Isi, mitä oli grunge?

[nummenkallio]

Mun mielestä STP oli parhaimmillaaan Purplen ja Tiny Musicin aikoihin.

Tästä olen samaa mieltä. Purple ja Tiny Music ovat bändin parhaat levyt. Ensimmäisessä on hitusen verran kovemmat huippukohdat, jälkimmäinen on taas parempi kokonaisuus, jonka jokainen sekunti on perusteltu. Loistavia levyjä molemmat, millä tahansa mittapuulla. Enkä menisi kovin paljon haukkumaan neloslevyäkään. Sen sijaan Core tuntuu nykyään vähän ikääntyneeltä metallisävyiseltä grungejyystämiseltä, vaikka onhan silläkin omat huippukohtansa (Sex Type Thing, Wicked Garden ja Plush). Myöhemmistä levyistä Shangri-La Dee Da on saanut paljon kritiikkiä, johtuen tietynlaisesta pehmeydestä ja viihteellisyydestäkin, mutta kyllä sekin kelpo levy on, erilainen vain. Nimetön kuutoslevy on jäänyt minulla aika vähälle kuuntelulle, vaikka sekin toki hyllystä löytyy.

Weilandilla on ollut oma todella tärkeä roolinsa ja hänen lauluäänenstä on keskeinen osa STP:ta, mutta Weilandin kuolema ei ole STP:n loppu. Sen sijaan Robert DeLeon lähtö bändistä todennäköisesti olisi loppu. Ihan samalla tavalla kuin Lane Staleyn kuolema ei ollut AIC:n loppu, mutta Jerry Cantrellin lähtö olisi.

Tämä on nyt tätä Steve Harris -koulukunnan ajattelua, enkä sano tätä nyt minään vittuiluna. Bändin voi purkaa osiin ja järkeillä, kenellä on ollut musiikin tekemisessä suurin osuus, mutta bändikemia on jotain muuta kuin yhteenlaskua. Kyllä, ilman Robert DeLeon sävellyksiä STP tuskin olisi se mikä se nyt on, mutta käännetään asia toisin päin: vaikka Robert DeLeo tekisi jatkossakin Purplen ja Tiny Musicin tasoista tavaraa, olisiko tämä bändi ikinä se sama STP kuin Weilandin kanssa? Ei olisi.

Laulajan korvaaminen on aina kaikkein vaikeinta, koska kyseessä on ihmisääni, jota ei voi kopioida. Jonkun Iron Maideninkin sydämenä piti niin olla Steve Harris, mutta kun hommaa kokeiltiin toisella laulajalla kuin Bruce Dickinsonilla, niin ihan paskaahan se oli. Eikä joku Judas Priestkään ollut mitään ilman Rob Halfordia. Pointti on siinä, että jos bändin klassisesta kokoonpanosta lähtee laulaja, niin muutos on lähes poikkeuksetta huonompaan suuntaan. Uusi laulaja saa vaikuttaa bändissä todella kauan, ennen kuin pääsee jotenkin tasaveroiseksi vanhan laulajan kanssa. Enkä laske tähän nyt jotain Nightwishin kaltaisia bändejä, joille on ihan sama, mikä akka siellä keulilla heiluu.

Kyllä, Alice In Chains on pärjännyt yllättävän hyvin ilman Layne Staleyta, mutta siinä onkin kyse siitä, että Jerry Cantrell on vastannut bändin lauluosuuksista paljon enemmän kuin Staleyn eläessä kuviteltiinkaan. Joku Check My Brain kuulostaa ihan samalta kuin Laynen kanssa tehty tavara. Jos ja kun lopputulos on tämä, niin minä en ainakaan valita. Ikävä kyllä en usko, että STP ilman Weilandia pystyy kuulostamaan lähellekään samalta kuin Weilandin kanssa.

 

[Rod Weary]

Tästä olen samaa mieltä. Purple ja Tiny Music ovat bändin parhaat levyt. Ensimmäisessä on hitusen verran kovemmat huippukohdat, jälkimmäinen on taas parempi kokonaisuus, jonka jokainen sekunti on perusteltu. Loistavia levyjä molemmat, millä tahansa mittapuulla. Enkä menisi kovin paljon haukkumaan neloslevyäkään. Sen sijaan Core tuntuu nykyään vähän ikääntyneeltä metallisävyiseltä grungejyystämiseltä, vaikka onhan silläkin omat huippukohtansa (Sex Type Thing, Wicked Garden ja Plush). Myöhemmistä levyistä Shangri-La Dee Da on saanut paljon kritiikkiä, johtuen tietynlaisesta pehmeydestä ja viihteellisyydestäkin, mutta kyllä sekin kelpo levy on, erilainen vain.

