Isänmaallisuus Suomessa

[Barnes]

Idea tähän ketjuun syntyi, kun lueskelin Monikulttuurisuus-ketjua, jossa on ollut viime aikoina melkoisen kiihkeää keskustelua Aku Hirviniemen Kingi-ohjelmassa toteuttamasta Suomen lipun tallomisesta. Asia tuntuu selkeästikin herättävän suuria tunteita, mikä on ymmärrettävää, onhan Suomen lippu valtiomme symboli.

Minulle isänmaallisuus on sitä, että olen ylpeä Suomen valtion eteen tehdystä työstä. Koen, että olen peruspatriootti, en kiihkoilija. Mutta siitäkin huolimatta kansallistunteeni on niin vahva, että en hätkähdä yhden näyttelijän laskelmoitua, olkoonkin mautonta tempausta. En kuitenkaan tuomitse niitä henkilöitä,jotka loukkaantuivat tästä, heillä on siihen oikeutensa.

Olemme sellaisen maan asukkaita, jonka kansalaiset ovat isänmaallisia, mutta vain harva on kiihkopatriootti. Tämä on minun mielestäni loistavaa, katsokaa USA:ta, siellä tietty väestönosa ratsastaa isänmaallisuudella häikäilemättömästi. Olen iloinen, etten elä tuollaisessa maassa.

Miten muut jatkoaikalaiset näkevät oman isänmaallisuutensa?

 

[MustatKortit]

...
Minulle isänmaallisuus on sitä, että olen ylpeä Suomen valtion eteen tehdystä työstä. Koen, että olen peruspatriootti, en kiihkoilija. Mutta siitäkin huolimatta kansallistunteeni on niin vahva, että en hätkähdä yhden näyttelijän laskelmoitua, olkoonkin mautonta tempausta. En kuitenkaan tuomitse niitä henkilöitä,jotka loukkaantuivat tästä, heillä on siihen oikeutensa...

Hyvin samoilla linjoilla näistä. Ei minuakaan kyllä hetkauttanut tämä Hirviniemen show, oikean lipun polttaminen jossain mielenosoituksessa voisi olla mielestäni tuomittavaa.

Suomalaisethan ovat erittäin isänmaallista kansaa ja maanpuolustustahdolla mitattuna erittäinkin halukkaita puolustamaan maataan. Monesti tällä palstalla saattaa saada muitakin käsityksiä, sillä tyhjät tynnyrit kolisevat yleensä kovimmin.

 

[olkikuukkeli]

Miten muut jatkoaikalaiset näkevät oman isänmaallisuutensa?

Historiaa lukeneena en ylenkatso kansallistunteen merkitystä ja kyllä kai sellainen tulee osaltaan luonnostaankin - sitoudutaan omaan kulttuuriperimään samalla tavoin kuin ammoisina aikoina perheeseen, heimoon tai kylään. "Suomi" sellaisena hegeliläisenä kansallishengen temppelinä ja itseisarvona on minulle kuitenkin vieras.

Arvostan Suomea, pidän sen luonnosta, siitä millaiseksi ihmiset ovat sen poliittisen järjestelmän muokanneet. Kun yritän asiaa objektiivisestikin ajatella, on se Skandinavian maiden ohessa paremmin järjestetty kuin ylivoimaisesti suurin osa maailman valtioista. Tunnen ylpeyttä kuuluessani jollain löyhällä siteellä tähän porukkaan. Kannatan Suomea urheilussa ja pystyn muiden maiden kansallisia sarjojakin seuratessa samaistumaan suomalaisten menestykseen siellä.

Suomalaisuudella ei kuitenkaan ole minulle mitään elämää suurempaa merkitystä ja pyrin olemaan romantisoimatta sitä liikaa. Jos Suomi muuttuu minun elinaikanani paljon - vaikkapa äärioikeistolaiseksi tai -vasemmistolaiseksi - muuttaisin johonkin muuhun maahan, jossa asiat ovat mielestäni paremmin. Tämä siis sisältäen sen oletuksen, etten voisi asiaan henk.koht. vaikuttaa. Kansalliset symbolit, kuten joku lippu, saa minun puolestani vaikka syödä, ei se minua ja sitä Suomea josta pidän mihinkään muuta. Ymmärrän asiasta loukkaantumisen, mutta jos Suomen vaakunan syönyttä vaikka lyötäisiin, olisi kyse minun näkökulmastani katsoen kiihkoilusta.

