Tuossa tuli käveltyä rappuset kahdeksanteen kerrokseen ja siinä sitten lämpimikseni puhaltelin posket aina pulloleen ilmaa. Vaikken ilmettäni päältpäin nähnyt, mutta aloin miettimään, että mistä tuollainen tuntuu jotenkin tutulta. Samassa mieleeni muistuivat Vesa Salon otteet Ässissä kaikessa karmeudessaan, eli nämä viimiset kaudet kun peli ei kulkenut aivan toivotulla tavalla, ainakaan omassa päässä. Vekulla oli nimenomaan aina tapana ottaa posket pullolleen ilmaa kun heitti muutaman veivin omassa päässä ja sitten kun tuli paikka avaukselle, niin kiekko kyllä tahtoi useasti löytää tiensä vastustajan lapaan, vaikka usein oli ihan rauhallinen paikka avaukselle, niin monesti jäänyt vain mieleen, että hetken kuluttua avauksesta oli ylivoimahyökkäys omaan päähän tosiasia.
Toki Salosta parhaat muistot ovat kun mies juuri saapui Poriin kaudella 97-98 ja nakutti 48:ssa pelissä 36 (9+27) tehopistettä, joka oli puolustajalta varsin kelpo suoritus. Varsinkin ylivoimilla Vekku oli taattua laatua. Myös kaksi seuraavaakin kautta olivat kohtuullisia pisteiden valossa.