Hämmästyttävän paljon meikäläisen kanssa samoilla linjoilla olet. Ainoana erona ehkä se, että minä arvostan Corea hiukan enemmän. Minusta se ei ole lainkaan ikääntynyt. Hiukan metallisempi kyllä. Se ei ole paha asia. Silti nuo kolme seuraavaa levyä ovat sellainen hattutemppu, mihin harva bändi pystyy.

Mutta mitä tulee AIC:hen, tuotantoa leimaa ääretön epätasaisuus. Vaikka kuinka hehkutatte Dirtiä (kai sitä joku hehkuttaa), sekin on loistava vain paikoitellen. Ja nuo Laynen jälkeiset levyt ovat yhtä ja samaa ää-ää-öö-öö:tä ilman mitään nyansseja. Mun suosikkini onkin yllättäen Jar of Flies, tai tarkemmin siitäkin vain n. puolet siitä alusta.

 

[Rod Weary]

Tällainen tuli vastaan tänään sosiaalisessa mediassa: Weilandin ex-vaimon kirje (Rolling Stone)

 

[Fordél]

Ikävä kyllä en usko, että STP ilman Weilandia pystyy kuulostamaan lähellekään samalta kuin Weilandin kanssa.

STP ilman Weilandia ei varmasti kuulosta samalta eikä eikä välttämättä yhtä hyvältä, riippuu tottakai siitä, kuka tulisi tilalle. Silti STP:lla on edelleen hyvät mahdollisuudet on jatkaa omaa kulkuaan. Mun pointti kuitenkin oli se, että ilman Robert DeLeota mahdollisuudet jatkaa tätä nykymuotoista STP:ta olisi selvästi huonommat kuin Weilandin lähdön jälkeen. Biisit, niiden melodiat ja soundit ovat kuitenkin vielä laulaajakin keskeisempi osa bandin identiteettiä. Ilman Weilandia STP kuulostaisi osaltaan erille, mutta biisit olisivat varmasti tunnustettavia. Sen sijaan ilman DeLeon sävellyksiä ja soundimaailmaa, STP:sta ei olisi jäljellä kuin Weilandin hieno laulusoundi ja sanat.

No mutta makuasioita miten kukin näitä arvottaa.

 

[nummenkallio]

Tällainen tuli vastaan tänään sosiaalisessa mediassa: Weilandin ex-vaimon kirje (Rolling Stone)

Onhan tuo aika ankeaa paskanheittoa ja lapsilla lyömistä, vaikka vaimolla on kirjoituksessa pointtinsa. Olisi voinut odottaa edes ruumiin kylmenemistä.

Weiland on voinut olla välinpitämätön isä lapsilleen, mutta se ei ole tärkeä asia kovinkaan monille, ainakaan niille jotka eivät tunteneet häntä henkilökohtaisesti. Emme ole arvioineet Weilandia isänä, vaan muusikkona. Siinä työssään hän on ollut niin hyvä, että virheet on annettu yleensä anteeksi. Enkä usko, että monikaan on ihaillut Weilandia elämäntyylin takia, pikemminkin siitä huolimatta. Surullista sekoiluahan tuo oli jo vuosikaudet, ei siinä ollut enää mitään kiehtovaa "sex, drugs & rock n´roll" -meininkiä.

Toivoin itsekin vuosituhannen alussa, että Weiland olisi rauhoittunut elämään perhe-elämää. Minulle olisi sopinut hyvin sekin, että hän olisi lopettanut rokkihommat kokonaan, jos se olisi hänet pelastanut. Niin ei vain käynyt. On ikävää, että Weilandin elämäntapojen vuoksi lapset ovat kärsineet, mutta vaimon katkeruus paistaa liikaa läpi. Sinänsä asian olisi voinut tuoda esille, sillä Weilandista ei kannata eikä edes voi tehdä pyhimystä, mutta tällainen lyöminen suruaikana on ikävää.

 

[nummenkallio]

Mun pointti kuitenkin oli se, että ilman Robert DeLeota mahdollisuudet jatkaa tätä nykymuotoista STP:ta olisi selvästi huonommat kuin Weilandin lähdön jälkeen. Biisit, niiden melodiat ja soundit ovat kuitenkin vielä laulaajakin keskeisempi osa bandin identiteettiä. Ilman Weilandia STP kuulostaisi osaltaan erille, mutta biisit olisivat varmasti tunnustettavia. Sen sijaan ilman DeLeon sävellyksiä ja soundimaailmaa, STP:sta ei olisi jäljellä kuin Weilandin hieno laulusoundi ja sanat.

