Isänmaallisuus Suomessa

[Toejoen Veikko]

mutta ainakin mulla on monta hyvää syytä olla sotimatta.

1) Aina löytyy parempaa tekemistä

Esimerkiksi katsella sivusta Margeta Puustin kohtalon uusintanäytöstä? *

2) En halua kuolla väkivaltaisesti

Kuolisit mieluummin humaanimman kuoleman, kuten noin 800 ihmistä Hailuodossa eräänä syksyisenä iltana? **

Koko kirjoituksen voi lukea, mutta ko. tapahtuma neljännessä kappaleessa.

3) En halua tappaa ketään, mistään syystä

Et edes itsepuolustuksena?

4) En halua nähdä, kun joku vajakki rikkoo rakkaan kotikaupunkini

Ja vältyt tuon näkemiseltä, koska et halua pyrkiä estämään sen tapahtumista?

5) En halua pelätä elämäni puolesta

Kuten nuo ylläviitatut 800 ihmistäkään.

* kansallisarkisto
** blogi taivaannaula.org

 

[Kiekkokatsoja]

Vaikka ei tietysti toivokkaan.. mutta pitäisi tulla kunnon kriisitilanne Suomessa. Se saisi kaikenmaailman kukkahattusedät ja tädit, toisinajattelijat, paskanpuhujat, työhaluttomat sosiaalipummit ym. ja myös kaikki muutkin suomalaiset, keskittymään siihen, mitkä ovat elämässä tärkeimpiä perusasioita. Loppuisi se pikkuasioista ruikuttaminen.
Samalla isänmaallisuus nousisi sille tasolle, jossa se pitäisikin olla.

 

[V-G-]

Et edes itsepuolustuksena?

Ja vältyt tuon näkemiseltä, koska et halua pyrkiä estämään sen tapahtumista?

En edes itsepuolustuksena. En missään olosuhteessa, en mistään hinnasta. Tappelu on mulle äärimmäisin väkivallan muoto, mutta sitäkään en voisi kuvitella tekeväni kuin vain noh, äärimmäisissä tilanteissa lähimmäisteni puolesta.

En usko, että kukaan pystyisi estämään sodan tuhoja Helsingissä (tai Suomessa ylipäätään). Sen sijaan tulisin mielelläni sodan jälkeen jälleenrakentamaan kaupunkiani omien voimieni, kykyjeni ja ymmärrykseni kautta.

Jos nyt joku päättä tulla vaikka metrossa iskemään kirveen kallooni, niin so be it, enhän minä sille mitään mahda. Sotaan osallistuminen on kuitenkin selkeä itsensä altistamisen muoto, jossa eliniänodote laskee kummallakin puolella riitaa aivan turhaan. En halua olla missään tekemisissä sellaisen toiminnan kanssa, joka tietoisesti tähtää toisen yksilön vapauden riistämiseen.

edit. typo

 

[Toejoen Veikko]

En edes itsepuolustuksena. En missään olosuhteessa, en mistään hinnasta.

Et edes oman henkesi hinnasta. OK.

Sotaan osallistuminen on kuitenkin selkeä itsensä altistamisen muoto, jossa eliniänodote laskee kummallakin puolella riitaa aivan turhaan.

Noin asian voi nähdä. Näen kuitenkin itsesuojeluvaiston aika matalaksi, jos tulee mieluummin tapetuksi kuin että yrittää tappaa uhkaavan tappajan.

 

[MustatKortit]

En edes itsepuolustuksena. En missään olosuhteessa, en mistään hinnasta. Tappelu on mulle äärimmäisin väkivallan muoto, mutta sitäkään en voisi kuvitella tekeväni kuin vain noh, äärimmäisissä tilanteissa lähimmäisteni puolesta...

Sivuhuomiona: näistä asioista kait kukaan meistä ei voi olla oikein varma, siis ennen kuin lopulta joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Joku koko elämänsä uhonnut tyyppi saattaa mennä aivan takalukkoon, mutta varmasti monilla ihmisillä ihan biologisena refleksinä puskee itsesuojeluvaisto pintaan.

 

[mjr]

Sivuhuomiona: näistä asioista kait kukaan meistä ei voi olla oikein varma, siis ennen kuin lopulta joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Joku koko elämänsä uhonnut tyyppi saattaa mennä aivan takalukkoon, mutta varmasti monilla ihmisillä ihan biologisena refleksinä puskee itsesuojeluvaisto pintaan.

Niin, tämä on täsmälleen totta. Muutenkin tälläinen kysymyksenasettelu on mustavalkoisuudessaan vähän epärealistinen, kuin lukion etiikkakurssilta. Jos olisi oikea vakava kansainvälinen kriisi niin normaalikansalainen ajautuisi sen kurimukseen aika lailla pienin askelin. Lopulta voisivatkin hyvät tai helpot vaihtoehdot olla vähissä.

