Ensimmäinen näkemäni Ismon keikka oli vuonna 1999 Heinolassa Jyrää -festareilla. Pikainen Google-kierros kertoo, että päivä oli 8.8.1999. Samassa konsertissa esiintyi myös Ultra Bra, eli todella kova kattaus oli tarjolla.
Säätiö oli kyllä huikeassa vedossa. Herrat olivat nauttineet kyllä muutakin kuin kansalaisluottamusta, mutta se oikeastaan lisäsi vain keikan hypnoottisuutta. Muutama hauska spektaakkeli keikalta on edelleen mielessä. Yhdessä kohdassa Ismo hyppäsi lavan edessä olleeseen kaiutintorniin ja jatkoi sieltä laulamista, ja vähän ajan kuluttua suoritti saman liikkeen takaisin lavalle. Jossain kohdassa keikkaa tuli Rakkaudesta, sen perään joku toinen biisi, ja sitten hetken hiljaisuutta. Sen jälkeen kuului kun joku kysyi kitaraa vaihtavalta Ismolta, että mikä biisi tulee seuraavaksi. Ismo oli sitä mieltä, että Rakkaudesta. Kimmo Pohjonen taisi olla skarpimpi, ja mainitsi, että se soitettiin jo, eikö sitä enää voida vetää. Saattoi toki olla suunniteltua, mutta tuo kyllä vaikutti spontaanilta sekoilulta.
Mitähän vielä... Jonkun biisin Ismo yhtäkkiä keskeytti, ja alkoi oudon monologin: "Hei yleisö! Eikös olekin vitun kiva katsoa kun idiootit pelleilevät lavalla?". Sitten pieni käden heilautus, ja biisi jatkui samasta kohtaa mihin se oli pysähtynyt.
Rappiolla tuli humppana, Vittu kun vituttaa taisi saada kantaesityksensä ja vielä julkaisematon E-mail.internet.seksi.seksi.seksi jäi mieleen "pimeänä biisinä" sanan positiivisessa merkityksessä.
Toisen kerran näin Ismon livenä vuotta myöhemmin Tampereen Yo-talolla. Olin juuri muuttanut kaupunkiin opiskelemaan. Säätiö oli tuolloin vähemmän liikuttuneessa mielentilassa, mutta huikean keikan vetivät silloinkin.
Tuo alkuaikojen Säätiö on kyllä yksi kaikkien aikojen kovimmista suomalaisista yhtyeistä. Valitettavasti sen kanssa tehdyt studioalbumit ovat vain keskitasoisia ja epätasaisia. Tupla-live Luonnossa onkin se "The Äänite". Aivan huikea levy, jossa tuo soundi on mahtavimmillaan.