Kuukausi sitten tilanne/tieto oli se, että kauden päätteeksi katsotaan vaatiiko alaraajavamma operaation. Savilahti pelasi tuossa kohtuullisen hyvin alkuvuodesta (12 peliä, 1+4=5, +4), mutta päällekkäinen (yläraajavamma) loukkaantuminen keskeytti kauden. Tuo jälkimmäinen vamma ei ole täysin ok, mutta näköjään pystyy pelaamaan silti.Niin huonoa on Savilahden liike ollut, että pakko olla vammoja takana. Jossain vaiheessa näytti saavan taas pelaamisesta kiinni, mutta sitten tuli taas joku pikku loukki. Taitoa, pelisilmää jne löytyy, mutta tänkauden liikkeellä ei Ilveksen pelitavassa miehellä kauheasti ole ollut käyttöä.. paitsi tietty nyt kun on pakko, kun miehet loppuu muutenkin.
Hyvä pointti eli miten arviointi rakennetaan. Tuossa mielestäni oleellisinta on tietää, että Arttu Ruotsalainen arvioitiin arvosanalla 9. Viime kaudella parikymmentä pistettä ja nyt nousi Liigan parhaiden pelaajien kastiin. Joona Ikonen pelasi todella hyvän kauden ja oli mielestäni kokonaisvaltaisuus ottaen huomioon ehdottomasti kiitettävän arvoinen. Mutta mikäli Artun taso on ysi, niin sitä vasten Ikosen kasi on hyväksyttävissä. Puolikkaat, plussat ja miinukset eivät näyttäneet olevan käytössä.Aamulehden kouluarvosanat kaudesta Ilveksen pelaajille:
Jutussa ei kerrottu, onko arvioinnin lähtökohtana pelaajaan kohdistuneet odotukset vai mittaako arvosana absoluuttista tasoa. Arviot luettuani kallistun jälkimmäiseen, eli paremman arvosanan saanut on toimittajien mielestä parempi pelaaja kuin huonomman arvosanan saanut. Kympin voi siis ilmeisesti saada vain, jos kilpailee liigan parhaan pelaajan tittelistä.
Kommentoin saman kuin foorumilla koskien Ikosta. Tällä kertaa kera Myrrän kommentin. Myrrä oli todennut, ettei yleensä katso näitä arvosteluja, mutta oli sattunut näkemään Aamulehden arvioinnin. Sen nähtyään oli todennut, että mitähän Ikoselta oikein odotettiin, kun pääsi seitsemän kuukauden tauon (loukkaantuminen) jälkeen vasta elokuussa harjoittelemaan.Kun täällä on vaivuttu keväthorrokseen, niin yritän herättää keskustelua kauden pelaaja-arvioista. Jonkin verran tästä on jo Ilvesfoorumilla keskusteltukin, mutta josko täältä löytyisi vielä uusia näkemyksiä.
Itse arvioin pelaajien onnistumista lähtötasoon ja odotuksiin nähden: 10 on siis odotuksiin nähden nappikausi, jota parempaa on vaikea kuvitella. 7 taas tarkoittaa, että saatiin mitä odotettiin, muttei yhtään enempää. Jos tarkemmat pelaajakohtaiset perustelut kiinnostaa, niin ne kuulee Ilvespodcastin uusimmasta jaksosta: IPC0116: Puolivälierien yhteenveto ja koko kauden pelaaja-arviot
10 - Dostál, Parikka, Ruotsalainen, Suomi
9 - Laaksonen, Salmela, Ikonen, Lepaus, Vainionpää
8 - Flood, Matinpalo, Peltola, Antonen, Mieho
7 - Rautiainen
6 - Helenius, Generous, Ahtola, Haapanen, Liuksiala, Tamminen
5 - Lehtonen, Leimu, Vainio, Halmo, Savilahti
14 onnistujaa, 11 epäonnistujaa. Mikä parasta, onnistujista suurin osa on jatkamassa ensi kaudella kun taas epäonnistuneet pääosin siirtyvät muualle.