 

[LaTe_Show]

Hyvin samoilla linjoilla näistä. Ei minuakaan kyllä hetkauttanut tämä Hirviniemen show, oikean lipun polttaminen jossain mielenosoituksessa voisi olla mielestäni tuomittavaa..

Minusta on ihan oikein, että ko tapaus hetkautti sen verran että asiasta keskustellaan oliko se hyvän maun mukaista vai ei.

Toki nythän se on jo eilisen päivän uutisia.

 

[MustatKortit]

... "Suomi" sellaisena hegeliläisenä kansallishengen temppelinä ja itseisarvona on minulle kuitenkin vieras...

Minäkin olen perehtynyt historiaan ja erilaiset ajatukset kansallisvaltion noususta ja tuhosta ovat minulle tuttuja. Olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen - seurattuani Euroopan ja mm. Euroopan Unionin kehitystä - että kansallisvaltio on ehkä aliarvioitu instituutiona ja tulee kestämään paljon paremmin aikaa, kuin mitä ehkä joskus luultiin...

Minusta on ihan oikein, että ko tapaus hetkautti sen verran että asiasta keskustellaan oliko se hyvän maun mukaista vai ei...

Kyllä, tässä olet toki ihan oikeassa. Minä satuin näkemään tuon jutun livenä, niin heti mielestäni kyllä huomasi, ettei kyseessä ollut oikea lippu. Ei toki mikään puolustus tälle kökölle esitykselle.

 

[moby]

Olen erittäin isänmaallinen. Kuulun jopa Suomen Sisuun, eli olen siis lähes natsi, ja ylpeä siitä.

 

[sampio]

Jos tuo mobyn viesti ei ollut sarkasmia, olen lievästi ymmälläni. Suomessa kaikki on perseestä, mutta samaan aikaan moby kuuluu mainitsemaansa kansallismieliseen järjestöön. Ei ole nyt tarkoitus kaivella mitään vanhoja keskinäisiä nokittelujamme esille, vaan ihan vilpittömästi tätä yhtälöä ihmettelen.

 

[pernaveikko]

Jotenkin ulkosuomalaisena asiaa ajattelee vähän eri tavalla, mutta kai sitä enemmän kokee itsensä eurooppalaiseksi tai länsimaalaiseksi. Ei Suomi nyt varsinaisesti mikään itseisarvo ole, mutta toki yksi maailman parhaista valtioista, vaikka ei suinkaan ainoa.

Vaan eihän suomalaisuus sitä katso missä asuu ja kai siitä vähän voi olla ylpeä, että on hienosta maasta kotoisin. Sellaisessa isänmaallisessa sekoilussa ei sitten tietenkään ole yhtään mitään tolkkua ja taitaa sitä vähemmän fiksua kansaa Suomestakin aika paljon löytyä.

 

[V-G-]

En koe itseäni lainkaan isänmaalliseksi. En jäisi sotaa käyvään maahan asumaan, eli poistuisin Suomesta, jos tänne tulisi levottomuuksia. Jokin kansallisuuteen, eli loppupeleissä syntymäpaikan sattumaan, perustuva abstraktio ei riitä mulle syyksi joutua vaaraan menettää henkensä. Kun tuo tuli sanottua, niin voin lisätä, etten määrittele itseäni erityisen suomalaiseksi. Tiedän, että faktisesti olen kyllä suomalainen, mutta mielestäni suomalaisuudessa on yhtä paljon määritteitä, jotka eivät sovellu kuvaamaan minua, kuin niitä, jotka siinä onnistuvat.

Helsinkiläinen olen, paljasjalkainen stadilainen. Samoin myös kaupunkilainen; täältä voisin muuttaa vain (isompaan) kaupunkiin. Suomen sisällä en muuttaisi pois Helsingistä. Tämän lisäksi olen (länsi)eurooppalainen ja kannatankin voimakkaasti integraatiota läntisen Euroopan kanssa. Lopulta olen myös cosmopoliitti, eli koen globalisaation kaikissa rauhallisissa muodoissaan pelkästään positiivisena.

En tarkoita, ettenkö arvostaisi Suomea, jonka kautta haluan myös vaikuttaa asioihin, mutta kansallinen patrioottinen voimaantuminen lipun, vaakunan, musiikin tai menneisyyden kautta ei inspaa. Valtioita en missään nimessä halua myöskään kommarimaisesti olla poistamassa, en suinkaan. Jo pelkästään talviolympialaisten vuoksi on oltava eri valtioita. Muiden paljon parempien syiden ohella.

