Jotenkin tuntuu, että jos Ilves olisi tällaisilla otteilla hakenut pisteet Espoosta, paikalliset olisivat kuvailleet vieraiden edesottamuksista jollain muulla k:lla alkavalla sanalla kuin "kurinalaisuus".
Otteluita sarjassamme "ei mopolla mahdottomia". Tappio oli SaiPan hävitessä karvas, mutta rationaalisesti ajatellen ei ole syytä olla pettynyt, vaikka Ilves alusta loppuun halllitsikin: SaiPaa vastaan sattuma siivitti voittoon, tämäniltainen kuittasi sen joka siunatun pomppukiekon pudotessa Bluesin kannalta oikeaan osoitteeseen. Kolmas osuma sitten kruunasikin illan surkuhupaisuudellaan. Bluesilta tiivis puolustuspeli höystettynä loistavalla maalivahdilla, ansaitut pisteet. Ei ole heidän vikansa, ettei loukkaantumisten riivaama ja noin kymmenellä A-ikäisellä varustettu vastustaja saa kiekkoja paikoista maaliin.
Ilves vaikutti henkisesti ja fyysisesti väsyneeltä, eikä ihme. Joukkue antoi kuitenkin kaikkensa, ja enempää ei voi pyytää. Etenkin Pesonen raataa elukan lailla. Yksittäisistä pelaajista risukasoja Snellmanille: Hyökkäyspäässä ei juurikaan annettavaa (kuten ei koko ketjullakaan) ja vailla huolellisuuden häivääkään lahjoitus 0-2-osumaan, joka jäi siis voittomaaliksi. Jos kuudes sija ei irtoa, TPS:ää (?) vastaan tullaan näin siipirikkoisena olemaan aivan kusessa. Kunpa edes joku puolustajista(kin) osaisi lähettää lyöntilaukauksen suoraan poikittaissyötöstä. Se suorastaan mullistaisi yv-pelin.
Bluesin taktiikassa ei ole nokan koputtamista; tässä vaiheessa ei haeta tyylipisteitä, vittumainen vieraskiekko on aivan oikea ratkaisu. Ei silti voi kuin ihmetellä, miten tuolla materiaalilla keinot loppuvat kerta toisensa jälkeen totaalisesti kesken ne harvat kerrat, kun kiekon kanssa yli punaviivan päästään. Mitähän Rajamäelle on muuten Pohjois-Amerikassa tapahtunut? Mistä hänelle maksetaan? Mies ei ole edes kalpea muisto siitä Raju-Ekistä, joka rapakon taakse aikanaan lähti. Toivottavasti sentään kokonaispaketti on kunnossa.
Ranger