Näitä on tosiaan vaikea arvioida. Monelle jäi esimerkiksi Sandellista käsitys, että hän on loukkaantumisherkkä, mutta kierre lähti pitkälti yhdestä Luulaja-pelistä, jossa vastustajan pelaaja putosi Sandellin jalan päälle ja tuon jälkeen Ruotsissa tehty polvioperaatio epäonnistui.Miehosta sen verran, että jos loukkaantumisalttius johtuu pelityylistä, niin pakkohan hänen silloin on asialle jotakin tehdä. Jos joka kausi missaa 20-40 peliä, niin kokonaispanos joukkueelle on hyvin vajavainen, vaikka kuinka uhrautuisi joukkueen puolesta. Joukkueenjohdonkin kannalta aika hankalaa, jos ei koskaan tiedä että pelaako kaveri, ja pitää sekoittaa pakkaa ihan koko ajan sen takia.
Heti alkuun teroitan, että arviot pohjautuvat minun henkilökohtaisiin odotuksiini pelaajan suoritustasosta päättyneellä kaudella. Olen tietysti pyrkinyt nämä ennakko-odotukset asettamaan mahdollisimman realistisesti, mutta väkisinkin joihinkin pelaajiin on kohdistunut enemmän odotuksia tasonnostosta kuin toisiin.Haastaisin muutaman näkemyksen. Ensinnäkin, Vainion täytyy olla +7 -merkinnällään (runkkari ja po yhteensä) Generousin yläpuolella. Rautiaista puolestaan pitää nostaa playoff-ilmeen vuoksi ylöspäin, vaikkakin viettää joka vuosi alkukauden koomassa. Suomelle täysi kymppi on hiinä ja hiinä, koska ei ehkä kuitenkaan ihan ylittänyt odotuksia, vaikka hyvä kausi olikin. Suomella tuppaa myös olemaan vähän rautsivikaa, eli alkukaudesta ei oikein irtoa. Loukit tietysti vaikuttavat tähän. Keväällä oli kyllä kympin arvoinen.
Lepaus ja Antonen eivät minusta vaikuttaneet oikein laittavan itseään pudotuspeleissä likoon, joten pykälä pudotusta molemmille.
Joukkueenjohdonkin kannalta aika hankalaa, jos ei koskaan tiedä että pelaako kaveri, ja pitää sekoittaa pakkaa ihan koko ajan sen takia.
Jos olisin tämän loukkaantumisen vaikeuden tiennyt, niin olisin tuon Ikosen numeron nostanut kymppiin. Lähellä sitä olin muutenkin.Kommentoin saman kuin foorumilla koskien Ikosta. Tällä kertaa kera Myrrän kommentin. Myrrä oli todennut, ettei yleensä katso näitä arvosteluja, mutta oli sattunut näkemään Aamulehden arvioinnin. Sen nähtyään oli todennut, että mitähän Ikoselta oikein odotettiin, kun pääsi seitsemän kuukauden tauon (loukkaantuminen) jälkeen vasta elokuussa harjoittelemaan.
Arviot ovat tosiaan jokaisen omia näkemyksiä ja harvemmin esim loukkaantumiset ja taustat ovat tiedossa. Ikosen pelaaminen pleijareissa ei ollut parasta tasoa, mutta toisaalta tehoili oikealla hetkellä eli syötti voittomaalin ja teki vielä perään tärkeän 4-2 maalin, joilla ratkaistiin paikka kahdeksan joukkoon.
Itse tuli kirjoitettua muutaman kerran, että en muista meidän junnuputkesta tulleen hetkeen yhtä kokonaisvaltaista pelaajaa. Ottamalla huomioon pahan loukkaantumisen taustalla, nostaisin hänet kymppikerhoon.
