Miksi Perttu Lindgrenin nimi edelleen kummittelee täällä fanien toiveissa?
Jos Perttu Lindgren palaa syksyllä harjoitusleirin jälkeen Ilvekseen, hän on suomalaisen jääkiekkohistorian pahin luuseri, vetelys ja mammanpoika. Perttu Lindgren ei opi SM-liigassa enää yhtään mitään. Jos hän haluaa rakentaa itselleen oikean uran, hän menee Pohjois-Amerikkaan, menee farmiin, ottaa iskut vastaan ja oppii pelaamaan jääkiekkoa. Jos hän tulee takaisin Suomeen, voi hänet lyödä samaan koriin Jesse Niinimäen kanssa.
Ilveksen seurajohtokin näyttää jotenkin mystisesti edelleen uskovan Lindgrenin pelastavaan voimaan, sillä joukkueen runko on paskin miesmuistiin. Aina on ollut joko huippuluokan sentteri tai aivan timantin kova veskari (ja parhaina vuosina molemmat), mutta nyt koko Ilveksen ryhmä on täynnä harmaata massaa. Muiden ylijäämiä, vuoristoratapelaajia, nuoria joihin ei ole panostettu tarpeeksi, petetyillä lupauksilla seuraan houkuteltuja tai loukkaantumisista kärsineitä kehäraakkeja - liian paljon kysymysmerkkejä.
Ja mitä enemmän Ilveksen ulkomaalaisista ottaa ulkoapäin selvää, sen huonompaa informaatioa saa. HN jaksaa uskoa sentterin hankintaan ja siihen, että sellainen saadaan, minä en jaksa. Näytöt on niin huonot.
Olin aikanaan tyytyväinen Sakari Pietilän valintaan Ilveksen päävalmentajaksi, mutta viime kausi osoitti sen, että Sakella on aika perkeleesti parannettavaa, jos Ilves mielii valmennuksesta jonkinlaisen edun itselleen napata.
Olisin mielelläni väärässä ja riemuitsen jos Ilves yllättää ensi kaudella, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni minulla ei ole pienintäkään positiivista kutinaa Ilveksen joukkueesta. Kaikista eniten pelkään, että Raipe tulee vielä vuodeksi kärsimään. Maestron uran ei pidä loppua täydelliseen mahalaskuun.