Itsepuolustuslajit

  • 16 514
  • 56

roni3

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Laura Ruohola
Re: Re: Krav Magasta

Viestin lähetti Ossi
Olen antanut kertoa itselleni, että suurin ero Israelin armeijan ja siviiliversion välillä on rynkky-tekniikoiden puuttuminen. Varmaankin eroa on muutenkin, mutta tuskin kuitenkaan ratkaisevan paljon noin niin kuin käytännössä. Voisin kyllä veikata, että armeijassa opetetaan joitain hyökkäystekniikoitakin. Ne kun puuttuvat siviiliversiosta ihan ymmärrettävistä syistä.

Jos osaat laskea 1+1, niin hivenen lajia harrastettuasi tajuat mitä ei opeteta ja miksi. Tekniikathan ovat alunperin tarkoitettu toimivaksi siten, että vastustaja tapetaan mahdollisimman pienellä vaivalla tai joissakin tapauksissa haavoitetaan toimintakyvyttömäksi.
Ainoa laji, mitä oikeasti arvostan. Ei turhia pukkurointeja ja jokainen kykenee suoriutumaan niistä. Siksi jokainen saa tehtyä ne, että lajissa "annetaan anteeksi" erilaiset fyysiset rajoitteet. Niin isoluisetkin kuin pienemmät pärjäävät.
Esim taisteluasento ei ole just, niin kuin kirja tms ohjaaja määrää vaan siten kuin se itselle ja omalle kropalle sopii.
Niin ainakin opin, kun lajia joskus harrastin.
Muitakin lajeja tuli kokeiltua, mutta KM oli se, mikä kolahti.
Siellä oppi käytäntöä; treenejä vedetään milloin rappukäytävässä tai milloin puistoissa jne.
En osaa sanoa kuin hyvää tästä lajista. Muita en mollaa, minulle KM oli vain se, joka iski.
 

Taito-Ojanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Kärpät
Viestin lähetti greatLeo
Tarkoitus olisi ensi syksynä aloittaa jonkun itsepuolustuslajin harrastaminen. Olen rajannut vaihtoehtoni kahteen, valintani on siis karate tai taekwondo. Yliopisto järjestää näistä kursseja, ja niiden edullisuuden takia ei kannata kurssia muualla käydä, vaikka krav maga myös kiinnostaisi. Ehkä joskus myöhemmin. Näiden lisäksi yliopisto tarjoaa myös judoa, kendoa ja taijia, mutta nopean perehtymisen perusteella tiputin ko. lajit pois. Judo on liian ote-/heittopainotteinen, kendossa on vaan se keppi ja taiji vaikutti oudolta patsastelulta.

Vaatimuksia lajin suhteen siis on. Lajin tulee sisältää suht paljon lyöntejä ja potkuja, ja tietty liikesarjoja. Myös otteita ja heittoja haluan opetella, mutta vähemmän. Lajiin pitää mielellään kuulua myös jonkinlaista henkistä puolta, ts. aggression kontrolloimista, keskittymistä yms. Karatessa ja taekwondossa molemmissa on myös sitä. Muutenkin lajit vaikuttavat aika samankaltaisilta näin maallikon silmin. Urheilullisuutta, jota myös haluan, on molemmissa varmasti riittämiin. Koska en halua tehdä ratkaisuani lantinheitolla, haluaisin kuulla palstan itsepuolustuslajien harrastajilta mielipiteitä näistä lajeista. Tällä hetkellä karate on lajivalinnassa hieman niskan päällä, mutta kurssit alkavat syyskuun alussa, joten mieli ehtii vielä muuttua, moneenkin kertaan.

Sekä karate että taekwondo sisältävät paljon potkuja ja lyöntejä, mutta taekwondo taitaa näistä kahdesta olla se vielä potkupainotteisempi laji. Monillahan mielikuvat lajeista syntyvät kilpaurheilutapahtumien perustella, vaikka sekä taekwondossa että karatessa on molemmissa paljon muutakin, kuin mitä MM-kisoissa tai Olympialaisissa ei näe. Kumpikaan laji ei ole sama asia kuin niiden kilpaurheilumuodot, ja sitten on vielä eri seurojen painotuserot. Varsinkin karatessa taitaa olla vaikka minkä sortin koulukuntaa, jotka ovat tyyliltään sitten enemmän tai vähemmän erilaisia. Liikesarjat löytyvät molemmista (kata ja poomse), joten siinäkin mielessä lajit ovat samankaltaiset.