Liuksiala ei onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa 2-3 ketjussa, ja oli siksi minulle pettymys. Tammiseen verrattuna Dogi oli toki tehokkaampi hyökkäyspäässä, mutta vastaavasti ilman kiekkoa Liuksiala ei saanut mitään aikaan (lukuunottamatta ajoittaisia "pystyjuoksuja"). Molemmat olivat pieniä pettymyksiä minulle, siksi arvosana 6.Itse erottelisin Tammisen ja Liuksialan eri numeroihin. Liuksiala teki kuitenkin 11 maalia tasavoimin. Ottaen huomioon vähäisen yv-ajan (mahdollisuus), peliajan ja taustalla olleen huonon kauden (4+10=14, -10), nostaisin itse hänet seiskakerhoon jättäen mm suurella yv-ajalla pelanneen Tammisen yhtä numeroa alemmaksi. Juho eli epävarmuudessa pelipaikkansa suhteen ja tämä vaikuttaa pelaamiseen. Tosin tämän voi ajatella niinkin, että valmentajien mielestä Liuksiala ei ansainnut enempää ja oli heidän näkökulmastaan pieni pettymys.
Olisi mielenkiintoista kuulla ässäläisten arvion Peltolan loppukaudesta. Taisi olla saapumisensa jälkeen Ilveksen ykköspakki. Omia odotuksia alensi joidenkin porilaisten näkemys Peltolasta ja tätä vasten nostaisin hänet ysikerhoon. Mutta tämä taas oma näkemys.
Pyrin arvioissani analysoimaan pelaajaa niillä perustein, miten hän pelaamissaan otteluissa pelasi. Eli pelimäärä ei itsessään laske tai nosta arvosanaa. Ahtolalle olis ehkä voinut antaa seiskan, koska en tosiaan nelossentteriä enempää hänestä odottanutkaan. Oli kuitenkin pelaamissaan peleissä vielä hitaampi liikkeissään kuin odotin, ja se tiputti tällä kertaa numeron kutoseen - ehkä vähän turhan kriittinen arvio minulta. Mieho taas oli juuri niin hyvä kuin odotinkin - millä saisi siis seiskan - mutta kun lisäksi oli erinomainen alivoimapelaaja niin nostin arvosanan kasiin.Pelaajan loukkaantumiset vaikeuttavat tietenkin arvioita. Pelasiko Ahtola loukkaantumistensa välissä kuitenkin odotuksien mukaisesti ollen yli kymmenen maalin tahdissa? Johtuiko loukkaantumiset ”lasisuudesta” tai pelaajan ominaisuuksista vai olivatko ne puhdasta epäonnea? Itse monesti ajattelen, että pelaaja loukkaantuu taistellessaan seuran puolesta. Yksi tällainen on Panu Mieho. Niissä 45 pelissä, missä hän pelasi, niin hän oli hyvä.
Mä en huomioinut harjoituspelejä ennakko-arvioita määrittäessäni. Esim. Suomen ennakko-odotukset olisivat nousseet harkkapelien myötä, mutta varmaan suurin osa odotuksista olisi ollut samankaltaisia.En tiedä oliko tarkoitus tehdä arviot sen mukaan mitkä olivat odotukset ennen ensimmäistäkään harjoitusottelua vai ennen ensimmäistä Liiga-peliä? Tämä määritys vaikuttaa jonkin verran arvioihin. Itse tein nyt sen mukaan mitkä olivat odotukseni harjoituspelien jälkeen.
Joo, kuten aiemmin totesin niin tässä kympissä oli ehkä vähän ekstraa, ja linjanmukainen arvio olisi ehkä ollut 9. Mutta en tosiaan uskonut Suomen pystyvän aivan viime kauden kaltaiseen tehoiluun ilman Meseä ja Ässää, ja lisäksi oletin kapteeniuden hiukan painavan hartioita.Ennakko-odotukset ovat olleet kyllä hämmästyttävän matalalla mikäli antaa Suomelle kympin tästä kaudesta!
