Tärkeä voitto. Kiitokset joukkueelle siitä.
Paljon on vähätelty (luultavasti hyvin pitkälti tarkoituksella, siis Curren itsensäkin suulla) uudesta valmentajasta seuraavien pelillisten muutosten radikaaliutta. "Suuri" on toki suhteellinen käsite, mutta mielestäni uuden valmentajan myötä Ilveksen kiekottomassa viisikkopelaamisessa lähdetään aivan toisenlaisesta, huomattavasti passiivisemmasta, lähestymistavasta. Kun vastustajalla on kiekko oman maalinsa takana, karvaamaan ei lähde kukaan paitsi täysin idioottivarmassa tilanteessa, vaan koko viisikko ryhmittyy puolustamaan tiiviisti keskialuetta. Tämä oli nähtävissä (ja jopa toimikin) Bluesia vastaan kaksi erää, mutta vastustajan kolme nättiä yv-maalia sekä viimeistään kolmannen erän salama-alku rusauttivat Ilveksen heiveröisen henkisen selkärangan poikki kuin tulitikun. Sama jatkui raporttien mukaan myös Lahdessa, ja etenkin tänään Ilveksen peli oli Pitkämäki viimeisenä lukkona pomminvarmaa keskialueen sumputusta, jossa viisikon jokainen kiekoton pelaaja huolehti siitä, että itsensä tilanteesta ulos pelaamisen/ryntäämisen sekä kiekonmenetystä seuraavien vaarallisten vastahyökkäysten riski on joka tilanteessa minimaalinen.
Lopputulos ei tietty ole läheskään yhtä näyttävä saati viihdyttävä kuin Sykoran parhaimmillaan huippuaktiivinen pelitapa, mutta se on tehokas, huomattavasti vähemmän kuluttava ja tässä tilanteesssa luultavasti sekä paras että ainoa mahdollinen. Sen sijaan kiekon kanssa puolustajat ovat Laurilaa lukuun ottamatta ajoittain vaikeuksissa edelleen, mutta eteenpäin on selkeästi menty siinäkin. Kiekollisessa pelaamisessa paljon on kiinni itseluottamuksesta, jota saadaan vain onnistumisten ja typeriltä henkilökohtaisilta virheiltä välttymisen myötä.
Itse asiassa tätä menoa on todella kummallista, ellei joukkueen tupeloidessakin lähes virheettömästi illasta toiseen pelaava Laurila saa ennemmin tai myöhemmin maajoukkuekutsua. Pitkämäki, Pesonen, Stefanin hyökkäysketju, Laurila ja tietenkin Roloson. Siinä mielestäni ottelun hahmot. Kerrankin Ilveksellä oli myös onnea matkassa, koska muutamassa tilanteessa kiekko olisi aivan yhtä hyvin voinut pomppia maaliin kuin olla pomppimatta, joskin paremmalla tarkkuudella osumia olisi voinut tulla hyvinkin kolmea enemmän myös toiseen päähän. Rentous huippupaikoissa ei edelleenkään ole Ilveksen vahva alue, mutta se korjaantunee, kunhan päänupit saadaan kuntoon. Useita loistavia paikkoja tuhlannut Hyvönenkin osui, vaikkakin tyhjiin. Myös yv-peli on parantunut, vaikkei se mitään kaksista ole vieläkään. Tästä on joka tapauksessa huomattavasti parempi jatkaa.
Pelillisten seikkojen vierestä:
Toisessa erässä käytiin lähellä JHag:n ja parin muun nimimerkin toivehetkeä, kun Toporowski veti Heleniusta rumasti poikittaisella (tosin luultavasti kostona, en nähnyt aiempaa tilannetta), ja jäästä noustuaan Lempeä Jättiläinen lähti jäähyaitiota kohti luistelevan Topperin perään sen oloisena, ettei ollut oikein kyseisestä tempusta välittänyt. Kuulumiset vaihdettiin puolin ja toisin, ja myös Topper oli sen näköinen, että tanssihan siitä olisi seurannut, elleivät linjurit olisi estäneet sitä nelinkäsin jo alkuunsa. Toisaalta hyvä näinkin, Helge pelasi erinomaisen ottelun, ja hänelle oli käyttöä laatikossakin. Kenties linjurit pelastivat kanukin elämänsä selkäsaunalta, mene ja tiedä.
Viimeistä tyhjiin tehtyä maalia edelsi muuten Ilveksen päädyssä Stefanin törkeä kirvesisku Lukko-pelaajan (kuka?) käsille, mistä koko vastahyökkäys hetkeä myöhemmin lähti liikkeelle. Laaksonen nukkui ruususen unta, tilanteesta olisi kuulunut viheltää vähintään kakkonen. Dramaattisesti jäähän pudonnut pelaaja tosin toipui tilanteesta kummallisen nopeasti, mutta ruma temppu se oli siitä huolimatta.
EDIT:
Unohtui mainita, Steve Larouche piti kieltämättä Ilveksen senttereitä aloitustilanteissa lähes pilkkanaan, useimmilla kerroilla Raipe mukaan lukien. Mies on näissä erikoistilanteissa kertakaikkiaan jäätävä. Itse asiassa loppuminuuttien ratkaisevaan aloitukseen Ilves asetti luultavasti Curren määräyksestä Turusen, vaikka Raipekin oli jäällä, ilmeisesti ainoana tarkoituksenaan vääntää itsensä ja Larouche pois aloittajan paikalta. Etenkin Stefan tuntui olevan (taas) aloituksissa suurissa vaikeuksissa. Parannettavaa jäi siis siltä osin huomattavasti.
Ranger