Miksi STP:tä pitäisi ylipäänsä jatkaa? Yhtä sen jäsenistä ei saa enää koskaan takaisin. Kyllä, biisit, niiden melodiat ja soundit ovat olennainen osa bändin identiteettiä, mutta biisit nimenomaan Weilandin laulamina. Kun minulla soi päässäni jokin STP:n biisi, siinä kuuluu Weilandin ääni. Minusta tätä yhteyttä on hyvin vaikea purkaa. Siinä kummatkin osat ovat riippuvaisia toisistaan. STP:n jäljelle jääneet jäsenet voivat tehdä edelleen hyvää musiikkia jonkun toisen laulajan kanssa, mutta ei se ole Stone Temple Pilots. Sillä pitäisi olla joku toinen nimi.

Esimerkiksi John Frusciante on vaikuttanut todella paljon siihen, miltä Red Hot Chili Peppers on kuulostanut, niin soundeihin kuin biiseihinkin. Silti mies on ollut myös poissa riveistä, ja on taas nytkin. Myöhemmistä levyistä hän ei ole ollut One Hot Minutella eikä I´m With Youlla. Fruscianten puuttumisen huomaa selvästi, mutta se ei vie pois Peppersiltä sitä peppersmäisyyttä, joka bändissä on ollut aina, myös ennen Frusciantea. Sen täytyy tulla Anthony Kiedisin äänestä ja Flean soitosta, mistään muusta se ei voi tulla. Ja noista nimenomaan Kiedisin puuttuminen olisi ratkaisevaa. Voisiko joku kuvitella Red Hot Chili Peppersin ilman Kiedisin höpöttelyä ja naukumista? Soundgarden ilman Chris Cornellia? Pearl Jam ilman Eddie Vedderiä? Smashing Pumpkins ilman Billy Corgania? Siis vain näiden ääntä. Lista on loputon.

 

[Schadowan]

Tällainen tuli vastaan tänään sosiaalisessa mediassa: Weilandin ex-vaimon kirje (Rolling Stone)

Kyseinen ex-vaimo otti avioeron johdosta Scottilta elatus- yms. apua rapiat 60 000dollaria per kuukausi, joka taas johti siihen, että Weilandin oli pakko jatkaa keikkailua, jotta sai kustannettua mm. vaimon kuukausirahat. Kannattaa katsoa Weilandin haastattelu Howard Sternin ohjelmassa 3-4v takaa, kyllähän kyseessä oli jo tuossa vaiheessa ihmisraunio, joka oli kynitty taloudellisesti, fyysisesti ja henkisesti.

 

[Ollakseni]

Kyseinen ex-vaimo otti avioeron johdosta Scottilta elatus- yms. apua rapiat 60 000dollaria per kuukausi, joka taas johti siihen, että Weilandin oli pakko jatkaa keikkailua, jotta sai kustannettua mm. vaimon kuukausirahat. Kannattaa katsoa Weilandin haastattelu Howard Sternin ohjelmassa 3-4v takaa, kyllähän kyseessä oli jo tuossa vaiheessa ihmisraunio, joka oli kynitty taloudellisesti, fyysisesti ja henkisesti.

60 000 $ kuukaudessa... ei helvetti ei ihme jos alkoi päihteet maistumaan taas.

 

[Fordél]

Miksi STP:tä pitäisi ylipäänsä jatkaa?

Jos muut yhtyeen jäsenet näin haluavat.

Yhtä sen jäsenistä ei saa enää koskaan takaisin. Kyllä, biisit, niiden melodiat ja soundit ovat olennainen osa bändin identiteettiä, mutta biisit nimenomaan Weilandin laulamina. Kun minulla soi päässäni jokin STP:n biisi, siinä kuuluu Weilandin ääni. Minusta tätä yhteyttä on hyvin vaikea purkaa. Siinä kummatkin osat ovat riippuvaisia toisistaan. STP:n jäljelle jääneet jäsenet voivat tehdä edelleen hyvää musiikkia jonkun toisen laulajan kanssa, mutta ei se ole Stone Temple Pilots. Sillä pitäisi olla joku toinen nimi.

Uudella laulajalla varustettu yhtye voi hyvin olla edelleen STP. Vaikea sanoa, että kuinka tutulta se kuulostaisi, kun ei ole vielä mitään kättä pidempää asiasta. Sun päässä STP on pitkälti yhtä kuin Weilandin lauluääni, mutta kenties uuden laadukkaan laulajan tuotosten jälkeen mieli muuttuisi. Tai sitten ei. Mahdotonta sanoa.