Jos katsoo pelkkiä pisteitä, Haapasen voisin sijoittaa 7-kategoriaan. Odotin kuitenkin enemmän kiekolliselta peliltä, ja näin Haapasen ja Ikosen kutakuinkin samalla viivalla ennen kautta. Haapanen ei saanut yhteispeliä toimimaan oikein kenenkään kanssa, ja hautoi kiekkoa liikaa. Liuksialan taas olisi pitänyt pystyä vähintään 25 pisteen kauteen ja vakiinnuttamaan paikkansa korkeammalla kuin nelosketjussa. Dogilla oli kaksi hyvää jaksoa: lokakuu (2+3) ja tammikuu (5+2), mutta lähes koko muun kauden tämä hiihteli pelin ulkopuolella. Peliaikaan nähden teki toki hyvin maaleja, mutta ei mielestäni silti ansainnut yhtään sen enempää peliaikaa kuin sai.7 - Onen Liuksialan ja Haapasen kuutoskategoriaan sijoittamista en ihan ymmärtänyt. Liuksialahan nosti kuitenkin tasoaan surkeasta viime kaudesta ja 11 tasavoimamaalia on Liigassa kova suoritus Liuksialan vastuulla. Ehdottomasti lähempänä kasia kuin kuutosta! Haapanen on ollut mielestäni koko ajan hieman Ikosta perässä ja häneltä erittäinkin odotuksien mukainen kausi.
Ja juuri tästä syystä Thomsonin mahdollisessa kiinnittämisessä pitää mennä jokin muu kuin raha edellä. Jos nimittäin ollaan tilanteessa, jossa valitaan tasokkaan sentterin/laiturin ja Thomsonin välillä, että kumpaan panostetaan oikeasti euroja, niin päätyisin ensimmäiseen. Lisäksi maalivahtitilanteeseenkin pitää jättää budjettiin varaa, joka varmasti onkin suunnitelmissa ylhäällä. Toki jos rahaa on niin spekulaationi ovat täysin turhia, mutta siinäkin tapauksessa uskon edelleen Jalon tarkan markan politiikkaan.Aika erikoinen tilanne nyt. Thomson saisi ihan tosissaan taistella paikasta vakikuusikkoon, jos tänne tulisi.
Kaiken järjen mukaan Parikka, Laaksonen, Maalahti, Elorinne ja Peltola ovat ykkösviisikko, jonka jälkeen Matinpalo, Salmela ja Vainio kisaavat jäljelle jäävistä paikoista. Thomson tulisi tähän samaan taisteluun, ja sitten siellä on myös lahjakas Hatakka hakemassa minuutteja. Eikä Laitamäkikään vielä mikään menetetty lupaus ole..
Mä oon pitänyt koko ajan aika erikoisena näkemyksenä tätä mikä oli todella yleinen jo viime kauden lopussa, että Suomi olisi saanut tehonsa vähän kuin Sandellin siivellä. Suomi kun kuitenkin kannatteli jo viime kauden alussa lähes yksin Ilvestä silloin kun Meskanen oli loukkaantunut ja Sandell vielä keskenkuntoinen. Kovasti töitä tekevä lahjakas kaveri niin vaikea oli nähdä Suomen ottavan ainakaan takapakkia tälle kaudelle. Kapteenius toki oli ehkä pienoinen kysymysmerkki.Mä en huomioinut harjoituspelejä ennakko-arvioita määrittäessäni. Esim. Suomen ennakko-odotukset olisivat nousseet harkkapelien myötä, mutta varmaan suurin osa odotuksista olisi ollut samankaltaisia. Joo, kuten aiemmin totesin niin tässä kympissä oli ehkä vähän ekstraa, ja linjanmukainen arvio olisi ehkä ollut 9. Mutta en tosiaan uskonut Suomen pystyvän aivan viime kauden kaltaiseen tehoiluun ilman Meseä ja Ässää, ja lisäksi oletin kapteeniuden hiukan painavan hartioita.
