Heitetäänpäs tässä kuuntelun lomassa omaa mielipidettä tästä uutukaisuudesta. Ensikuuntelulla levyllä oli monia hetkiä, josta pidin todella paljon.
CD1
1. If Eternity Should Fail
Alku luo minuun heti hyvän tunnelman ja pidän noista kaiuista. Nyt tulee jotain sellaista mitä kannattaa kuunnella. Sen jälkeen alkaa totuttu Maiden mättö. Ei mitään erityistä ja minusta vaikutti että Brucen ääni rupeaa vähän hajoamaan joillakin kappaleilla ja tämä on yksi niistä. Se ei paikoin kuulosta kovin hyvältä.
Muhun ei koskaan Maidenissa ole oikein nuo kertsit uponneet ja tässä biisissä on ihan sama juttu. Tylsän kuuloista. Loppupuolella saa sitten kitarat tilaa ja joo... ihan näppärän kuuloista, mutta ei mitään kummoista. Kaiken kaikkiaan tämä biisi vähän lässähtää minusta lupaavan alun jälkeen.
2. Speed Of Light
Tämä oli se biisi joka tuli ulos ennen levyn julkaisua. Yksi levyn lyhyemmistä kappaleista.
Alkuriffi ja Brucen huuto kuulostaa ihan helvetin hyvältä. Mukaansa tempaava. Sitten alkaa tässäkin tuttu Maiden jyystö. Vähän samat sanat tämänkin biisin kertsille, mitä edelliseenkin. Brucen ääni hajoaa tässä vielä pahemmin.
Selkeä radiobiisihän tämä on ja eihän siinä, kyllähän tätä kuuntelee. Tässä päästään jo vähän maistamaan yhtä monista levyltä löytyvistä pitkistä sooloista. Taattua Maiden kamaa ja hyvältä kuulostaa. Ei mitään, oikein hyvä biisi. On Maiden minusta paljon kehnompiakin radiohittejä tehnyt ja ne ei minusta muutenkaan koskaan ole parasta osaa Maidenia ollut.
3. The Great Unknown
Alusta tulee mieleen semmoinen että tämä on kuultu joskus ennenkin. Löytyy semmoisia elementtejä mitä varsinkin näissä 2000-luvun levyissä on ollut. Aika täytebiisimäinen tunnelma tulee ja tässäkin sama vitsaus eli Brucen ääni ei kestä noita ylemmäksi meneviä kiekuja enää.
Lyhyt ja hyvänkuuloinen soolo keskivaiheille biisiä, mutta ei tässä oikein mitään muuta ole minuun makuuni. Tai näin luulin kunnes lopun tilulilut alkavat. Ja tämä on juuri se syy minkä takia minä olen Maidenin musiikkiin niin kovasti tykästynyt. Nuo soolot kuulostavat vain ihan helvetin hyvältä. Silti ei tämäkään vielä mikään ihan lights out biisi ole.
4. The Red And The Black
Ruutuun tärähtää 13:33, eli pitkää eeposta luvassa.
Alku tärähtää käyntiin laukkaavalla riffillä, jonka jälkeen jää vähän junnaamaan paikoilleen. Noi Vo-ooo-o-ou huudatukset kuulostaa minusta ihan hyviltä, vaikkakin ovat ehkä hieman irrallisen tuntuisia. Tätähän se onkin sitten pitkälle biisin jatkuessa samaa. Keskivaiheilla alkaa taas ne minun rakastamat soolot ja täyttä timanttiahan ne on. Minusta biisi rupeaa saamaan muutenkin vähän siipiä alleen ja paranee loppua kohden. Tämä tiluttelu jatkuu monta minuuttia ja on tosissaan helvetin hyvän kuuloista. En tiedä, ehkä tämä biisi olisi riittänyt vähän lyhyempänäkin?
No nousee kuitenkin tähän astisista parhaimmaksi ja voi jo niistä levyn "helmiksi".
5. When The River Runs Deep
Biisi tärähtää todella voimakkaasti käyntiin, kunnes alkaa taas Brucen kiekumiset. Riffi ja soolot kuulostaa tässäkin todella hyvältä. Peruskauraa ja hyvää Maidenia, mutta ei tää kuitenkaan sillä tavalla räjähdä esiin että jotenkin nousisi erityisesti muiden joukosta. Noista sooloista pitää vielä kerran kuitenkin sanoa, että ne miellyttää omaa korvaa tosissaan. Tykkään ihan v*tusti noista.