 

[Pavlovin Koira]

Koen olevani

- espoolainen jossa on jäljellä vielä häivähdys torniojokilaaksolaisuutta

tämä liittyy omaan ja lasteni elinpiiriin. Tietyt koulut, tiet, ostarit, lähimetsät jne. tulevat tutuiksi ja aikaa myöten osa myös rakkaiksi. Sitä kai kutsutaan myös juurtumiseksi. Kotiseutuun liittyvät myös useimmat eri elmämänvaiheissa minulle merkitykselliset ihmiset. En ole syntyperäinen espoolainen mutta kuitenkin asunut Espoossa jo kohta 3/4 osaa elämästäni. Ajoittain sekä mieli että myös minä fyyisenä olentona tunnen kuitenkin myös tarvetta palata pohjoisen lapsuusmaisemiin ja muistoihin. Ne ovat aina osa minua.

- eurooppalainen

Tähän voisin lisätä myös etuliitteen "länsi", joskaan se ei rajaa Eurooppaa niinkään maantieteellisesti kuin arvojen mukaan. Minulle eurooppalaisuus on tiettyjä yhteisiä perusarvoja ja niiden toteutumista käytännön arkielämässä. Esim. sitä että voin todennäköisesti luottaa maan poliisiin ja muihin viranomaisiin ja että yksilönvapauttani kunnioitetaan. Matkustan mielelläni, muuallakin kuin Saksassa, mutta yleensä mieluiten demokraattisessa Euroopassa johtuen em. arvojen toteutumisesta.

- suomalainen

tämä on näistä minulle ehkä abstraktein käsite. Suomi on toki kieli jota puhun ja jonka olemassaoloa haluan myös vaalia. Useimmiten - en aina - kannatan myös suomalaisia urheilijoita eri kilpailuissa. Toisaalta en voi ymmärtää miksi pitäisi toivoa Suomen euroviisubiisille menestystä jos en pidä itse biisistä. Mutta voisin hyvin kuvitella asuvani muualla ja vaihtavani kansalaisuuttakin. Itse asiassa haluan jossakin vaiheessa niin tehdäkin. Mutta toki äänestän valtakunnallisissa vaaleissa ja otan kantaa miten Suomessa pitäisi eri asioista päättää (esim. NATO-jäsenyyden suhteen) joten kyllä Suomella minulle merkitystä on, paljonkin.

 

[MustatKortit]

Jos tuo mobyn viesti ei ollut sarkasmia, olen lievästi ymmälläni. Suomessa kaikki on perseestä, mutta samaan aikaan moby kuuluu mainitsemaansa kansallismieliseen järjestöön. Ei ole nyt tarkoitus kaivella mitään vanhoja keskinäisiä nokittelujamme esille, vaan ihan vilpittömästi tätä yhtälöä ihmettelen.

Ehkä @moby kuuluu Suomen Sisuun juuri ajaakseen Suomea siihen suuntaan, mitä katsoo paremmaksi, eli Suomen Sisun ideologisen viitekehyksen mukaan... onhan moni vasemmistoanarkisti, äärioikeistolainen tai jonkun ihan maltillisen puolueen jäsen mukana toiminnassa siksi, jotta saisivat maata muutettua.

Kaikilla heillä lähtökohtana on kai se peruste, että tällä hetkellä asiat ovat varsin huonosti, mutta vaikuttamalla voimme muuttaa tätä.

 

[sampio]

Jep, näin minäkin sitä järkeilin, kun yritin siitä jotain logiikkaa repiä. Sen mitä fb-kavereideni pohjalta tätä ajattelua tunnen, en hirveästi tosin loogisuutta osaa odottaakaan, vaan lähinnä mustavalkoisia uhkakuvia ja vähintäänkin orastavaa herravihaa. Mutta en nyt laita sanoja mobyn suuhun sen kummemmin.

 

[MustatKortit]

Jep, näin minäkin sitä järkeilin, kun yritin siitä jotain logiikkaa repiä. Sen mitä fb-kavereideni pohjalta tätä ajattelua tunnen, en hirveästi tosin loogisuutta osaa odottaakaan, vaan lähinnä mustavalkoisia uhkakuvia ja vähintäänkin orastavaa herravihaa. Mutta en nyt laita sanoja mobyn suuhun sen kummemmin.

