Itsellä on vieläkin kovin ristiriitaiset fiilikset. Ihan hetkittäin jopa lähes saavutettiin niiden alkuperäisten Indiana Jonesien tunnelmaa ja menoa. Silti takaraivossa sykkii ikävästi, että aika vaisu ja lopulta harmittavan tavanomainen jäähyväinen hienolle hahmolle, perinnölle ja myös näyttelijälle. Olisipa Spielberg ja Lucas olleet mukana kunnolla, vielä kerran. Se lapsenomainen mielikuvitus peliin kavereilta, jotka loivat modernit blockbuster-elokuvat. Mikä tosin tapahtui aikana kun elokuvantekoa vielä kuitenkin jossain määrin johtivat riskejä ottavat elokuvaihmiset, eivät niitä välttävät ja liiaksi yleisöä miellyttää yrittävät kirjanpitäjät.
Nyt siellä sitten oli Disneyn isot tutut tuottajat vetäneet tutun turvallisen ja valjun fanileffan taas tulille, minkä he osaavat vaikka unissaan. Star Warsin kohtalo tuli mieleen Indya katsoessa. Lopputuloksena oli Indiana Jones-elokuva, joka ei loukkaa ketään toisin kuin edellinen. Mutta samalla se ei uskalla tarjota mitään uutta, yrittää jotain, haastaa hahmoa ja sen merkitystä, uudelleenkirjoittaa jotain. Lopputulos on vain pelkkää halpaa, helppoa ja ohikiitävää kertakäyttönostalgiaa. Se on rikos. Indy olisi ansainnut poistua pamauksella, eikä vinkaisulla. Harrison Fordin Cannes-puhe oli paljon tunteellisempi kuin mikään elokuvassa nähty, vaikka kaikki katsojat tulivat sisään latautuneina ja valmiina viimeiselle reissulle.
Mutta elokuvan toimintakohtaukset olivat oikeasti hienoja, kunhan pääsi huonosta ja pimeästä cgi-jäljestä yli erityisesti alun toiminnassa. Oli sellaista maanläheistä ja rajattua toimintaa, selkeitä syy-seuraus -suhteita ja ilkeitä kolahduksia/kuolemia/vaaranpaikkoja. Onko se nyt yllätys, sillä osaahan Mangold toimintaa tehdä. Ei tietysti mikään vetänyt vertoja vaikka ensimmäisen Indyn jeeppi-jahdille kun lähtevät sieltä kaivauksilta natsien sekä liiton arkin perään, mutta se onkin suoranainen virstanpylväs ja toimintakohtausten hall of famea.
Kaiken lisäksi harmistuttaa kun tuo elokuvan alkupuolisko vielä lupasi jotain isoa ja hienoa takeltelustaan huolimatta, mutta jossain puolivälin kohdalla alkoi vajota urakalla ja omakin keskittyminen katoili jonnekin. Mutta mukava oli kuitenkin taas katsella tällaista vanhaa kunnon simppelihköä seikkailuelokuvaa, jossa etsitään mystistä aarretta ja natsit toimivat pahiksina.
Tosiaankin yhdyn siellä edellä olleeseen 2,5 tähteen (viidestä. Näin selvennyksenä, kun ehkä vähän negatiissävytteinen teksti saattoi tulla. Vertauksia aiempiin elokuviin en uskalla tehdä. Kristallikallon valtakunnan näkemisestäkin pitkä tovi. Pidän sitä kuitenkin mainettaan parempana elokuvana, vaikken voi mitenkään sitä kummemmin puolustella yksityiskohdilla, kun ei muisti kanna. Ongelmansa sillä toki oli. Silti se oli naftisti ohjattu ja viihdyttävä elokuva. Ja se rohkeni yrittää.