In Flamesin diskografiasta kun puhutaan, niin mielestäni debyytti Lunar Strain oli vielä aika raakile, vaikka siltäkin omat huippuhetkensä löytyy. En sitä lähtisi kenellekään uudemman In Flamesin kuuntelijalle suosittelemaan.
The Jester Race sitten oli jo kovaa tykitystä kaikin puolin ja sisältää liudan melodödöklassikoita. Ehdottomasti kuunteluun.
Tätä seurannut kolmikko Whoracle-Colony-Clayman on tasaisen laadukasta tuotantoa ja tavaramerkki Gothenburg-soundia, jossa tietty kehityskaari huomattavissa albumi albumilta.
Reroute to Remain oli sitten ensimmäinen askel hieman eri urille. Todella kova kokonaisuus, mutta soundit saattavat tänä päivänä aiheuttaa ihmetystä.
Seuraava albumitrio Soundtrack to your escape-Come Clarity-A Sense of Purpose jatkoi tällä uudistuneella polulla. Hieman epätasaisia albumeja, mutta iso liuta hienoja biisejä ja huonoimmillaankin kuunneltavaa.
Tämän jälkeen tullut Sounds of a playground fading oli sitten jo omaan makuun aika sekava albumi ja aika heikko biisimateriaaliltaan. Seuraavat kolme albumia bändi menikin sitten omissa kirjoissa aikamoista alamäkeä, eikä viimeisimpiä albumeja pysty kokonaan edes kuuntelemaan.
Uusi albumi sitten taas menee tuolla Come Clarity-ajan hengessä ja toimii hyvin. Ei ihan niin kova lätty, kun ennakkobiisien myötä toivoi, mutta kovin odotettu paluu ruotuun. Toivottavasti kurssi on nyt käännetty.
Meni aika mielipidekirjoitukseksi, mutta tulipahan kirjoitettua. Suosittelisin uuden levyn ystäville tuota Soundtrack to your escape-Come Clarity-A Sense of Purpose trioa alkuun. Sitten jos maistuu niin voi astettain sukeltaa taaksepäin aiemman tuotannon pariin.
Spotifystä löytyvä This is In Flames soittolista näyttäisi myös sisältävän aika laajan kattauksen ihan The Jester Race ajoista lähtien. Se voi olla hyvä vaihtoehto, mikäli albumikokonaisuudet ei ole se juttu.