Itse sinuna tiedustelisin eri saleilta, kuinka paljon ne painottavat kamppailua ja sparrausta, koska ne ovat mielestäni ainoita oikeita tapoja oppia kontaktitilanteita. Rivissä tai jonossa huitomalla ei kamppailemaan opi, eikä myöskään hallitsemaan omaa aggressiotaan toisen lyödessä tai potkiessa takaisin. Kannattaa myös selvittää, kuinka paljon varsinaisia itsepuolustustilanteita painotetaan treeneissä ihan sen mukaan, miten tärkeäksi tämän puolen asiasta kokee. Jos haluaa harrastaa laija, jossa ei oikeastaan treenata mitään muuta kuin itsepuolustusta eri tilanteissa, krav maga on siihen varmaan soveltuvimpia. Jos taas haluaa noita muita mainitsemisia asoita itsepuolustuksen lisäksi, kumpikin sopii varmasti tarkoitukseen. Molempiin lajeihin kuuluu pidemmälle edistyneille akrobaattisia ja lennokkaita hyppypotkuja, joita ei varmaan katutilanteissa olisi järkevä suorittaa, mutta urheilullisuutta niissä on yllin kyllin ja kehonhallinta kehittyy tehokkaasti.

Itse olen taekwondoa vuoden verran harrastanut (eli varsin vähän), ja olen ollut varsin tyytyväinen. Laji suorastaan pakottaa kehittämään notkeutta, tasapainoa, koordinaatiota, liikuvuutta ja voimaa. Pidän myös siitä, että ainakaan meidän salilla ei pelkästään potkiskella, vaan välillä harrastatetaan lattiapainia ja joskus heittojakin, jottei liikaa erikoistu vain pystykamppailuun. Itsepuolustustilanteita harjoitellaan tietysti myös, joten rannekaadot, erilaiset lukot ja kurisotteet hyökkäystilaneissa kuuluvat ohjelmaan. Ollaan myös harjoiteltu Muay Thaista tuttuja kyynärpäälyöntejä ja polvipotkuja, mutten osaa sanoa, kuuluvatko ne kaikkiin taekwondo- tai karateohjelmiin.

Kumartelut kuuluvat molempiin lajeihin, mutta ainakin taekwondossa sillä lähinnä varmistetaan se, että vastustajalle ei tehdä mitään, ennen kuin tämä on siihen valmis, tai sitten sillä kiitetään ohjaajaa opastuksesta. Kyllähän siihen liittyy taustalla myös ajatus lajin ja salin kunniottamisesta.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turun Puuhasteluseura
Suomalaisille sopiva itsepuolustuslaji

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että suomalaisille pitäisi opettaa koulussa pesäpallon sijaan drunken Kung Fua.
 
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko. /HC Tallinna !
Tuli aikanaan käytyä judossa ja täytyy sanoa että oli mukavaa, vastapaino työlle.
Ollessani hommissa Tukholmassa ja Lontoossa mikään paikka ei ollut minulle mieluisampi. Menit saliin sisälle ja olitkin kotona vaikket ketään tuntenutkaan. Tärkeintä kai näissä jutuissa on itsensä voittaminen ja sisäinen hyvänolon tunne.

Ja täytyy sanoa että tietty varmuus kyllä huokuu ihmisistä jotka ovat jotakin harrastaneet, kynnys yleisestiottaen on korkeampi joutua erinlaisten konfliktien kyytiin. Harrastin aika monta vuotta ja syksyllä ajattelin jälleen jatkaa kun kiireet hieman hellittävät. Täytyy muuten sanoa että vapaapainijat ovat sellaisia poikia joiden kanssa saa moni kung fu mies olla tarkkana, ali-arvostettu laji ulkopuolisin silmin , mutta ei lajia tuntevien .
 

KARHU III

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Re: Karate vai taekwondo?

Viestin lähetti greatLeo
Tarkoitus olisi ensi syksynä aloittaa jonkun itsepuolustuslajin harrastaminen. Olen rajannut vaihtoehtoni kahteen, valintani on siis karate tai taekwondo.

Hieman hankalaahan noiden vertaaminen on varmasti keneltä tahansa, koska kovinkaan moni tuskin on molempia harrastanut. Se joka harrastaa wondoa, kehuu sitä ja se joka harrastaa karatea, kehuu sitä. Näinhän se menee..

