Re: Oh IFK, Where art thou?
Viestin lähetti HN
Alpo on tehnyt HIFK:sta HMV-joukkueen. IFK on enemmän Jokerit kuin Jokerit itse. Ei tunnetta, ei taklauksia, ei viihdettä - ainoastaan kylmää, tappavan tehokasta vastaiskukiekkoa, jolla saatetaan kaikkien palasten loksahtaessa kohdilleen mennä keväälläkin pitkälle.
Saattaa olla totta - ainakin puolittain. Siis tuo HMV-peli nimenomaan
vierasmatseissa. En nimittäin ole juuri vieraspeleihin viimeaikoina kerinnyt, mutta samaa virttä tunnutaan lauleskelevan IFK-fanienkin joukossa. Turha ehkä alkaa selittelemään, mutta yhtä syytä tähän voisi hakea IFK:n kovasta otteluruuhkasta juuri nyt. Sääli tietysti niiden kannalta, jotka odottavat vieraskaukaloihin kevään-98 aggressiivista ja huipputaitavaa ja -taklaavaa Wanhaa Kunnon IFK:ta, toisaalta on helvetin huojentavaa nimenomaan kevään ratkaisupelejä ajatellen kuulla, että joukkue on oppinut pelaamaan näissä pakkovoitto-matseissa ekonomisesti. Töitä tehdään juuri sen verran, mikä riittää lopullisen sarjataulukon kannalta olennaisimpaan asiaan; kahteen pisteeseen.
Kotipeleissä sen sijaan olen ollut IFK:n ilmeeseen kaikin puolin tyytyväinen viime aikoina. Kovaa ja aggressiivista karvausta on siivittänyt taklauspeli, joten kotona en IFK:n sanoisi HMV-kiekkoa pelaavan. Pienentyneistä jäähyminuuteista (kurinalaisuutta kenties?) huolimatta joukkue pyrkii edelleen ainakin kotonaan aggressiiviseen taklauspeliin myös keskialueella, kysykää vaikka Kantorilta. Ehkä vaakakupissa vielä painaa liikaa pirtsakka esitys vajaakuntoista Kärppä-laumaa vastaan, mutta kuten sanoin, en Apen otsaan vielä HMV-leimaa lyö.
Jos tuosta vierasmatsien tarkasta summas-sumputus-tyylin noudattamisesta vielä hakemalla haetaan lisää positiivista, niin huojentavaa on myös se, että nuori joukkue on toivottavasti pikku hiljaa oppinut pelaamaan tasapainoiset 60 minuuttia kurinalaisesti. Näin ainakin kovasti haluaisin toivoa. Ehkä tämä tietää kevättä ajatellen hyvää, saa nähdä.
Etkä muuten ole, HN, ainoa joka taklauksia kaipailee, mutta kun se tuomarilinja.... no joo, se siitä.
Maalin johtoon päästyään HIFK leikitteli kiusallisen helpon voiton. Ilveksen surffailua suurempana syynä tähän oli se, että punanutut alkoivat pelata omaa peliään ja rakentaa tarkkoja hyökkäyksiä, joihin sekavasti ryhmittyneet Ilves-viisikot eivät pystyneet vastaamaan. Tuomo Ruutu oli jetlagistä huolimatta kentän ehdoton kuningas. Punainen numero 44 on niin käsittämättömän hyvä, että pelottaa ajatella, kuinka nuori hän on.
Sen verran narsisti olen, että tämäkin lainaus piti vielä ottaa ylös. Mukava lukea muidenkin kehuja äijästä. Tuomo tosiaankin on ollut IFK:n tämän kauden The Pelaaja. Kaikki sanat ovat meikäläisen adjektiivivarastosta jo hiljalleen loppuneet, joten ei voi todeta muuta kuin että näin on. Täytyy nauttia Tuomon otteista kotoisessa liigassa vielä niin kauan kun siihen ylipäätään on mahdollisuus.
Toivottavasti sanasi Stathoksesta osoittautuvat niinikään todeksi.
Kiitokset vielä oivasta analyysistä ja parempaa jatkoa Ipalle. Nyt Anun ja Päiviön keitoksia katselemaan.