Ja kaiken tämän jälkeen sanon, että ymmärrän tarkalleen, mitä ajat takaa. Ei muakaan kiinnosta tippaakaan uusi Queen, koska Freddien ääni on poissa. Joissain tapauksissa uusi laulaja voi kuitenkin toimia. STP voisi olla yksi tällainen vaikkakaan Weiland ei ole hänkään helppo korvattava.

 

[Rod Weary]

60 000 $ kuukaudessa... ei helvetti ei ihme jos alkoi päihteet maistumaan taas.

Kumpaan meni enemmän?

 

[Ollakseni]

Kumpaan meni enemmän?

Kokaiinin katukauppa hintaa en osaa sanoa joten paha arvioida. Veikkaisin olleen kuitenkin halvempaa kun Steven Tylerin kokkeliharrastukseen meni aikanaan vain tonni päivässä.

 

[Rod Weary]

Kokaiinin katukauppa hintaa en osaa sanoa joten paha arvioida. Veikkaisin olleen kuitenkin halvempaa kun Steven Tylerin kokkeliharrastukseen meni aikanaan vain tonni päivässä.

No jonkun propaganda-tutkimuksen mukaan katukaupassa kilohinta menee aika lailla tasan tuon elatusmaksun kanssa. Noilla rokkareilla lienee hovitoimittajat, jotka tuskin kilpailevat hinnalla katukaupan kanssa. Melkein voisi arvata, että aika lähelle on päässyt. En tosin jaa mielipidettä siitä, että Scott olisi ollut jotenkin julmasti riistetty persoona avioeronsa ja elatusmaksujensa kanssa. Maassa maan tavalla, avioerot tulevat rikkaille kalliiksi. On aivan sama, mistä ne rahat ovat tulleet. Erossa sitä lähtee ja lujaa, vaikka olisi raivoraitis. Kohtalo olisi joka tapauksessa ollut sama, vaikka ei olisi eronnutkaan. Rahat ja henki.

 

[oiler99]

TMZ

Poliisi oli siis löytänyt Weilandin kiertuebussista kokaiinin lisäksi myös Xanaxia, kahta eri unilääkettä, synteettistä kivunlievittäjää, Viagraa sekä bipolaarisen häiriön ja skitsofrenian hoitoon tarkoitettua lääkettä. Lisäksi bussista oli löydetty mitä ilmeisimmin myös marihuanaa.

 

[Schadowan]

TMZ

Poliisi oli siis löytänyt Weilandin kiertuebussista kokaiinin lisäksi myös Xanaxia, kahta eri unilääkettä, synteettistä kivunlievittäjää, Viagraa sekä bipolaarisen häiriön ja skitsofrenian hoitoon tarkoitettua lääkettä. Lisäksi bussista oli löydetty mitä ilmeisimmin myös marihuanaa.

Tuon se siis vaatii, että sydän pragaa. Ja nykyinen tyttöystävä/vaimo sanoi, että Scott oli "clean". Helvetin surullista.

 

[nummenkallio]

Ja nykyinen tyttöystävä/vaimo sanoi, että Scott oli "clean". Helvetin surullista.

Näköjään tuo viimeinen vaimo oli suunnilleen ainoa, joka uskoi näitä "clean"-höpinöitä. Ja saattoihan Weiland olla kotimaisemissa suht selvin päin, mutta kiertueilla taisi mennä edelleen lujaa. Ja ihme, jos kenelläkään ei soinut hälytyskello silloin, kun Wildaboutsin kitaristi Jeremy Brown veti överit keväällä. Jos Weilandin lähipiirissä joku veti huumeita, niin mikä oli todennäköisyys, että Weiland ei koskenut niihin? Missä huumeet, siellä Weiland.

Pitää myös muistaa, että narkit ovat mestareita peittelemään omia touhujaan. Weiland oli juuri tällainen piilotteluun taipuvainen narkki, toisin kuin joku Layne Staley, joka ei käsittääkseni peitellyt kamankäyttöään yhtään. Weilandhan sanoi taannoin huumeidenkäytöstä kysyttäessä, ettei ole pistänyt neulaa käsivarteen yli kymmeneen vuoteen. Se olikin nokkelasti sanottu. Voihan niitä mömmöjä nauttia monella muullakin tavalla.

Yli viikko kulunut, ja vieläkin vituttaa.

 

[oiler99]

Kokaiinin, ekstaasin ja alkoholin yliannostus on varmistunut Weilandin kuolinsyyksi. Ei kyllä yllätä yhtään.