Itse olen kuitenkin harrastanut taekwondoa tarkalleen puoli vuotta, eli vasta hetken. 2 viikkoa sitten oli ensimmäinen vyökoe.
Itse lähdin tähän lajiin puhtaasti sen vuoksi, että paikat vetreytyisi elikkäs notkistuisin, koska olen aina ollut hemmetin kankea. Ja täytyy sanoa, että uskomattoman nopeasti paikat tosiaan notkistuvat, vaikka harjoitukset olivatkin ennen vyökoetta vain 2 kertaa viikossa, enkä päässyt läheskään joka kerta treeneihin. Siellä tosiaan venytellään sekä harjoitusten alussa että lopussa erittäin huolellisesti ja se on hemmetin hyvä!

Muutenkin tästä lajista on ihan positiiviset fiilikset. Ehkä joku muu laji voisi olla parempi, mutta en ainakaan taekwondon aloittamista ole katunut hetkeäkään. Ja jumalauti sitä tunnetta kun tulee kotiin todella rankkojen treenien jälkeen! Se on ihan sairaan siistiä, kun tosissaan tuntee tehneensä jotain. Ja harjoituksissa aika kuluu kuin siivillä, poikkeuksetta joka kerta: " oho, joko kello on noin paljon? ".
 

tombraider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
Itse olen harrastanut Karatea vajaat 5-vuotta. Lopetin sen tyhmyyksissäni 13 kiloa sitten. Todella mukava laji, jonka parhaat annit on notkeus, lihaskunto ja tasapaino. Taekwondoa olen harrastanut yhden talven ja kokemus oli hieman yksipuolinen, juuri potkupainotteisuutensa takia. Suurin merkitys kuitenkin on lajissa viihtyvyyteen vetäjällä/seuralla.

Tyylisuuntani Karatessa oli Wado-ryu.
Suosituin tyylisuunta Suomessa, 28 seuraa.
Suomen vanhin tyylisuunta.
Perustaja oli Hironori Ohtsuka (1892-1982).
Wado-ryu tarkoittaa 'rauhan tietä'.
Tavallisten tekniikoiden lisäksi Wado-ryu:ssa on mukana paljon lukkoja, vääntöjä ja väistöliikkeitä.
Tyylisuunnan ominaispiirteitä ovat lyhyt asento sekä hyökkäysten väistäminen.
Päävetäjät Suomessa ovat Pauli Nerg 5.dan ja Yrsa Lindqvist 4.Dan.
 

Emilio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Newcastle
Löytyykö täältä thai nyrkkeilyn harrastajia? Itselläni ko. lajissa nyt puolisen vuotta tahkottu, ja kyllä on aivan mahtava laji.
 

Kapo

Jäsen
Viestin lähetti Ossi
kun joku tapparan kanssa ryntää päälle. Onneksi on kuitenkin lajeja, joissa opetetaan puolustautumaan myös kättä pitemmällä varustettua kahvaajaa vastaan.

OIOIOIOIOIIII!!!! Kuninkaallista, veljeni Ossi! aivan fantastinen kuitti.. Erva on paperia suhun verrattuna. Mistähän Bluesille saataisiin monen opettaja.


Aiheesta, että noi painit sun muut sidontoihin perustuvat lajit ovat sikäli huonoja, että se känni-ääliö harvemmin on yksin. Eka isku torjutaan, kaveri nurin ja jalat alle. Siinä mun resepti
 

J-Ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ouzala kirjoitti:
Eli onko palstalaisten joukossa tämän lajin harrastajia? Kovin tässä pähkäilen, että pitäisikö syksyksi ja talveksi saada jotain tekemistä ja miksei myös loppuelämäksi. En ole aiemmin harrastanut mitään itsepuolustuslajeja, joten olisiko jo aika kokeilla? Tämä laji kiinnostaisi, koska sen tekniikka ei perustu potkuihin eikä lyöteihin vaan kovaan matto vääntöön. Eli osaisiko joku sanoa jotain tämän lajin puolesta tai vastaan?

