Viestin lähetti flintstone
No tällä hetkellä kuitenkin näyttää että tuohon rusinoiden poimimiseen pullasta ei ihan heti olla pääsemässä vaan edessä saattaa olla pitkä ja verinen sissisota.
Niinpä, vaikka hivenen etäiseltä seuraava ajatus tuntuu, mutta eihän se koalition voitto kuitenkaan kirkossa kuulutettu ole joten tuntuu eräällä tavalla oudoksuttavalta, että pitkälle meneviä suunnitelmia ja sopimuksia ollaan jo tehty. Irakilaisten mahdollisuus on häviävän pieni mutta lopullinen ratkaisu käydään kuitenkin Bagdadissa, jos sen valtaus epäonnistuu voi se tietää melkoisia vaikeuksia muualla. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole ryhtyä spekuloimaan tälla mahdollisuudella, aika näyttää ja siviileiden kannalta näyttää siltä, että aikaa tullee kulumaan vielä melkoisesti ennen kuin voidaan puhua sodan päättymisestä. Ja, mitä sitten seuraa. TheAnimal kuin myös osaltaan mjr sipaisi tätä aihetta viesteissään.
Lyhyesti ja ytimekkäästi asia ilmaisten, tulevaisuus ei näyttäisi olevan irakilaisten omissa käsissä jos koalition (lue Yhdysvaltojen) suunnitelmat toteutuvat täydellisesti. Ikävimmillään, mikä ei ole laisinkaan mahdoton ajatus, muotoutuu uusi alueellinen kriisipesäke ja samalla tulee kylvetyksi uuden terroristisukupolven siemen. Oikeastaan, ei sitä tarvitse kylvää, se on jo kasvamassa hyvää vauhtia.
Ennen harjoitettiin suurvaltojen toimesta tykkivenediplotamiaa, nyt ainoan hypervallan toimesta pommikonediplomatiaa. Eipä ole kovinkaan ruusuinen tulevaisuudenkuva meillä.
Tällä Yhdysvaltojen uudella opilla eli "ennakoivan iskun oppi" voi olla kauas kantoisia seurauksia. Jos sen lopputulos on jossain määrin positiivinen Yhdysvaltojen kannalta, lisääntyy varmasti halu harjoittaa sitä muihinkin vastaaviin ongelmakohtiin, eli kohteet löytyvät tuolloin Iranista ja Pohjois-Koreasta. Seuraamukset eivät voi olla tuntumatta globaalisti. Kuten jo totesin "Löytävätkö Saddamin kaasut.." -ketjussa, hyökkäys Iraniin kääntäisi Iranin suunnan totaalisesti. Nyt heillä on kuitenkin meidän kannalta katsoen oikea suunta, eteneminen on hidasta mutta tässä vaiheessa on mielestäni tärkeämpää tukea etenemistä kuin luoda uhkakuvia jotka antavat fundamentalisteille oivallisen lyömäaseen demokraattisempia voimia vastaan. Pohjois-Korean tilannetta en haluaisi kuvitellakaan vaikka, kieltämättä, ajatukset harhautuvat joskus siihen suuntaan. Kyseessä on skenaario jonka en soisi koskaan lähtevän liikkeelle. Toisaalta... jätetään ajatuksen asteelle.
Huolestuttavaa tässä opissa on kuitenkin se, että jos sen harjoittaminen hyväksytään Yhdysvalloille - niin, kuka toisaalta voi kieltää heitä harjoittamasta kyseistä oppia? kenen resurssit riittävät siihen? - löytyy maapallolta lukuisia valtioita jotka siihen vedoten voivat ryhtyä itse harjoittamaan samaa tai saman kaltaista politiikkaa. Muuttuuko maailma tulevaisuudessa tämän seurauksena entistä enemmän siihen suuntaan, että neuvottelujen sijaan politikoidaan asein? Jos tähän mennään, tarkoittaa se myös tavalla tai toisella sitä, että alkaa uusi asevarustelukierre. Tässä tapauksessa voi vain olla mahdollista, että moni valtio laittaa ostoslistoille juuri niitä joukkotuhoaseita, koska niiden omistaminen voi olla ainoa tae monilla maapallon alueilla siitä ettei joudu ulkoisen agression kohteeksi. Eli toisin sanoen seurauksena voi olla se, että oppi kääntyy lopulta itseään vastaan. Sen sijaan, että sen avulla kyettäisi hallitsemaan ja hillitsemään joukkotuhoaseiden leviämistä se voi olla moottori joka pakottaa valtiot hankkimaan niitä.
Elämme täällä pohjoisessa niin suojattua elämää, että moni meistä on ehkäpä unohtanut jo sen kuinka karu ja julma paikka maapallo voi olla ja samalla tavattoman mielenkiintoinen ja sehän tässä tavallaan on hyvinkin kornia. Kuinka julmuus ja karuus voi olla näin kiehtovaa?
vlad#16.