Scott Weiland Cause of Death: Accidental Overdose | Rolling Stone

 

[nummenkallio]

Olipas hyvä, että Scott oli "clean". Ihan vahingossa siis tapahtui. Vahingossa myös kolmea eri ainetta.

Kaksi viikkoa kulunut, vieläkin vituttaa. Vaikka olihan tuo tiedossa, että vaikka Weilandillakin on vain kaksi kättä, niin kyllähän se voi vetää kolmeakin eri mömmöä. Mutta ei nyt jaksa lyödä lyötyä, kyllähän minäkin juon joskus kahta tuoppia samaan aikaan.

Surullinen tapaus, eikä muuksi muutu.

 

[oiler99]

Kahden viikon päästä olisi tarkoitus mennä grunge-iltaan Pattijoen Funpubiin. Lavalle nousee aivan loistava kotimainen grungetribuuttibändi Layne's Addiction. Luvassa on musiikkia Seattlen suurilta bändeiltä koko illan ajan.

Layne's Addiction - Heaven Beside You (Acoustic Live) - YouTube

 

[nummenkallio]

Lavalle nousee aivan loistava kotimainen grungetribuuttibändi Layne's Addiction.

Naurahdin noin sekunnin ajan tuolle nimelle. Sehän on oikeasti nokkela, yhdistää Laynen tavat ja jotenkin aikalaisiin laskettavan Jane´s Addictionin. Sitten muistin, etteivät nämä Staleyn ja Weilandin kuolemat ole kuitenkaan kovin hauskoja juttuja. Kumpikin on vituttanut aika pahasti. Ja olihan se Foo Fightersin laulajan ex-bändikamukin vähän ongelmissa näiden juttujen kanssa, vaikka ampuikin itsensä.

Joo, jätkät eivät varmasti pahalla tuota tarkoita, ja oikein hyvin vetävät tuolla videollakin, mutta...

 

[oiler99]

Olihan se kyllä ihan huikean hieno ilta. Bändi oli todella tiukka. Kun Rain When I Die jyrähti käyntiin, minusta tuli samantien teini. Bändille pisteet myös siitä, että vetivät Mad Seasonin ja Temple Of The Dogin materiaalia ja keikan päätteeksi Jerry Cantrellin soolotuotantoa. Harvinaista herkkua kuulla noita kappaleita livenä edes alkuperäisesittäjienkään toimesta. Kyllä maistui 90-luvun grungen parissa kasvaneelle erittäin hyvin.

Setti:

You Know My Name
Dissident
Alive
Can't Change Me
Sirens
Rain When I Die
Man in the Box
Lifeless Dead
Nothingman
Even Flow
Fell on Black Days
Say Hello 2 Heaven
Why Go
Would?
Black
Jeremy
Anger Rising

 

[heavy]

Chris Cornell saapui pääsiäisenä Helsinkiin ja heitti akustisen setin täydelle Finlandiatalolle. Ohjelmisto koostui niin soolo- kuin bändiimateriaalista. Koska Cornell on edelleen maailman parhaita laulajia niin Soundgarden ja Audioslave toimivat vallan mainiosti myös akustisia paloina. Herran soolothan pääsääntöisesti akustisia jo ovatkin. Keikalla kuultiin myös lainakappaleita kuten Sinead O'Connorin Nothing compares 2 U ja Zeppelinin Thank you. Hieno ilta.

 

[oiler99]

Alice in Chains -laulaja kuollessaan soolomateriaalin kimpussa – kahdeksan uutta Layne Staley -biisiä julki? - Inferno.fi

Layne Staleylta on siis löydetty kahdeksan biisin verran soolomateriaalia, joita ollaan nyt pistämässä julkaisukuntoon.

 

[korkki]

Sinead O'Connorin Nothing compares 2 U .

Tuo on muuten Prince -vainaan biisi, jos et tiennyt.

Cornellin Finlandiatalon keikka myytiin kyllä varsin nopeasti loppuun, itseäni jäi kyllä vituttamaan kun en tuonne päässyt. Vaikka SG:n olenkin nähnyt varsin monta kertaa livenä tämä olisi ollut ihan eri maata.

 

[heavy]

Tuo on muuten Prince -vainaan biisi, jos et tiennyt.

Joo, toki tiesin. Nuo numeroilla kirjoitetut biisien nimethän olivat Princen tyyliä. Toki Princen versiota en muista ikinä edes kuulleeni tuosta kappaleesta.

 

[Cranbrooker]

Pearl Jam Nordic uhkailee mahdollisella Helsingin keikalla 2017.

https://m.facebook.com/PearlJamNord...81141307911/275778119448213/?type=3&source=48

Toivottavasti toteutuu