Täällä on nähtävästi kirjoiteltu Siitä Kirotusta Kirjasta, joten onhan tästä itsekin jotain sanottava – vaikka joku kohta kuitannee tämän mainos- tai puolustelupuheenvuorona.
Veijareita & Virtuooseja on takuuvarmasti aivan järkyttävää tuubaa sellaiselle, joka odottaa saavansa käsiinsä hillityn historiikin. Kirjan alaotsikko on Tarina Legendaarisesta Jääkiekkoseurasta, ei Ilveksen historiikki.
On ymmärrettävä, mikä V&V on…
Viestin lähetti SherwoodinHartsa
Ja suurin syy on ettei kyseessä ole tavallinen "joo-joo"-kirja, vaan puolihullussa hurmiossa kirjoitettu elämänmakuinen tarina Ilveksestä. Ja ihmisistä asioiden edessä, takana ja sivulla.
…attanash, kun oli hienosti sanottu. V&V:ssä esimerkiksi Raimo Helminen on Kuningas, Koikkarin Palavasilmäinen Lätynheittäjä, Vapahtaja. Ilves on sankari ja vastustajat ovat konnia, jotka yrittävät estää Ilveksen menestyksen – ei V&V edes pyri olemaan katsomatta tilannetta keltavihreiden klasien läpi. Kirjassa hehkutetaan ekstaasissa ja synkistellään naru kaulassa. Jos olisin iloinnut Tapparan menestyksestä, olisin huorannut.
Olen pettynyt suurimpaan osaan lukemistani urheilukirjoista siksi, että niissä joko ei ole yritetty tai osattu tuoda tunnelatausta mukaan. Yksittäinen harjoituspelikin voi tapahtumahetkellään olla maailman tärkein asia (niin kuin tästäkin nähdään). Just tästä V&V on saanut myönteistä palautetta myös ei-ilvesläisiltä. Kaikki eivät suu vaahdossa –tunnelmoinnista tietenkään pidä, eikä tarvitsekaan.
Tosipohjainen se kuitenkin on, enkä tietoisesti pyrkinyt vääristelemään mitään. Käytin leijonanosan työajasta perimmäisen kysymyksen selvittämiseen: ”Mitä Ilveksessä on oikeasti tapahtunut näinä kaikkina vuosina?” Toinen suurta pettymystä urheilukirjoissa tuottanut asia kun on se, että ne ovat usein niin raivostuttavan pinnallisia ja ylimalkaisia hymistelylässytyksiä.
Paljon mielenkiintoista asiaa sainkin selville. Aivan varmasti monta oleellistakin yksityiskohtaa jäi selvittämättä ja monta näkökulmaa ottamatta huomioon. Yritin penkoa esille ikävääkin seurahistoriaa, kuten mustan 90-luvun alkupuoliskon sekasortoiset taustatapahtumat.
Edelleen on hivenen vaikea ottaa vakavasti sitä sankkaa, lappusilmäistä pallokorvalaumaa, joka lukematta tuomitsee koko kirjan, koska on eri mieltä eräästä päähän kohdistuneesta taklauksesta (josta voidaan kaikin mokomin ryhtyä puhumaan seuraavaksi). En tarkoita Buddy Langwitzia.
Huoli pois kaikilta: kukaan ei todellakaan ole lähestynyt meitsiä Tappara-aiheisen kirjan tekemisestä. Yksi toimittaja sitä kysyi, johon totesin, ettei Tapparalla ole niin paljon rahaa, että urakkaan ryhtyisin – eihän siitä mitään edes tulisi, vaikka yrittäisin.
Tapparalle sopii varmasti paremmin tyynempi ja asiallisempi kirjoittaja ja asiallinen tilastoteos, jossa mestaruus kuitataan kertomalla lopputulos ja maalintekijät.
Ja sitten muihin puheenaiheisiin.
Viestin lähetti ippe
tätä myös Baritoni eräällä festarilla on ravintolassa suureen ääneen esittänyt
Ja mitä sitten vaikka olisinkin – en tosin tiedä ollenkaan mistä puhut.
ippe ei kirjoitus- tai ymmärrystaitonsa puutteellisuuden vuoksi todellakaan kykene pitämään erossa nettiä ja Real Worldia. Jonkinlaista arvostelukykyä osoittaisi se, että ei viittailla siihen, mitä joku nimimerkki on sanonut duunissa maanantaiaamuna, vaan keskityttäisiin siihen, mitä ko. persoona sanoo netissä – olipa tämä anonyymi tai ei.
Hervannasta ehdittiin jo lyödäkin faktaa pöytään suuressa maailmassa suuressa suosiossa olevista pilkkalauluista. On lisäksi mainittava, että eräs hellyttävän kömpelö laulunpoikanen ipalaisuudesta Kaksoiselämän säestyksellä sai aikoinaan mahtavan suosion virallisessa Tappara-chatissa.
Viestin lähetti HN
Mitä tulee iloitsemiseen Tapparan tappioista, niin en ymmärrä, miksi osa teistä jaksaa nähdä vaivaa siitä, kuka mistäkin ilonsa repii. Minäkin olen tyytyväinen aina, kun Tappara häviää, ja tiedän monta tapparalaista, jotka toivovat aina Ilveksen tappiota.
Voimakas vastakkainasettelu on oleellinen osa tämän kaupungin kiekkokulttuuria. Ilman sitä tamperelainen kiekkoilu olisi huomattavasti tylsempää.
Kovin vaikea on minunkin tajuta sitä hurskastelun määrää ja ikiaikaisen vastakkainasettelun pannaan julistamista. Olkoon kukin paikallisvihulaisenkin puolella jos välttämättä haluaa, mutta tämän ajattelun vaatiminen kaikilta on aivan samaa kuin se, että joku saatanan Päivi ”Teijo” Räsänen saarnaa syntiinlankeemuksesta ja nostaa omanlaisensa kuupot muiden yläpuolelle.
B
