänyt tiedostaa omaan ammattiinsa liittyvät vaaratekijät?

Mun puolesta Tommi kirjoittakoot niin monta kirjaa kuin sielu sietää. Asioiden läpikäynti kirjan muodossa on varmasti hyvää terapiaa itselle + kaikki muu asennekasvatus mitä kiekkoiluun ja päävammoihin tulee.

 

[Keltainen]

No sinne sotaan aika harva loppupeleissä meni ihan vapaaehtoisesti, toki niitäkin oli.
Poliisin ammatti nimenomaan on sellainen, missä väkivallan riski on läsnä kokoajan. Jonkunlaista väkivaltaa kohtaa jos ei joka vuorossa niin viikottain saa painia kuitenkin. Poliisit kyllä koulutuksensa puolesta tämän riskin tiedostavatkin. Jos ei tiedosta niin ei pääse kouluun sisään.
Valitettava tapaus tämä Kovasen vamma tietysti on ja vielä pahemminkin on kiekkopelissä käynyt, esim Otevrelin tapaus.

 

[Ollakseni]

Ikäväähän se on, että kiekkoa pelatessa napsahtaa päähän niin että tulee aivovamma.
Mutta tuliko Kovaselle täytenä yllätyksenä, että niin voi käydä,jos kiekkoa työkseen pelaa? Jääkiekkoilijan ammatti on harkittu terveysriski.

Varmaan tiesi että voi käydä huonosti kaukalossa. Täytyy kuitenkin muistaa ettei näistä päävammoista ole tiedetty tai ainakaan puhuttu paljoakaan ennen 2010-lukua. Nyt kun katselee jotain entisiä kiekkoilijoita joilta on kadonnut kyky elää normaalia elämää tai ovat tehneet itsemurhan nuorina aivotärähdysten takia niin onhan se surullista. Kyllä sitä voi olla katkera rattijuoppoa kohtaan kun joutuu kolariin, vaikka onkin päättänyt lähteä ajamaan.

 

[Keltainen]

No ihan varmasti katkeroittaa, sitä ei voi kiistää.

 

[eriatarka]

Onko kukaan vielä lukenut Hannes Hyvösen kirjaa? Itselläni ollut hankintalistalla heti, kun kuulin, että tuollainen on tuloillaan.

Ote jatkoaika.comin jutusta:

"Nuoren oululaisen itseluottamus – nykykielellä swag – erottui edukseen jopa Saku Koivun ja Hannu Virran johtamassa joukkueessa. "

Tiedoksi sinne, että Hantta Virta ei tuolla kaudella (1994-95) enää pelannut Tepsissä.

 

[lainelaser]

Ei ole tullut luettua mutta hankintaan meni. Vaikuttaa mielenkiintoiselta tämä Hyvösen tarina, ei pelkkää sisällötöntä tilastojen ja matsien kertausta.

 

[CreaseMonkey]

Hyvösen tarinan kuuntelin äänikirjana ja kuvaliitteen kurkin digiversiosta.

Suosittelen. Ainakin itselle avasi täysin uuden kuvan Hyvösestä. Mielikuvassani hän oli mulkku ja tyhmä. Nyt mielikuvani on, että hän on todella hyvä sydäminen ja herkkä ihminen, joka on paineen alla taipunut, mutta ei murtunut. Voisi olla hyvä kirja tutustuttavaksi kiekkonuorille.

Toivon Hannekselle kaikkea hyvää elämässään.

 

[Turder]

Lueskelen tällä hetkellä kirjaa Gretzkyn ja Lemieux'n otteista kaukalossa: Gretzky vs. Lemieux

Kirja sinällään on mukavasta aiheesta ja kertaa hyvin legendojen pelivuosia ja muutakin (en ole vielä ihan loppua lukenut), ja on hyvä näkökulma vaikka sellaisille, jotka eivät ole eläneet tai seuranneet NHL:ää näiden aktiivivuosina, kuinka pisteitä tehtiin oikein urakalla ja pelejä ratkottiin itse. Toki kirja aina menee vain noista huippupeleistä toiseen ja jää kuva, että siellä mentiin highlight-ottelusta toiseen, eli jotkut perus 1+1 tehot jää mainitsematta kun koko ajan on jotain 5 maalin iltaa ja 3+3 tehoilua. Hyviä on myös tilannekatsaukset kesken kauden kun johonkin 17 peliin on vedetty 49 pistettä, tai loukkaantumisen jälkeen tullaan kehiin kauden lopussa ja nykäistään 25 pisteen takamatka 15 pisteen voitoksi pistepörssissä.

