Ansaittu kotivoitto
Se, olivatko juuri numerot 5-1 se oikeudenmukainen tulos illan pelistä, on toisarvoinen seikka. Ilves otti tiistai-illasta sen, mitä tarvitsi ja minkä myöskin ansaitsi: kotivoiton. Hyvä niin, sillä olisikin ollut aivan turhaa hävitä kotihallissa tällainen peli. Vierasjoukkue ei ollut niin hyvä, että sille olisi pitänyt pisteet antaa. Saatika niin hyvä, että se olisi pystynyt ne pisteet ottamaan.
Arvelin tuossa aiemmin illan pelin ratkeavan siihen, kumpi pelaa joukkueena. Ilves onnistui siinä paremmin, varsinkin ykkös- ja kakkosketjujen osalta. Kolmonen kyllä loisti "poissaolollaan" eikä nelossessakaan paljon kehumista muutamaa väläystä lukuunottamatta ollut. Kaksi viisikkoa kuitenkin oli enemmän kuin mitä Kapasella oli heittää kehiin. Bluesin peli perustui enemmänkin hetkittäisiin parin miehen väläytyksiin ja taitavien yksilöiden oivalluksiin. Näitä minusta Bluesin hyökkäyspelistä kyllä löytyi.
Jos arvioidaan kokonaiskuvaa Helmisen ketjun pelistä, on erotettava peli tasaviisikoin ja ylivoimalla pelattaessa. Ensinmainitussa ei ollut vielä mitään suurta nähtävissä, mutta ylivoimalla jo homma toimi. Ja se on tärkeää. Ensimmäinen maali tuntui liki harjoitellulta kuviolta, niin ihmeellisen laukauksen ja ennen kaikkea ihmeelliseen suuntaan Robertson viivalta lähetti. Toisessakin erässä Helminen pelasi kertaalleen Viitakoskelle neliön sisään loistavan vetopaikan, mutta tämän tulinen kuti viuhui aavistuksen yläputken päältä.
Ehdottomasti positiivisen vaikutelman teki tänään Vala, jolla putki kulki. Korhon ja Nemirovsky täydensivät tuon sähäkän trion, mutta Vala oli kapellimestari. Homma lienee edelleen paranemaan päin, ja jos näin on, niin talvella saadaan jo nautiskella kun tänään vasta vähän "ihastuttiin".
Kolmonen oli, kuten mainittu, täysin hukassa. Niinimäki ei saanut oikein itseään eikä varsinkaan kiekkoa liikkeelle. Maksaisinkin 50 senttiä, jos joku kertosi minulle, mitä Vähä-Ruohola kotiin päästyään ensimmäisenä sanoi oman ketjunsa pelistä tänään. Nelonen varmasti paranteli "mainettaan" monen katsojan silmissä kolmannen erän vaihdoissaan, mutta esim. toisen erän parista kolmesta vaihdosta käteen jäi lähinnä pitkää päätyyn ja oma turha jäähy kahdesti. Luomalan röyhkeä läpisyöksy keskelle auki jätetystä ovesta oli kyllä pelin loppusuoralla komea yksilösuoritus. Harmi, ettei taito tai tuuri tällä kertaa riittänyt maalaamiseen.
Nissinen oli todella mainio. (Toivottavasti jalat pysyvät maassa, myös meillä katsomossa.) Ehdottomasti voiton takuumiehiä, sillä sen verran tuo Veikkaajan kehuma puolustus välillä bluesilaisia läpi lähetti ja vapaisiin paikkoihin ohjasi. Käsi sydämmelle kaikki Veikkajan analyyseihin suivaantuneet ilvesläiset: Eikö tuo alakerran peli omassa päässä kuitenkin välillä ole aika katastrofiherkkää? Esim. alta kolmen minuutin oli jo niin Koistinen kuin Bruunkin antanut oman maalin kulmalla "kauniit lahjat" Bluesin hyökkäjille. (Mikä muuten Bruunin luistimissa on vikana: neljäkö pyllähdystä tänään?) Suurin ongelma siellä Ilveksen alakerrassa ovat ne purkukiekot. Ne ovat luvattoman heikkoja ja ei ollut kerta eikä kaksi tänään, kun Bluesille avautui paikkoja, joita heille olisi tarvinut avautua. Miksi se kiekko ei suostu millään ylittämään sitä siniviivaa?