Nämä asiat ovat nykyään kovin monimutkaisia, että kuka ajattelee ja mitä. Sananvapaus-ketjussa on monta sananvapauden puolustajaa ja länsimaisten arvojen nimiin vannovaa, joiden teksteistä kuultaa epävarmuus ja pelko monikulttuurisuutta ja islamia kohtaan. Tässä on mielestäni ristiriita, mutta ei siitä sen enempää tässä yhteydessä.

 

[LaTe_Show]

Nämä asiat ovat nykyään kovin monimutkaisia, että kuka ajattelee ja mitä.

Ja mitä tekee käytännössä. Isänmaallisuuden kauniit teesit katoavat ikkunasta ulos kun pitäisi "uhrautua" esimerkiksi vaikka taloudellisesti: maksamalla Suomeen veroja (joko suoraan tai välillisesti) tai ostamalla suomalaisia tuotteita hieman kalliimmalla.

"Minulla on oikeus..."

Ihminen on loppujen lopuksi puhtaasti itsekäs olento.

 

[kananlento]

Vaan eihän suomalaisuus sitä katso missä asuu ja kai siitä vähän voi olla ylpeä, että on hienosta maasta kotoisin.

Tasta samaa mielta. Kylla itsellani semmoinen terveellinen ylpeys suomalaisuudesta on vaikka ulkomailla oleskelenkin. Suomi on kaikesta byrokratista huolimatta niin hyva paikka asua, etta kylla siita voi ihan aiheesta ylpea olla. Montaa asiaa on oppinut arvostamaan kun on huomannut niiden olevan retuperalla muualla maailmassa. Ja ainakin omalla kohdallani Suomi on ainoa paikka, jossa tuntee aidosti olevansa kotona.

Kiihkopatriootteja Suomessa on kuitenkin onneksi kohtuu vahan. Nimenomaan monien jenkkien huutelu maailman parhaasta valtiosta nojaten freedom of speechiin sun muuhun ei maistu ollenkaan. Fiksutkin ihmiset muuttuvat laput silmilla kaveleviksi idiooteiksi, kun aletaan puhua isanmaallisuudesta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Suomi on minulle paikka jossa olen syntynyt, ei sen vähempää mutta ei välttämättä enempääkään. Olen käynyt kymmenissä maissa ja asunutkin ulkomailla, ja kyllä siellä opin saanut ihminen pärjää vaikka lopun ikäänsä, ei siinä mitään. Tosin käsite "isänmaa" muodostuu minulle erityisen tärkeäksi ja puolustamisen arvoiseksi ennen kaikkea äidinkielen vuoksi. Kieli on minun papereissani se tekijä, joka sitoo suomalaiset yhdeksi kansaksi. Missään muussa maassa en voi puhua, kirjoittaa ja vaikuttaa näin kokonaisvaltaisesti äidinkielelläni kuin Suomessa. Eikä pidä unohtaa, että kielessä asuu voima. Kieli on sellainen ase, jota hirmuisimmat diktaattoritkin vihaavat enemmän kuin Lestijärven ruustinna paskaa tai naimista.

Kieleen ja kulttuuriin linkittyvällä sisällölläkin on merkitystä. Koetapa puhua Moskovassa, San Franciscossa tai Tokiossa paikallisten kanssa Veikko Huovisen kirjoista, Juice Leskisen laululyriikoista, Pää-Herkon raivareista, Vatasen jäniksestä tahi Tuntemattomasta. Ellei kohdalle satu aivan tavaton poikkeusyksilö tai peräti maanmies, niin noilta sijoilta en ennusta kaksista keskusteluntynkää sikiävän.

 

[MustatKortit]

Suomi on minulle paikka jossa olen syntynyt, ei sen vähempää mutta ei välttämättä enempääkään. Olen käynyt kymmenissä maissa ja asunutkin ulkomailla, ja kyllä siellä opin saanut ihminen pärjää vaikka lopun ikäänsä, ei siinä mitään. Tosin käsite "isänmaa" muodostuu minulle erityisen tärkeäksi ja puolustamisen arvoiseksi ennen kaikkea äidinkielen vuoksi. Kieli on minun papereissani se tekijä, joka sitoo suomalaiset yhdeksi kansaksi. Missään muussa maassa en voi puhua, kirjoittaa ja vaikuttaa näin kokonaisvaltaisesti äidinkielelläni kuin Suomessa. Eikä pidä unohtaa, että kielessä asuu voima. Kieli on sellainen ase, jota hirmuisimmat diktaattoritkin vihaavat enemmän kuin Lestijärven ruustinna paskaa tai naimista...