Mutta yksi asia mikä häiritsee, melkeinpä pilaa koko kirjan ja varmasti sekoittaa lukijankin jos ei asiat, nimet ja tapahtumat ole tuttuja, nimittäin kirjassa on järkyttävästi huolimattomuus- ja kirjoitusvirheitä, jotka saisi pois jos kirja olisi edes oikoluettu kerran jonkun muun kuin kirjoittajan toimesta. Esim. välillä puhutaan kesken Pens-Rangers -pleijarisarjan että ottelu oli Washingtonissa, sitten New Yorkissa, sitten Capitalsia taas väliin jne. Eli sekoitaan vaan joukkueita huolimattomasti. Samoin pelaajien nimet on väärin kirjoitettu tai etunimet sekoittuu tyyliin Al McKinnis, Scott Stevens kun puhutaan Kevinistä, tilastobokseissa on pelaajien tehot sekoitettu (esim. oliko jossain Selänteen ja Gilmourin tehot vaihtaneet paikkoja, ja kirjoitusasu aina Selanne näissä). Chicago Black Hawks. Muitakin vastaavia siellä on melkein joka sivulla, että menee lukeminen virheiden bongailuksi lähinnä.

 

[Hiltsu04]

Lueskelen tällä hetkellä kirjaa Gretzkyn ja Lemieux'n otteista kaukalossa: Gretzky vs. Lemieux

Kirja sinällään on mukavasta aiheesta ja kertaa hyvin legendojen pelivuosia ja muutakin (en ole vielä ihan loppua lukenut), ja on hyvä näkökulma vaikka sellaisille, jotka eivät ole eläneet tai seuranneet NHL:ää näiden aktiivivuosina, kuinka pisteitä tehtiin oikein urakalla ja pelejä ratkottiin itse. Toki kirja aina menee vain noista huippupeleistä toiseen ja jää kuva, että siellä mentiin highlight-ottelusta toiseen, eli jotkut perus 1+1 tehot jää mainitsematta kun koko ajan on jotain 5 maalin iltaa ja 3+3 tehoilua. Hyviä on myös tilannekatsaukset kesken kauden kun johonkin 17 peliin on vedetty 49 pistettä, tai loukkaantumisen jälkeen tullaan kehiin kauden lopussa ja nykäistään 25 pisteen takamatka 15 pisteen voitoksi pistepörssissä.

Mutta yksi asia mikä häiritsee, melkeinpä pilaa koko kirjan ja varmasti sekoittaa lukijankin jos ei asiat, nimet ja tapahtumat ole tuttuja, nimittäin kirjassa on järkyttävästi huolimattomuus- ja kirjoitusvirheitä, jotka saisi pois jos kirja olisi edes oikoluettu kerran jonkun muun kuin kirjoittajan toimesta. Esim. välillä puhutaan kesken Pens-Rangers -pleijarisarjan että ottelu oli Washingtonissa, sitten New Yorkissa, sitten Capitalsia taas väliin jne. Eli sekoitaan vaan joukkueita huolimattomasti. Samoin pelaajien nimet on väärin kirjoitettu tai etunimet sekoittuu tyyliin Al McKinnis, Scott Stevens kun puhutaan Kevinistä, tilastobokseissa on pelaajien tehot sekoitettu (esim. oliko jossain Selänteen ja Gilmourin tehot vaihtaneet paikkoja, ja kirjoitusasu aina Selanne näissä). Chicago Black Hawks. Muitakin vastaavia siellä on melkein joka sivulla, että menee lukeminen virheiden bongailuksi lähinnä.

Sama kirja on itsellänikin kesken, ja samoihin asioihin olen kiinnittänyt huomiota. Hämmentävää on se, että seassa on myös puhtaita kielioppivirheitä, kuten "hänen maalit" eikä "hänen maalinsa" tms. Pakko on tosin huomauttaa, että Blackhawksista käytettiin tuota Black Hawks -kirjoitusasua ihan virallisesti aina vuoteen 1986 asti, jolloin nimi muuttui nykyiseen asuunsa.

 

[Turder]

Pakko on tosin huomauttaa, että Blackhawksista käytettiin tuota Black Hawks -kirjoitusasua ihan virallisesti aina vuoteen 1986 asti, jolloin nimi muuttui nykyiseen asuunsa.