PS. Kun nyt olen tämmöinen mikkihiiri, niin onko syytä pelätä, että paikat ei kestä? Kannattaisiko ensiksi hankkia lisää lihasta?
Itse kävin keväällä lukkopaini-alkeiskurssin, joka on siis brassijujutsua ilman pukua. Voin suositella lämpimästi, kova hommaa se kyllä on.
Mun mielestä et välttämättä tarvitse mitään kamppailulajikokemusta. Lyönteihin ja potkuihin perustuvista lajeista ei tuolla ole mitään hyötyä. Paini tai judotaustasta kyllä on. Meidän salilla painin muutaman kerran kaverin kanssa joka oli harrastanu ihan tavallista painia (kreikkalais-roomalainen?), ja kyllä se vei mua kuin litran mittaa. Se liikkeiden nopeus ja yleinen sähäkkys oli aika uskomatonta.
Miten mikki-hiiri olet? Jos painoa alkaa olemaan 10-20 kiloa vähempi kuin muilla, saattaa hommasta kadota hohto kun koko ajan on ottavana osapuolena. Yksi syy miksi itse en jatka enää kyseistä lajia. Toinen vielä suurempi syy on ajanpuute.
Tietysti tuota painoeroa voi tasoittaa teknisellä taitavuudella, mutta silloin ei saa jäädä kauheasti treenejä väliin. Jokainen kikka pitää olla hallussa että voi pyöritellä isompia kavereita. Aluksi painisparri saattaa tuntua epämiellyttävältä kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Se on sellaista selviytymistaistelua. Mutta vähitellen siinä nyhjäämisessä alkaa olemaan joku päämäärä ja joskus saattaa saada vaikka lukotettua kaverin.
Mutta ei muuta kuin rohkeesti kokeilemaan, vähän se ottaa, paljon se antaa.
 

Taito-Ojanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Kärpät
Emilio kirjoitti:
Löytyykö täältä thai nyrkkeilyn harrastajia? Itselläni ko. lajissa nyt puolisen vuotta tahkottu, ja kyllä on aivan mahtava laji.

Kesän aluksi kävin kolmen viikon intensiivikurssin, jossa oli Thainyrkkeilyä, vapaaottelua ja lukkopainia. Thainyrkkeily on potkulajeista ehkä intensiivisimpiä, ainakin enemmän puhdasta runttausta painottava kuin esim. taekwondo, mutta julmetun hauskaa juuri varmaan tuosta syystä. Siinä kun tarttuu kaveria niskasta ja alkaa tarjoilla polvea mahaan tai kylkeen, niin tietää tosiaan taistelevansa. Sama tietty silloin, kun on ottavana osapuolena. Thaissa on myös erittäin tehokkaita vastustajan jalkojen eliminoimiseen kehitettyjä potkuja, jotka tekevät todella rumaa jälkeä osuessaan. Niitä sitten harjoiteltiin kieli keskellä suuta... Sitten jos ne kyynärpäälyönnit otetaan vielä mukaan, niin auts!

Lukkopaini eli se BJJ oli myös hurja kokemus. Olen vähän samaa kokoluokkaa kuin Ouzala, eli en mikään järkäle, ja kyllähän niiltä isokokoisilta kavereilta sai sitten kyytiä, kun en teknisesti ollut niitä parempi. Kaikenmaailman solmuista sitä itsensä sitten lattialta löysikin, mutta ei se oikeastaan hirveästi masentanut, kun tiesi kurssin olevan kohtuu lyhyt ja halusin vain muutamia alkeita oppia ja saada tuntumaan lajiin. Alkeiskurssillahan tilanne on eri, kun sinne tulee enemmän porukkaa, joka ei ole koskaan mitään vastaavaa harrastanut. Nyt kun meitä oli sekalainen joukko eri lajien harrastajia kesäkurssilla, niin tasoerot olivat huimat. Todella tehokas laji tuo BJJ kuitenkin on, jos niiden tekniikoiden eteen viitsii nähdä vaivaa. Puhtailla pystytappelijoilla ei ole oikeastaan mitään jakoa BJJ-kavereita vastaan, kun ne kerran vastustajan lattiaan saa, ja niin käy lähes väistämättä. En kokenut ongelmaksi sitä, että paikat eivät olisi kestäneet, mutta uskon, että taekwondo-harrastus on lisännyt notkeutta sen verran, että sekin auttoi kestämään BJJ-rasituksia. Jotkut noista roikaleista on muuten ihan käsittämättömän kankeita...

Vapaaottelussa eli vale tudossa sitten sekä lyötiin, potkittiin että lukotettiin, eli periaatteessa kaikki kävi.

