Meillä alkoi kamala hölötys 8.30 ja vaimon sihahdukset, että hiljaa, isi nukkuu. No nukuin ja nukuin...
9.00 kuulosti siltä, että seinät kaatuu kun käytäväralli sänkyyn alkoi. Vaimo, lapset (4 ja 2) ja molemmat koirat. Aamiainen tarjottimella sänkyyn ja kaupan päälle Mankell:in uusin kirja.
Parasta oli varmaankin perjantain isänpäivä-aamiainen päiväkodissa, jonne satuin pääsemään mukaan. En ollut asiaa enempää ajatellut, mutta työjutut sattuivat sopivasti. Tytär tuijotti koko päiväkodissa olon ajan minua hymy huulillaan ja kahvien jälkeen molemmat toivat lahjat. Tytär (2v) oli tehnyt tuikkualustan, eli liimannut alustaan tuikkuastian ja erilaisia kiviä. Poika taas oli itse leiponut pikkuleipiä ja tehnyt niille kupin.
Molemmat tulivat halaamaan ja siinä sitä yritti pitää isoimpia kyyneliä poissa. Hieno aamu! Tajusin vasta silloin, kuinka tärkeä tuo päivä oli lapsille. Mitähän olisivat tuumineet, jos juuri mun isä ei olisikaan tullut ja hartaasti valmisteltu lahja jäänyt antamatta.