Mikä puolustuksessa oli hyvää? Robertson. Hän oli tänään maalinedustan valtias. Suvereenisti. Kuparinen on ihan tervetullut lisä Ilveksen alakertaan. Lisäksi avaukset lähtivät tänään pakeilta aiempaa liukkaammin ja aika usein vielä oikeaan osoitteeseen.
Salomon Ringbom selvisi minun mielestäni tänään ihan kohtuullisesti, sanoisinko että oli ns. tämän illan mainettaan parempi. Blues sai kyllä tokassa erässä pari jäähyä pikkaisen selän takaa vihellettynä, pelkän lopputuloksen eli kaatumisen ansiosta. Itse tekoa tuomari tuskin näki, jos sitä oli nähtävissäkään. Nemirovsky sai minusta jäähyt ihan aiheesta. Ei vihellyksen jälkeen tarvitse käydä maalin edessä kovistelemassa. Ainoa mitä tuomarilta tietenkin pitäisi voida edellyttää, olisi se, että linja pitäisi koko pelin ja toisinkin päin. Nimittäin tilanteessa, mistä Nemirovsky sai toisen kakkosensa, ensin Bluesin mies löi häntä vihellyksen jälkeen poikittaisella selkään, minkä jälkeen sekä maalivahti että toinen kenttäpelaaja hutmaisivat korkealla hanskalla suoraan kaulan seutuville. Ja nyt tuli vain yksi jäähy Bluesille mutta yksi myös hanskauksen (siinä tilanteessa) puhtaalle kohteelle Nemirovskylle. Kaytöskympissä ei kuitenkaan ollut sanan sijaa, sen verran voimakkaasti F-sana ryöpsähti Ringbomin kypärän visiirille.
Minusta myöskin Nemirovskyn viimeinen kakkonen puolusti paikkaansa ja sopi myöskin tämän kauden tuomarilinjaan. Molemmat nostivat mailansa ylös valmiina survaisemaan vastustajaa. Ringbom näki nyt Bluesin miehen isommaksi konnaksi, mutta minusta täysi Ringbomintuomiokaan, tasaminuutit molemmille, ei olisi ollut mitenkään väärin.
Kovasti paljon oli muuten Ringbomilla kannattajia siellä nuijakatsomossa. Ymmärtääkö ne jääkiekosta mitään siellä? Pisti vaan ne huudot taas kerran ihmetyttämään. Huutakaa nyt hyvät ihmiset vaikka Ilvestä, jos tekee mieli huutaa. Silloin nimittäin voidaan ympärillä luulla, että joukosta löytyy jonkinlaista kiekkoymmärrystäkin.
Toivotaan, että tämä tulos antaa lisää potkua ja uskoa Ilvekselle. Kolmannessa erässä näkyi jo selvästi pelin vapautuminen ja itsevarmuuden kasvu, kun peli oli uomissaan ja takana oli muutamia onnistumisia. Hämeenlinnan on silti vielä pitkä matka: ensin 40 tuntia ja sitten vielä 78 kilometriä. Unohdus voi iskeä, varsinkin jos HPK iskee ensin. Mutta toivossa on hyvä elää. Uskoon en kuitenkaan enää viitsi lanketa.
Blues on taas siinä tilanteessa, kuin ennen sunnuntain peliään. Pakkovoitto kotona on otettava. Tsemppiä jatkoon sinne Espooseenkin.
Edit: Pientä säätöä.