Kamppaileminen on joka tapauksessa muodossa tai toisessa todella hauskaa. Se treenien jälkeinen väsymys esim. puolentoistatunnin BJJ-session jälkeen on aika totaalinen, mutta olo on silti varsin muikea.
 

Borgie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kapo kirjoitti:
Aiheesta, että noi painit sun muut sidontoihin perustuvat lajit ovat sikäli huonoja, että se känni-ääliö harvemmin on yksin. Eka isku torjutaan, kaveri nurin ja jalat alle. Siinä mun resepti

Niin-no, 90% katumatseista menee juuri painimiseksi, eli siinämielessä nuo mattolajit ovat juuri hyviä. Tietysti kokenut kaveri voi pitää vastustajan isku/potku etäisyydellä, mutta sitten tulee taas kallista jos osuu kaveria hyvin. Isompi porukka jos kohdalle sattuu, niin paras itsepuolustuslaji lienee 110 m aidat.

Vapaaotteluissa nuo brassi ju-jutsukat ovat pärjänneet hyvin.
 

J-Ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ouzala kirjoitti:
Ai kuinka mikkihiiri? 78kg ja 176.5 cm. Ihan hyvillä fiiliksillä lähdetään kokeilemaan, kattellaan kuinka pojan käy!
No johan noilla mitoilla pärjää vallan mainiosti. BJJssä on muuten sekin hyvä puoli, että melko nopeasti pääsee matsaamaan jos kiinnostaa. Aloittelijoille ja konkareille on sarjat erikseen. Tai siis näin oli ainakin supparipainin puolella. Mahtimieskisoihin sitten vaan.
Onko muuten kukaan kokeillut venäläistä IP-lajia systemaa? Kommentteja kiitos jos lajiin tutustuneita löytyy.
 

greatLeo

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Spurs
Carathii

Menin syyskuussa karaten peruskurssille aikomukseni mukaan. Viime torstaina tuli sitten keltaista vyölle kurssin päätteeksi. Nyt homma tuntuu vasta tosissaan alkavan, sillä tämähän on vasta lähtöruutu, kun perustaidot ja salikäytös on hanskassa.

Tyylisuuntana on Shotokan, joka on suoraviivainen ja voimakas tyyli. Sopii siis minun makuun, vaikka en tiedä, onko noilla tyylisuunnilla niin suuria eroja. Peruskurssilla opeteltiin todellakin perusteet, eli yleisimmät seisonnat, torjunnat, lyönnit ja potkut. Lisäksi muutama yhdistelmiä, yksi kata eli liikesarja ja perusottelu. Myös itsepuolustustilanteita käytiin läpi hieman. Tahti oli aika verkkainen, mutta tulipahan perusasiat opeteltua hyvin. Nyt treenitahti alkaa tiivistymään (oman aktiivisuuden mukaan, tietty), ja pääsee treenaamaan ylempien vöiden kanssa. Sunnuntaina olikin ensimmäiset paritekniikkaharjoitukset, ja ne olivat hyvin antoisat, vaikka osumaa hieman tulikin. Innostus lajiin on kovassa kurssissa, ja oranssi vyö on tavoitteena kevään päätteeksi. Keväästä onkin tulossa suht raskas, treenit ovat 3-4 kertaa viikossa, ja siihen päälle tulee varmaan leiri tai pari. Ei siinä paljon tarvitse muuta liikuntaa harrastaa.

Laji on siis sytyttänyt. Porukkakin on samanhenkistä, kun kyseessä on yliopiston seura, ja ensimmäisessä saunaillassakin tuli käytyä. Lähivuosina tapahtuva paikkakunnan vaihto vaan hieman huolestuttaa lajin kannalta; kuinka helposti karatessa voi vaihtaa tyylisuuntaa?
 

Pushead

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Itseäni Karatessa juuri ehkä eniten harmitti tuo "salikäytös"; ihme pokkurointia ;) Eikä katakaan niitä hauskimpia harjoitusmuotoja ole.

Onhan noissa tyylisuunnissa eroja. Itse on tullut kokeiltua juuri tuota Shotokania (alle 1v) aka hippakarate (älkää nyt ihan tosissaan ottako:) ja Kyokushinkaita (pari vuotta). Jälkimmäinen oli itselleni mielekkäämpi sen suoraviivaisuutensa vuoksi.

