Torstaina tuli nähtyä Ismo ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen. Kyllähän äijä vetää edelleen hyvin siihen nähden, että ensi vuonna tulee 60 vuotta mittariin. Ei mitään suurempaa hyytymisen merkkejä nähtävissä, vaikka ei meininki niin shamanistista ollutkaan kuin joskus. Se selittyy toki yhtyeen kokoonpanolla, joka tukee enemmän rockpoljentoista esiintymistä, ja tuollainen hypnoottinen hurmos jää pienempään rooliin. Viime vuonna näin Ismon ja Kimmo Pohjosen projektin "Pohjonen Alanko" esiintymisen, ja siellä tuo Säätiön aikojen hulluus oli hyvinkin vahvasti läsnä, ehkä jopa ylitettynäkin. Tuota en kuitenkaan laske Ismon keikaksi, koska kyseessä on täysin eri projekti - tämä siis selvennyksenä, jos joku ihmettelee ristiriitaa tuon ensimmäisen lauseen kanssa.
Keikan parasta antia oli Hiljaa virtaa veri. Siihen oli saatu jopa mielenkiintoisen psykedelinen tunnelma. Myös muut vanhat biisit, kuten Levottomat jalat, On mulla unelma ja Rakkaus on ruma sana toimivat. Positiivista oli myös se, ettei Rappiolla kuulunut settiin. Pakollinen Säkenöivä voima valitettavasti tuli.
Ongelma on kuitenkin se, että uudet biisit ovat aika tyhjänpäiväisiä. Ja niitä tuli keikalla paljon. Olen edelleen sitä mieltä, että Hallanvaaran jälkeen ei ole tehty kuin yksittäisiä hyviä biisejä. Yksikään levy ei ole ollut kuin korkeintaan keskitasoa.
Keikan parasta antia oli Hiljaa virtaa veri. Siihen oli saatu jopa mielenkiintoisen psykedelinen tunnelma. Myös muut vanhat biisit, kuten Levottomat jalat, On mulla unelma ja Rakkaus on ruma sana toimivat. Positiivista oli myös se, ettei Rappiolla kuulunut settiin. Pakollinen Säkenöivä voima valitettavasti tuli.
Ongelma on kuitenkin se, että uudet biisit ovat aika tyhjänpäiväisiä. Ja niitä tuli keikalla paljon. Olen edelleen sitä mieltä, että Hallanvaaran jälkeen ei ole tehty kuin yksittäisiä hyviä biisejä. Yksikään levy ei ole ollut kuin korkeintaan keskitasoa.