6. The Book Of Souls
Levyn nimikkobiisi ja sen kunniaksi pituuskin menee tälläkin päälle 10 minuutin.
Alku on semmoista tässäkin biisissä, kuten tuossa ensimmäisessä että tällaista ei pahemmin Maidenilta ole ennen kuultu. Kunnes sitten n. minuutin kohdalla tärähtää. Äkkiseltään mulle tulee mieleen tuo AMOLAD ja tässä on jotenkin samaa tunnelmaa mitä sillä levyllä oli. Brucen laulu kuulostaa jostain syystä paremmalta tässä kuin noissa edellisissä biiseissä. Mitähän ne on sille tehnyt? :D Mutta jotenkin omasta mielestä kestää kasassa paljon paremmin ja kuulostaa hyvältä. Tämä biisi ei muutenkaan mielestäni mene semmoiseksi tylsäksi junnaamiseksi. Tosissaan pitää sanoa että Brucen laulusuoritus tekee tämän biisin. Helvetti, miten se äijä pystyy sen ikäisenä vielä tällaiseen?
Puolesta välistä lähtee kunnon laukat käyntiin. Ja ne minun rakastamat soolot tulevat myös sieltä mukaan ja hyvältähän ne kuulostaa, totta kai.
Tämä biisi nousee myös tuon 4. raidan tapaan selvästi massasta ylös. On todella tasapainoisen kova paketti alusta loppuun. Heikkoja hetkiä ei pahemmin tule.
CD2
7. Death Or Glory
Tästä biisistä mulle tuli ensikuuntelulla vähän täytebiisimäinen tunnelma. Nyt toisella kerralla tuntuu alusta että perkeles ollaankos tässä otettu takapakkia oikein kunnolla 80-luvulle? Vähän tulee samanlaiset fiilikset että tämän kuuloista tuotantoahan ne paljon teki siihen maailman aikaan. Toisaalta Brucen laulu kyllä sitten tuo aikakoneen taas tukevasti takaisin 2000-luvulle.
Eikä tämä nyt uudestaan kuunneltuna yhtään pöllömpi biisi olekkaan. Voisi kuvitella että myös tämä tulee löytämään tiensä tuonne radiosoittoon. Onhan tämä ihan hittiainesta kumminkin ja oikein menevä ralli. Loppuun vielä pakolliset tiluttelut.
8. Shadows Of The Valley
Tuttu ja turvallinen "seiska puolikas", eli biisillä pituutta se 7:32.
Alusta ensifiilikset on että vähänhän nämä samat jutut on jo tällä levyllä tullut kuultua ennenkin. Brucen ääni kuitenkin kestää paljon paremmin jostain syystä mitä pidemmälle tämä levy etenee. Ei tämä kuitenkaan mitään ihmeitä tarjoile. Ehkä tämä olikin sitten se täytebiisi? Ei mitään ihan pohjakosketusta, muttei mitään erityistäkään. Särmä puuttuu tästä kappaleesta minusta aika tyystin. Vaikka noista sooloista paljon pidänkin ja niitä kehun, niin ei nekään nyt oikein tätä kappaletta minusta pelasta.
9. Tears Of A Clown
Kovasti etukäteen hypetetty kappale. Kuvailtu haikeatunnelmaiseksi, joten odotin jotain pitkää "slovaria". Ja mitäs vielä, 5 minuuttinen tiukka rypistyshän tämä onkin. Haikeus tuleekin tarkemmin katsottuna, kappaleen sanoituksista jotka kieltämättä itsestänikin ovat aika koskettavat ja puhuttelevat.
Joku tässä biisissä on kyllä tosi mukaansa tempaavaa ja tässä tuo kertsikin on jopa aika hyvä. Hyvä kappale, mutta ei minusta kuitenkaan ihan sen hypetyksen arvoinen. Lyriikat ovat tosissaan ehkä levyn parhaimmat. Taitaa olla myös niin että tämäkin tullaan kerran jos toisenkin kuulemaan vielä radiosta? Tai ne kuulee, jotka radiota enemmän kuuntelevat. Omalta kohdaltani se on aika vähäistä.