Nyt on tullut _taas_ aloiteltua kuntoilu, jota nämä pääasiassa ainakin minulle on, tälläkertaa thainyrkkeily vuorossa. Kolahtaa kyllä täysillä. On tullut myös Judoa kokeiltu, mutta se oli junnuna se...
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Itselläni on taustalla paria kolmea eri tyylin karatea (Wadokai, Shotokan, Shorinji-Ryu), yhtä lajia jujutsua (Tauramusoryu) ja nykyään harrastan silloin tällöin taekwondoa. Mitään lajia en ole älyttömän pitkälle vienyt, laji on aina vaihtunut vähän pakon sanelemana (muutto, seuran lopettaminen, ...).

Karaten tyylisuunnalla on rajusti vaikutusta lajiin - osa tyyleistä on rentoa taekwondo-maista treenaamista, osassa taas pyritään hyvinkin täsmällisiin suorituksiin. Jujutsun tyylisuunnilla on vähintään saman verran eroa, osa on enemmän "vapaapainia" (esim. Hokutoryu), osa taas lähtee "pitkän tien kulkemisesta" (s.o. paljon tekniikkaa ja vielä enemmän tekniikkaa, esim. Tauramusoryu).

Entäs se itsepuolustusaspekti? Minusta karate & taekwondo ovat käytäntöön huonosti soveltuvia lajeja itsepuolustustarkoituksessa, keinovalikoiman pitäisi olla laajempi kuin pelkät potkut ja iskut. Äärimmäiseen hätätilanteeseen ne soveltuvat kyllä (treenaamisella tulee voimaa, nopeutta ja kehonhallintaa, kaikki plussaa), mutta harvoin pitää ensimmäisenä lähteä kaverilta nenää sisälle iskemään, kun tarvitsisi jotain omaksi suojakseen. Jujutsu antaa paljon mahdollisuuksia mm. estää toista repimästä ja reuhtomasta rinnuksista, ilman että tarvitsee heti alkaa huitomaan - yleensä jo pelkkä toisen irti pitäminen itsestä riittää rahoittamaan tilannetta. Lisäksihän potkuissa ja iskuissa vaarana on se, että jos ei sitten kunnolla osukaan, niin kaverilta häviää kyllä viimeisetkin rajoittimet päästään... :-(

Taekwondo ei minulla harrastuksena edes tähtää itsepuolustukseen. Se on lähinnä ajanvietettä ja jonkin sortin liikuntaa ilman suuria tavoitteita. Itseni kaltaiselle suht kevyelle kaverille nämä isku & potku -voittoiset lajit soveltuvat mainiosti, jujutsussa olisi saanut olla enemmän lihasmassaa.
 

Karzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Uisge beatha
Toinen treenikerta kickboxingin alkeiskurssista takana ja olo on kuin ensimmäisen kunnon varvin jälkeen nuorena kossina. Tämä oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Nyt tämä sohvaperuna löysi itselleen harrastuksen, jonne ei tarvitse pakottaa väkisin itseään lähtemään ja jossa kunto nousee kohisten. Ehanaaa!
 

er_bai_wu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, LOFC, JJK, NYR, S.S. Lazio, v. Sacher-Masoch
Nostetaanpa ketjua ylös. Aloitin tässä syksyllä pitkästä aikaa itsepuolustusharrastuksen ja lajiksi valitsin tällaiselle vanhenevalle polvivaivaiselle sopivan Aikidon. Laji on ollutkin juuri sitä mitä olen hakenut ja nyt on tarkoitus jatkaa lajia mahdollisimman pitkään.

Nytpä kysynkin tähän liittyen: löytyykö jatkoaikalaisista pääkaupunkiseudulla Aikidoa harrastavia/harrastaneita, sillä muuton takia olisi tarkoitus integroitua johonkin paikalliseen seuraan? Meidokan lienee suurin ja kaunein, onko kokemuksia muista seuroista?
 
Krav Maga / Defendo

Olen päättänyt aloittaa itsepuolustuslajin ja kiinnostavimpia tällä hetkellä tuntuisi olevan Krav Maga ja Defendo. KM nyt on jotakuinkin tuttu, mutta onko tuosta Defendosta porukalla kokemusta - ehkä jopa vertailupohjaa eroavaisuuksista/yhtäläisyyksistä Karvamakkaran kanssa?
Itseäni kiinnostaa kyseiset lajit juuri siksi, että tekniikat ovat suht yksinkertaisia (ainakin alkuunsa) ja mitään turhia krumeluureja ei käsittääkseni ole - ja toisaalta en ole kiinnostunut ottelemisesta kisoissa jne, joten Thai boxing ym. jää sen takia sivuun. Käsittääkseni molemmissa on kuitenkin kunnon vääntöä reeneissäkin.
Mutta lähinnä siis huutelen käytännön kokemuksia tuosta Defendosta, että onko millaista veivailua?
Ja missä on tasokkain opetus? Sniktillä näköjään ainakin löytyy sekä KM että Defendo, mutta lisäksi on Defendo Tampere, josta tietoina on vain spostiosoite.
 