Tämä snellmanilainen lähestymistapa on todella tärkeä huomioida tässä ketjussa, siitä kiitokset Kääpiölle.

Minua monesti mietityttää arkipäiväistä persuilua kuullessa, että kuinka moni suomalainen on kunnolla tutustunut maamme ruotsinkielisen väestön pyrkimyksiin suomen kielen aseman virallistamisesta ja suomalaisen kulttuurin ja identiteetin (osin keinotekoisen sellainen, kuten klassinen "kaipuu luontoon"- myytti) edistämiseen.

Eräässä toisessa ketjussa kysellään, että mitä ihmiset olisivat henkilökohtaisesti valmiita tekemään/uhraamaan, jotenkin tuntuu että 1800-luvun tämän sortin ilmiöt eivät olisi edes teoriassa mahdollisia 2000-luvun Suomessa.

 

[Kisapuisto]

Ja mitä tekee käytännössä. Isänmaallisuuden kauniit teesit katoavat ikkunasta ulos kun pitäisi "uhrautua" esimerkiksi vaikka taloudellisesti: maksamalla Suomeen veroja (joko suoraan tai välillisesti) tai ostamalla suomalaisia tuotteita hieman kalliimmalla.

Kyse on myös siitä, minkä kokee suomalaisuudeksi tai isänmaallisuudeksi eli puolustamisen arvoiseksi. Kierrätyskeskuksen yhdessä sotaketjussa sanoin, että minulle oli jo aikanaan armeijaan mennessä täysin selvää, että jos joku (eli Venäjä) hyökkää Suomeen, niin puolustan maatani viimeiseen asti, mutta hyökkäyssotaan en lähtisi. Samaa mieltä olen ollut ihan viime kuukausiin asti, mutta vähitellen tullut siihen tulokseen että jos Venäjä hyökkää Suomeen, niin vallatkoot pois. Tämä maa ei ole enää se tärkeä isänmaa, jollaisena minä tämän olen koko ikäni tähän saakka nähnyt. Myöskään tämän maan ihmisistä ei 80 % ellei jopa enemmän ole sen arvoisia, että minä viitsisin niitä hengelläni puolustaa.

Olen myöskin maksanut veroni tähän saakka ihan kiltisti ja suuremmin mukisematta, koska niillä tehdään hyvää. En ole myöskään harrastanut shoppailua ulkomailta halvempien hintojen takia tai harrastanut viinarallia Virosta, koska Suomeen jäänyt raha on hyväksi suomalaisille ja tietysti minulle. Tai niin minä itselleni uskottelin, mutta lopulta annoin periksi ja tunnustin että tässä maassa maksetaan veroja sen takia, että pienen muta alati kasvavan osan ihmisistä ei tarvitsisi omasta tahdostaan tehdä yhtään mitään ja että lopuilla olisi kollektiivisesti asiat yhtä huonosti ja kurjasti eikä kenelläkään saa mennä yhtään toista paremmin, mistään syystä.

Tästä huolimatta olen mielestäni mitä suurimmissa määrin isänmaallinen mies ja Suomi on minulle tärkeä. Tämä nykyinen Suomi ja suomalaisuus taas eivät ole minulle tärkeitä, joten kova ristiriita tässä kyllä on.

Ihminen on loppujen lopuksi puhtaasti itsekäs olento.

Tämä on täysin totta ja joka muuta väittää, on väärässä. Jotkut ihmiset ovat toki itsekkäämpiä kuin toiset.

 

[Kyynikko]

Kisapuisto vei sanat suustani mitä tulee tahtoon lähteä terveydelläni ja hengelläni puolustamaan tätä maata. En lähtisi sillä en tunne tätä maata enää sellaiseksi että sen takia kannattaisi kuolla tai haavoittua. Niinkuin Kisapuisto tuossa toteaa, 80% porukasta Suomessa on sellaista että ei ole sen arvoista puolustaa heitä.

 

[olkikuukkeli]

Niinkuin Kisapuisto tuossa toteaa, 80% porukasta Suomessa on sellaista että ei ole sen arvoista puolustaa heitä.

Ihan mielenkiinnosta: ajatteletko, että jossain tietyssä paikassa on keskimäärin "enemmän arvoista" porukkaa?

 

[Kyynikko]

Ihan mielenkiinnosta: ajatteletko, että jossain tietyssä paikassa on keskimäärin "enemmän arvoista" porukkaa?