10. The Man Of Sorrows
Tässä kappaleessa sitten on soitossakin sitä haikeutta mukana. Biisi alkaa surullisen kuuloisella kitaroinnilla, josta Bruce aloittaa vaikeroivan laulun. Tämä erottuu mielestäni vähän erilaisena kappaleena, tai tässä on ainakin selkeästi haettu omanlaista tunnelmaa. Aika synkissä vesissähän tämä jatkuu loppuun asti. Jotenkin mä en jostain syystä löydä mitään mihin oikein tarttua tässä. Brucen laulu kuulostaa paikoitellen tosi hyvältä ja kitarat soivat hienosti, mutta vähän tässä tulee semmoinen fiilis että tässä jo odotellaan tuota levyn päättävää eeposta.
11. Empire Of The Clouds
Maiden on tunnetusti tehnyt vaikka mitenkä ja paljon semmoisia keskipitkiä 6-8 minuuttia kestäviä kappaleita, mutta tämmöistä pläjäystä ei kyllä ole koskaan ennen tullut. On aika haasteellista minusta etenkin näin pitkän kappaleen ollessa kyseessä että sinne ei osu mitään pidempiä suvantovaiheita, jotka tappaa ainakin omasta mielestäni koko biisin.
Kappale alkaa siis pianon soitolla. Iron Maiden ja piano? Kyllä. Eikä minulla mitään sitä vastaan ole. Piano on hieno soitin, kuten ovat nämä viulutkin, jotka liittyy mukaan.
Tätä alkua kuunnellessa tulee mieleen että näinköhän soittavat tämän livenä? Olisihan sekin erilaista nähdä Bruce kaiken sen riehumisen sijasta rauhallisesti pianon edessä.
Kun laulu sitten alkaa niin paljastuu että muiltakin osilta tämä on sellaista, mitä ei pahemmin Maidenilta ole ennen kuultu. Biisissä on jännä rytmi ja vaikken minä näitä musiikin termejä niin tarkasti tiedäkkään. Tulee joku merirosvolaulu mieleen. :D
Biisissä on sellaista "Stairway To Heaven" tyylistä meininkiä mukana, eli se rupeaa hitaasti kasvamaan suuremmaksi mitä pidemmälle se etenee. Ja eihän siinä mitään, se onkin varmasti ihan hyvä tapa tehdä tällaisia pidempiä biisejä.
Tulee fiilis että tässä kappaleessa erityisesti tahdotaan kertoa jotakin tarinaa. Ja tarinaahan se Bruce ilmeisesti tahtoikin siitä ilmalaivasta kertoa, josta tämä biisi on tehty. Reippaan kolmanneksen jälkeen tahti sitten muuttuu ja mukaan rupeaa tulemaan tutumpia Maiden elementtejä. Esimerkiksi Nickon rummut saavat oikein kunnolla tilaa. Pitkä pätkä mennään instrumentaalisesti ja onhan sinne se kitarasoolokin mukaan ympätty. Lopussa ruvetaankin sitten taas menemään tutumpaan Maiden kaavaan. Valitettavasti Brucen ääni ei taaskaan ihan kestä tuota korkealle menemistä.
On tämä hyvä biisi ja levyn parhaimmistoa ehdottomasti, mutta kyllä minusta on bändejä jotka tekee paremminkin nämä hirveän pitkät eepokset. Dream Theater ja Pink Floyd on tämän lajin parhaimmistoa minusta.
Yhteenvetona tämä levy on oikein tasapainoisen hyvä minusta. Itselleni helmiksi nousi The Red And The Black ja The Book Of Souls. Myös monta muuta hyvää biisiä levyltä löytyy ja aivan sellaisia totaalisia rimanalituksia ei ole.
En tykkää levyjä laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen kun jokainen levy on aina aikansa tuotos, mutta on tämä esimerkiksi minusta paljon parempi kuin se edellinen levy. Lähinnä todella kunnioitettavaa on se että nämä jätkät yhä pystyvät tekemään näin laadukasta musiikkia.
Perkeleen hyvää musiikkia, mutta luulenpa itsekin että kuten tuolla joku edelläkin sanoi että hyvin nopeasti tullee kuitenkin käymään se että kun fiilis kuunnella Maidenia tulee joskus, niin kyllä se on joku Piece Of Mind joka sinne soittimeen tulee pistettyä, ei sille vaan minkään voi. ;)