Haapanen oli ihan täysi raakile vielä viime kaudella siinä missä Ikonen jo väläytteli osaamistaan. Liuksialan Liiga-ura oli surkean viime kauden jälkeen katkolla, mutta tämän kauden näytöillä saa varmasti jatkaa Liigassa. Liuksiala on aina ollut vähän yksipuolinen sniper, jolla on poikkeuksellisen kova lähtönopeus. Aika erikoista jos häneltä on odottanut jotain suurta kokonaisvaltaista pelaamista tai syöttöralleja ketjukavereiden kanssa.Jos katsoo pelkkiä pisteitä, Haapasen voisin sijoittaa 7-kategoriaan. Odotin kuitenkin enemmän kiekolliselta peliltä, ja näin Haapasen ja Ikosen kutakuinkin samalla viivalla ennen kautta. Haapanen ei saanut yhteispeliä toimimaan oikein kenenkään kanssa, ja hautoi kiekkoa liikaa. Liuksialan taas olisi pitänyt pystyä vähintään 25 pisteen kauteen ja vakiinnuttamaan paikkansa korkeammalla kuin nelosketjussa. Dogilla oli kaksi hyvää jaksoa: lokakuu (2+3) ja tammikuu (5+2), mutta lähes koko muun kauden tämä hiihteli pelin ulkopuolella. Peliaikaan nähden teki toki hyvin maaleja, mutta ei mielestäni silti ansainnut yhtään sen enempää peliaikaa kuin sai.
Tässä on kyllä pointtia. Kun asiaa hieman tarkemmin pohtii niin kyllä tosiaan ysi olisi melkeinpä kasia osuvampi kategoria Salmelalle. Olihan kausi kokonaisuutena erittäin positiivinen yllätys, vaikka syyskaudella vielä niitä pahoja virheitä (jotka eliminoituivat mukavasti loppukautta kohden) sattuikin.Tuo on haastava ja samalla hyvin yksilökohtainen, kun annetaan arvosanoja pelaajalle odotuksiin nähden. Tällä hetkellä pohdin Salmelan arvosanaa. Olen ajatellut, niin, että mikäli pelaaja ei mahdu enää Holtarin suunnitelmiin, niin sellaisesta pitäisin näppini erossa. Odotukseni olivat todella alhaalla hänen suhteen. Ajattelin, että 20-30 peliä noin 10 minuutin keskiarvolla. Muuten farmissa. Mitä sitten saatiin? Koko kausi 59 peliä noin 18 minuutin keskiarvolla! Virheitä odotinkin, mutta vastapainoksi näin sen, että kaveri painaa joka tilanteeseen sata lasissa. Omiin odotuksiini nähden kaveri pelasi 9:n kauden.
Mutta nämä tosiaan omiin odotuksiin skaalautuvia numeroita. Tällä hetkellä omissa kokoonpanoissani hahmottelen Salmelan seiska- tai kasipakin rooliin. Jälkimmäinen, mikäli kävisi niin onnekkaasti, että saisimme vielä Lassin Ilvekseen. Tässä mielessä tuo arviointi odotuksiin nähden on pettävä. Antaisin siis kiitettävän, mutta saman tien laittaisin hänet taistelemaan pelipaikastaan.
Veikkaisin, että Thomson ottaisi, ehkä helpostikin, paikan kuuden pakin joukosta.Aika erikoinen tilanne nyt. Thomson saisi ihan tosissaan taistella paikasta vakikuusikkoon, jos tänne tulisi.
Kaiken järjen mukaan Parikka, Laaksonen, Maalahti, Elorinne ja Peltola ovat ykkösviisikko, jonka jälkeen Matinpalo, Salmela ja Vainio kisaavat jäljelle jäävistä paikoista. Thomson tulisi tähän samaan taisteluun, ja sitten siellä on myös lahjakas Hatakka hakemassa minuutteja. Eikä Laitamäkikään vielä mikään menetetty lupaus ole..