Äkkiseltään selattuna kirjassa on käytetty tuota välilyöntiversiota koko ajan tähän mennessä (Marion comeback-kaudessa just menossa). Mutta joo, tuli noista kielioppivirheistä mieleen omien päättötöiden ekat versiot, kun niitä aikoinaan palautteli. Punakynä viuhui.

 

[Hiltsu04]

Äkkiseltään selattuna kirjassa on käytetty tuota välilyöntiversiota koko ajan tähän mennessä (Marion comeback-kaudessa just menossa). Mutta joo, tuli noista kielioppivirheistä mieleen omien päättötöiden ekat versiot, kun niitä aikoinaan palautteli. Punakynä viuhui.

Joo, nyt kun on pidemmälle kirjassa ehtinyt niin kyllähän tuo välilyöntikirjoitusasu näkyy hyvin yleinen olevan. Ihmeellistä sinänsä, luulisi että kaikki vähänkin enemmän NHL:ää seuraavat tietävät miten tuo nimi kuuluisi kirjoittaa ja netistähän tuo on helppo tarkistaa. Lieneekö sitten joku ihmeen linjanveto, että käytetään samaa versiota nimestä koko kirjan ajan.

 

[Ilmari Ahde]

Theo Fleuryn elämäkerta näkyy ilmestyneen äänikirjana, kirjaversiossa oli virheitä siihen malliin ettei omat sormet ja varpaat riittänyt laskentoon.

 

[Johnny B. Goode]

Theo Fleuryn elämäkerta näkyy ilmestyneen äänikirjana, kirjaversiossa oli virheitä siihen malliin ettei omat sormet ja varpaat riittänyt laskentoon.

Juu, itekkin muistelen että ainakin se suomennospainos minkä itse lukaisin sisälsi aivan uskomattoman määrän bugeja. Nimenomaan semmoisia että on käännetty väärin/kääntäjä on ollut aivan kujalla mitä haetaan takaa. Onneks pystyi päättelemään mitä siinä orkkistekstissä oli oikeasti lukenut. Jos opus kiinnostaa niin hankkikaa suosilla se alkuperäiskielinen laitos.

 

[ms.qvist]

Juu, itekkin muistelen että ainakin se suomennospainos minkä itse lukaisin sisälsi aivan uskomattoman määrän bugeja. Nimenomaan semmoisia että on käännetty väärin/kääntäjä on ollut aivan kujalla mitä haetaan takaa. Onneks pystyi päättelemään mitä siinä orkkistekstissä oli oikeasti lukenut. Jos opus kiinnostaa niin hankkikaa suosilla se alkuperäiskielinen laitos.

Valitettavan usein urheilukirjojen käännösteksti tökkii, mikä on osoitus väärässä paikassa säästämisestä. Veikkaan, että aika moni kääntäjä joutuu vaillinaisin tiedoin kääntämään kirjoja. Yksi tuttu on kääntäjä, hän on vaan viitannut, että muutama lafka polkee hintoja, mikä näkyy sitten käännöstyön jäljessä. Hintojen polkeminen taasen johtaa siihen, että koulutuksen saaneet ja kokeneet kääntäjät välttelevät näitä työtarjouksia, jokainen arvaa mitä seuraa.

No, tämä ei ole vain urheilukirjojen ongelma, samaa näkyy monella muullakin käännöskirjallisuuden saralla, (tarkoitan tietokirjoja). Mikä on hyvin häiritsevää, ja johtaa usein virheellisten termien käyttöön. (Seurauksena on vittuuntunut lukija).

 

[Barnes]

Olli Mustosen Tuntematon huoltaja osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Kirja siis kertoo Ilves-huoltaja Lasse Laukkasen tarinan, joka luonnollisesti nivoutuu 50 vuoden ajalta Ipan historiaan. Mustonen ja Laukkanen käsittelevät avoimesti ja ennen kaikkea puolueettomasti Ilveksen nousut, tuhot, täystuhot ja uuden alun. Ei ihan helppo tehtävä, tällaiset historiikit maalavat herkästi "me vs he" -asetelman.

Arvostus huoltajan hommaa kohtaan lisääntyi kyllä luettuani opuksen. Sain muutenkin tekstistä paljon irti, vaikka Ilves onkin minulle vain seura muiden joukossa (joskin sikäli merkittävä että ensimmäisessä paikan päällä näkemässäni ottelussa pelasivat juuri Ilves ja KalPa).