Mitä tulee ketjun aiheeseen niin itse kyllä tunnen suurta ylpeyttä liberaalidemokraattisen Suomen historiasta ja selviytymisestä myrskyisästä ja vaarallisesta vuosisadasta ja niistä pluralistisista, kehittyneistä rakenteista, joita olemme tähän maahan rakentaneet. Etnistä nationalismia tämä ei ole: en pidä meitä perunaneniä sen kummempina kuin muitakaan, mutta kylläkin valtioon sitoutunutta patriotismia, ja myös tiettyä paikallisylpeyttä omasta oudosta kielestämme ja tietyistä länsimaalle epätyypillisistä kulttuuripiirteistämme jne. On syytä olla ylpeä tästä maasta, jos vähän arvostaa pohjoismaista, avointa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa.

 

[Syöttöpiste]

Miksi Jääkäriliike on IKL:n ja muilutusten kanssa samassa ryhmässä?

Tähän kysymykseen minäkin haluaisin vastauksen. Aiemmin jo kirjoitin oman mielipiteeni Jääkäriliikkeen merkityksestä Suomen itsenäisyydelle, sen voi jokainen halutessaan lukea tästä viestistä tähän samaiseen ketjuun.

 

[MustatKortit]

Niin, tämä on täsmälleen totta. Muutenkin tälläinen kysymyksenasettelu on mustavalkoisuudessaan vähän epärealistinen, kuin lukion etiikkakurssilta. Jos olisi oikea vakava kansainvälinen kriisi niin normaalikansalainen ajautuisi sen kurimukseen aika lailla pienin askelin. Lopulta voisivatkin hyvät tai helpot vaihtoehdot olla vähissä...

Tuli vielä mieleen, että ne ketkä katsoivat viime vuonna Ylen esittämän todella koskettavan saksalaisen minisarjan "Sodan sukupolvi", niin siinä kuvataan aika hyvin sekä surullisesti, miten nuori, väkivaltaan äärimmäisen kielteisesti suhtautuva mies muuttuu täydelliseksi tappokoneeksi. Olosuhteet johtavat tämän nuorukaisen perustavaa laatua olevaan muutokseen.

Sarja ja erityisesti tämän nuorukaisen tarina kosketti minua syvästi, vieläkin välillä käy mielessä, miten hieno sarja oli kyseessä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämä. Koska minulle sana "isänmaallisuus" tuo mieleen ensisijaisesti tämän viiteryhmän, en koe olevani isänmaallinen. Rasistit ja muut juntit ovat varanneet sen omaan käyttöönsä. Minä välitän, sen minkä välitän, tästä maasta jonkin muun termin takana.

Tunnistan ilmiön. Tosin isänmaallisuudelle voi yrittää hakea myös toisenlaisia konnotaatioita aivan kuin sanoit, mutta kaljabaarin pöytää nyrkillä hakkaava kiitospaitainen urpo liittää termiin kieltämättä vahvan assosiaation. Molopää tuskin ymmärtää tekevänsä hallaa asialle, jota hän kuvittelee arvostavansa.

Vähän sama juttu on käsitteen "rauha" kanssa. Takavuosien kaikenkarvaiset rauha-johdannaiset tuovat mieleeni pitkälle viedyn kaksinaismoralismin. Siellä missä ihmisiä kokoontui rauhanmarsseille, rauhanfoorumeihin, rauhanjuniin yms., siellä kokoontui enimmäkseen totalitaristisen sosialismin kannattajia ja muita viheliäisyyksiä ihmisiksi. USA:n ja länsimaiden aseet olivat tälle porukalle imperialismin kätyreiden uhka maailmanrauhalle, mutta Neuvostoliiton ja Varsovan liiton aseet olivat taas "rauhan aseita". Eikä maailma ole sitten 70-luvun kommarivuosien aivan läpikotaisin muuttunut. Ei tästä niin kauaa ole, kun vasurinuorten puheenjohtaja Li Andersson tiivisti näkemyksensä väkivallan ja politiikan välisestä suhteesta muotoilulla "vasemmistolainen väkivalta on vaan parempaa".

 

[Barnes]

Minun on myönnettävä, etten kovinkaan paljoa seuraa Suomen äärioikeiston spedeilyjä, eli heidän tapansa ovat minulle etäisiä. Tiedottumuudestani huolimatta en kuitenkaan pysty ostamaan Silvia Modigin väitettä, jonka mukaan äärioikeisto on ominut itselleen kansallisia symboleita, kuten leijonan ja siniristilipun, tehden niistä poliittisesti latautuneita.

Okei, kyllä minullekin tulee negatiivinen assosiaatio leijonakorun nähdessäni. Mutten tarkoita nyt natseja, vaan niitä lähiökuppiloiden leijonakoruisia sankareita, jotka keväisin huutelevat telkkarille, että Suomihan laittaa perrrrkeeleen homohurreja tämän illan matsissa turpaan. Siniristilippuun ei liity minusta mitään negatiivista, se on valtion tunnus ja nostetaan lipputankoon milloin mistäkin syystä. Ei sen kummempi asia.

Pitää tosin kehaistakin Modigia (ja Wallu Valpiota) siitä, että he jakavat ilmaisia ämpäreitä suomalaisuuden symboleina. Hyvää huumoria.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/modig_jakaa_ampareita-63874 (Linkki Verkkouutisten juttuun Modigin ja Valpion tempauksesta)