Viimeksi muokattu:

#3

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingfors IFK
Itseänikin kiinnostaisi jonkin kamppailulaji kunnon parantamiseen ja ylläpitoon. Lenkillä käynti on tylsää ja välillä salilla käyminenkin maistuu puulta.
Onkos ideoita mikä olisi hyvä laji jo senioriikään (yli35) pääselle ja joka ei ole ikinä harrastanut mitään kamppailulajia? Krav Maga kiinnostaisi koska on käsitääkseni aika suurpiirteinen ja siihen ei liity mitään ihmeen filosofiaa ja mielenhallintaa. Mutta toisalta minulle varmaan juuri tuo mielenhallinta ja keskittyminen teksi ihan hyvää. Olisko KM kuntoluun ja jooga mielenhallintaan hyvä yhdistelmä? Entäs mikä itämainen laji olisi "yksinkertainen" kuten Krav Maga mutta johon silti liittyisi mielenhallinta harjoituksia?
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Olen päättänyt aloittaa itsepuolustuslajin ja kiinnostavimpia tällä hetkellä tuntuisi olevan Krav Maga ja Defendo. KM nyt on jotakuinkin tuttu, mutta onko tuosta Defendosta porukalla kokemusta - ehkä jopa vertailupohjaa eroavaisuuksista/yhtäläisyyksistä Karvamakkaran kanssa?
Itseäni kiinnostaa kyseiset lajit juuri siksi, että tekniikat ovat suht yksinkertaisia (ainakin alkuunsa) ja mitään turhia krumeluureja ei käsittääkseni ole - ja toisaalta en ole kiinnostunut ottelemisesta kisoissa jne, joten Thai boxing ym. jää sen takia sivuun. Käsittääkseni molemmissa on kuitenkin kunnon vääntöä reeneissäkin.
Mutta lähinnä siis huutelen käytännön kokemuksia tuosta Defendosta, että onko millaista veivailua?
Ja missä on tasokkain opetus? Sniktillä näköjään ainakin löytyy sekä KM että Defendo, mutta lisäksi on Defendo Tampere, josta tietoina on vain spostiosoite.

Suosittelen että käyt lukemassa Potku.net sivustolla lajiesittelyjä ja keskustelupalstalla lajikohtaisia kirjoituksia. Tuolla palstalla on valtavasti tietoa eri lajeista.
 

er_bai_wu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, LOFC, JJK, NYR, S.S. Lazio, v. Sacher-Masoch
Entäs mikä itämainen laji olisi "yksinkertainen" kuten Krav Maga mutta johon silti liittyisi mielenhallinta harjoituksia?

Vaikeaa sanoa täyttyykö kriteerisi, mutta ainakin oma lajini eli Aikido sopii kenelle tahansa, koska siinä ei kilpailla eikä ketään ole tarkoitus satuttaa. En nyt menisi kuitenkaan sanomaan sitä mitenkään erityisen yksinkertaiseksi lajiksi, sillä useimmat tekniikat ottavat todella pitkän harjoittelun. Eli jos haluat harjoitteluun voimakkaasti itsepuolustuselementin kohtuu vähällä vaivalla, unohda ainakin Aikido. Sen sijaan vartalon hallinta, tasapaino, keskittymiskyky ja ainakin minulla niskavaivat loppuivat kuin seinään, ja samalla lähti sellainen seitsemän kiloa painoa.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Itseänikin kiinnostaisi jonkin kamppailulaji kunnon parantamiseen ja ylläpitoon. Lenkillä käynti on tylsää ja välillä salilla käyminenkin maistuu puulta.
Onkos ideoita mikä olisi hyvä laji jo senioriikään (yli35) pääselle ja joka ei ole ikinä harrastanut mitään kamppailulajia? Krav Maga kiinnostaisi koska on käsitääkseni aika suurpiirteinen ja siihen ei liity mitään ihmeen filosofiaa ja mielenhallintaa. Mutta toisalta minulle varmaan juuri tuo mielenhallinta ja keskittyminen teksi ihan hyvää. Olisko KM kuntoluun ja jooga mielenhallintaan hyvä yhdistelmä? Entäs mikä itämainen laji olisi "yksinkertainen" kuten Krav Maga mutta johon silti liittyisi mielenhallinta harjoituksia?
Itse on tullut Han Moo Do:ta harrastettua syksystä saakka ja siinä ainakin panostetaan paljon fyysiseen kuntoon. Omiakin motiiveja lajin valintaan oli juuri tuo, että yksikseen lenkillä käyminen alkoi käymään hieman yksitoikkoiseksi. HMD:ssa suunnilleen puolet treeniajasta käytetään lihaskuntoon ja muuten fyysiseen verryttelyyn + venytyksiin.