Ei, en usko enkä ajattele.

 

[Walrus21]

Kisapuisto vei sanat suustani mitä tulee tahtoon lähteä terveydelläni ja hengelläni puolustamaan tätä maata. En lähtisi sillä en tunne tätä maata enää sellaiseksi että sen takia kannattaisi kuolla tai haavoittua. Niinkuin Kisapuisto tuossa toteaa, 80% porukasta Suomessa on sellaista että ei ole sen arvoista puolustaa heitä.

No kertokaas nyt sitten, miksi ennen oli kaikki paremmin ja maanpuolustustahto kohdillaan. Palan halusta tietää.

 

[Hartza]

Kisapuisto vei sanat suustani mitä tulee tahtoon lähteä terveydelläni ja hengelläni puolustamaan tätä maata. En lähtisi sillä en tunne tätä maata enää sellaiseksi että sen takia kannattaisi kuolla tai haavoittua. Niinkuin Kisapuisto tuossa toteaa, 80% porukasta Suomessa on sellaista että ei ole sen arvoista puolustaa heitä.

Sama täällä. Mikäli Suomi olisi oikeasti suvereeni ja riippumaton, niin sitä olisin valmis puolustamaan. Asioiden ollessa toisin ei ole mitään puolustamisen arvoista.

 

[MustatKortit]

No kertokaas nyt sitten, miksi ennen oli kaikki paremmin ja maanpuolustustahto kohdillaan. Palan halusta tietää.

Tarkennuksena tähän, että Suomessa maanpuolustustahto on tilastojenkin mukaan yhä edelleen erittäin korkea. Sikäli mikäli joku on saanut näistä muutamasta "ennen oli paremmin"-viesteistä käsityksen, ettei näin enää olisi.

 

[Kisapuisto]

No kertokaas nyt sitten, miksi ennen oli kaikki paremmin ja maanpuolustustahto kohdillaan. Palan halusta tietää.

Tärkeimmän asian kirjoitti jo nimimerkki Hartza tuossa yllä, eli ennen Suomi päätti itse omista asioistaan. Nykyään on aika vähän asioita, missä meillä on ihan oikeasti päätäntävalta. Onko Suomi Saksan käskyvallan alla EU:ssa kuten nyt vai sitten mahdollisesti Venäjän käskyvallan alla jos he tämän maan päättävät ottaa, niin minä en näe siinä mitään eroa. Aivan sama, vaikka USA tulisi ja päättäisi ottaa Suomen asiat itselleen. Sen sijaan jos Suomi joutuisi sotimaan sen puolesta, että itsenäisyys saataisiin takaisin, ts. maa irti EU:sta ja eurosta eikä muut maat siihen suosiolla suostuisi, niin sen puolesta voisin kyllä aseeseen tarttua.

Kirjoitin tähän aika pitkän selostuksen, mikä tässä maassa on vikana noin muuten, mutta totesin että turhaa se on kun minun maailmankatsomukseni on niin erilainen kuin 95 % tällä palstalla ja tiedän jo tasan tarkkaan etukäteen mihin kohtiin siinä kirjoituksessani tartuttaisiin, joten miksi nähdä vaiva ja kaikki se jälkikirjoittelu. Poistin siis sen. Olen todennut, että vaikka suurin osa ihmisistä kyllä tietää, mitä ongelmia nyky-yhteiskunnassa on, niin he eivät halua niitä myöntää koska se ilmeisesti käy jonkun kuvitellun kunnian päälle. Ollaan mieluummin loppuun asti väärässä väittäen kuitenkin että ollaan oikeassa, sillä väärässä olemisen myöntäminen ei ole mikään vaihtoehto. Vaikka kaikki näkevät ja itsekin tietävät, että väärässä ovat. Joten antaa olla. Menee osittain OT:ksi, mutta jos kerran nyky-yhteiskunnassa äärimmilleen viety itsekkyys, muiden kustannuksella eläminen vailla haluakaan tehdä asioidensa eteen mitään yhditettynä tottakai muiden menestyksen hedelmistä ansiottomasti nauttiminen ja vain ja ainoastaan oman "etupiirin" etujen ja arvojen ajaminen on täysin hyväksyttävää muista viis, niin miksi minäkin en siis toimisi samoin? Otetaan sitten kaikki itsekkäästi irti, mitä vain saadaan muista välittämättä, sillä mitä nopeammin nyky-yhteiskunta romahtaa, niin sitä parempi.