Han Moo Do:ta tosin yleensä pidetään ns. nuorten lajina ja siinä on aika paljon liikkeitä, jotka vaatii myös notkeutta. Tosin jokainen etenee omalla tasollaan, eikä keneltäkään vaadita mitään ihmeellisyyksiä eikä kaikista esimerkiksi ole potkueksperteiksi. Itse olen ollut varsin tyytyväinen lajiin ja ilmapiirikin treeneissä on hyvä.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Onkos ideoita mikä olisi hyvä laji jo senioriikään (yli35) pääselle ja joka ei ole ikinä harrastanut mitään kamppailulajia?

Varmaan lajivalintaan vaikuttaa aika paljon se, millaista liikuntaa ja miten paljon on aiemmin harrastanut. Suurin osa näistä "peruslajeista" on oikeastaan permantojumppaa eri muodoissa. Seurasta & lajista riippuen painopiste on sitten aerobisessa kunnossa, notkeudessa, koordinaatiossa jne. Lajista riippuen tekniikoiden painopiste on sitten iskuissa (nyrkkeily, kickboxing, thai-boxing), potkuissa (kickboxing, thaiboxing, TKD), pystypainissa (judo ja monet jujutsut) tai mattopainissa (judo, BJJ).

Itse valitsisin lajin treeniporukan perusteella; hyvässä porukassa on kiva treenata vähän nukkavierumpaakin lajia :) Suuremmilla paikkakunnilla varmaan jokaisesta lajista löytyy itselle sopiva ryhmä, joten sitten voi miettiä vähän sitä, että minkä tyylistä jumppaa haluaa (iskuja & potkuja vai vääntöä).

Krav Maga kiinnostaisi koska on käsitääkseni aika suurpiirteinen ja siihen ei liity mitään ihmeen filosofiaa ja mielenhallintaa. Mutta toisalta minulle varmaan juuri tuo mielenhallinta ja keskittyminen teksi ihan hyvää. Olisko KM kuntoluun ja jooga mielenhallintaan hyvä yhdistelmä? Entäs mikä itämainen laji olisi "yksinkertainen" kuten Krav Maga mutta johon silti liittyisi mielenhallinta harjoituksia?

Krav Maga on ihan hyvä laji, tosin kaikkien muiden lajien tapaan myös se vaatii pitkän päälle sinnikkyyttä - kun meno kovenee, niin motivaatiota voi joutua hakemaan.

Itse en osaa suoranaisesti suositella mitään erityistä lajia, jokaisessa on puolensa ja toteutus vaihtelee paikkakunnittain/seuroittain.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Meikäläinen väänsi hokutoryu jujutsua oranssin vyön kynnykselle, mutta muuton jälkeen en ole uudella paikkakunnalla vielä käynyt treeneissä. Laji itsessään on oikein kiva kombinaatio lyöntejä, potkuja, heittoja ja ase- sekä mattotekniikoita, mutta huomasin vain, että suurin mielenkiintoni kohdistui mattopainiin ja lukotuksiin, ja siksi suunnitelmissani onkin aloittaa ensi syksynä lukkopaini. Voi olla, että Niinikedon elämäntyö säilyy rinnalla, saa ny nährä, miten uusi laji imaisee mukaansa.

No, tullaan tähän ketjuun sitten aikanaan ihmettelemään, kuinka suunnitelma toteutui. Syksyä varten haluan kuitenkin parantaa aerobista kuntoani, jottei tarvitse hävetä silmiä päästä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös