Erikoistilanteethan ratkaisevat nykykiekossa todella paljon. Viime kaudella(kin) Ilveksen ylivoima oli alkukaudesta umpisurkeaa, mutta joulun jälkeen homma toimi paljon paremmin (kiitos lähinnä Stefanin ja Hyvösen mukaantulon) ja niinpä joukkue oli lopulta runkosarjassa tilastojen valossa aivan kelvollisesti kuudenneksi paras ylivoimajoukkue. Mitenkäs tällä kaudella? Käsiä tuntuisi olevan entistä vähemmän. Etenkin Murphyn ja Hyvösen lähdöt tekevät todella ison loven ylivoimapeliin. Olisi mielenkiintoista kuulla palstan asiantuntijoilta minkälaisia ylivoimakuvioita Eloranta on reeneissä harjoituttanut.
Omasta mielestäni ylivoimapelit ovat yleisesti ottaen turhan rutiininomaista pyörittelyä ja harjoiteltuja kikkoja näkee aivan liian vähän. Ylivoiman harjoittelu kaipaisi rohkeutta ja innovatiivisuutta.
Muistellaanpa Ilveksen aikaisempien vuosien enemmän tai vähemmän toimineita ylivoimakuvioita. Nämä olivat juuri sellaisia vähän "spesiaaleja" juttuja, joita oli selvästi harjoiteltu ja joita käytettiin useita kertoja itse peleissäkin.
Joskus ammoisina aikoina akseli Lavrov-Siren teki yhdellä kaudella hämmästyttävän monta maalia hämmästyttävän yksinkertaisella kuviolla. Lavrov jakoi kiekkoa maalin takaa viivalta nousuja tehneelle Sirenille, joka pyrki aina toimittamaan kiekon yhdellä kosketuksella kohti maalia. Usein laukaukset tulivat aika pienistä kulmista, mutta niin vain osumia syntyi melkoista tahtia. Lähemmäs 10 ylivoimamaalia taisi tämä akseli latoa tällä aivan tavallisen oloisella kuviolla.
Hieman vastaavanlaista hyvin toiminutta ylivoimakuviota käyttivät vuosia myöhemmin myös Raipe ja Pasi Saarinen. Tuolloinkin pakki (Saarinen) teki nousuja viivalta ja tykitteli suoraan vastakiekosta Raipen maalin takaa lähettämiä passeja verkkoon. Välillä kuviota edelsi myös näppärä pakkien puoltenvaihto siniviivalla, mikä vaikeutti vastustajien tilanteen ennakoimista.
Raipen vastustajan imeminen itseensä ja rystylätty Jani Nikolle toimi myös hyvin yhtenä kautena. Hieman heikompaa tulosta tuotti Raipen ja Vesa Viitakosken ideoima (?) kuvio, jossa Vesku seisoi neliön keskellä erikoisesti selkä syöttäjään päin. Ideana oli se, että Raipen lätyn jälkeen Viitakoski ei joutunut kääntymään, vaan pystyi kuoletuksen jälkeen laukomaan välittömästi ranarin kohti maalia. Monta kertaa tätä yritettiin, mutta muistaakseni aika heikoin tuloksin.
Jesse Niinimäki ja Ville Snellman kokeilivat surullisen kuuluisan katastrofikauden aikana useaan kertaan samaa temppua. Niinimäki haki yksinkertaisesti vapaan syöttötilan neliön keskellä päivystäneelle Snellmanille, joka tykitti puolilämäreitä suoraan syötöstä. Kuviota oli vaikea estää, koska Snellman pystyi laukomaan hankalastakin asennosta ja ennen kaikkea pienestä tilasta teräviä kuteja. Maaleja ei muistaakseni tällä kuviolla syntynyt, mutta tolpat kilisivät ja vaarallisia laukauksia nähtiin useita. Vähän huonoa tuuriakin kävi, kun verkko ei soinut.
Sitten viimeisenä oma suosikkini kaikkien aikojen (viimeisen 20 vuoden) parhaaksi Ilves-ylivoimakuvioksi, josta vastasi loistava, mutta valitettavasti kovin aliarvostetuksi jäänyt hyökkäysketju Hautamaa-Mattila-Arvaja. Tämä kolmikko teki lukuisia maaleja samalla ylivoimakuviolla, joka lähti yleensä liikkeelle ylivoiman pelintekijänä toimineen Mattilan pienestä valelaukauksesta B-pisteen kaarella. Tämän jälkeen Mattila lähetti syötön maalin oikealla nurkalla odottaneelle Arvajalle. Samalla hetkellä kun syöttö tapahtui, spurttasi Hautamaa neliön keskeltä kohti takanurkkaa, jonne Arvaja kiekon oikealla hetkellä passasi. Monen monta kertaa Hautamaa sai jatkaa limpun takanurkalta täysin tyhjään maaliin. Juuri tälläisiä ylivoimakuviota haluaisin nähdä enemmän. Eli siis sellaisia, jossa joku kolmas henkilö reagoi kahden muun pelaajan syöttöön tms. ja liikkuu ennalta sovittuun paikkaan, jonne kiekko pian toimitetaan.
Tuleeko jollekin mieleen muita Ilveksen vuosien saatossa käyttämiä "ylivoimakikkoja"?
*edit* Tarkemmin ajateltuna en olekaan enää aivan varma oliko tuo Helminen-Saarinen -akseli sittenkään ylivoimakuvio ollenkaan. Taisivat nuo tilanteet syntyä sittenkin pääosin ihan tasavoimatilanteissa. Muistaako kukaan tarkemmin?*edit*
Omasta mielestäni ylivoimapelit ovat yleisesti ottaen turhan rutiininomaista pyörittelyä ja harjoiteltuja kikkoja näkee aivan liian vähän. Ylivoiman harjoittelu kaipaisi rohkeutta ja innovatiivisuutta.
Muistellaanpa Ilveksen aikaisempien vuosien enemmän tai vähemmän toimineita ylivoimakuvioita. Nämä olivat juuri sellaisia vähän "spesiaaleja" juttuja, joita oli selvästi harjoiteltu ja joita käytettiin useita kertoja itse peleissäkin.
Joskus ammoisina aikoina akseli Lavrov-Siren teki yhdellä kaudella hämmästyttävän monta maalia hämmästyttävän yksinkertaisella kuviolla. Lavrov jakoi kiekkoa maalin takaa viivalta nousuja tehneelle Sirenille, joka pyrki aina toimittamaan kiekon yhdellä kosketuksella kohti maalia. Usein laukaukset tulivat aika pienistä kulmista, mutta niin vain osumia syntyi melkoista tahtia. Lähemmäs 10 ylivoimamaalia taisi tämä akseli latoa tällä aivan tavallisen oloisella kuviolla.
Hieman vastaavanlaista hyvin toiminutta ylivoimakuviota käyttivät vuosia myöhemmin myös Raipe ja Pasi Saarinen. Tuolloinkin pakki (Saarinen) teki nousuja viivalta ja tykitteli suoraan vastakiekosta Raipen maalin takaa lähettämiä passeja verkkoon. Välillä kuviota edelsi myös näppärä pakkien puoltenvaihto siniviivalla, mikä vaikeutti vastustajien tilanteen ennakoimista.
Raipen vastustajan imeminen itseensä ja rystylätty Jani Nikolle toimi myös hyvin yhtenä kautena. Hieman heikompaa tulosta tuotti Raipen ja Vesa Viitakosken ideoima (?) kuvio, jossa Vesku seisoi neliön keskellä erikoisesti selkä syöttäjään päin. Ideana oli se, että Raipen lätyn jälkeen Viitakoski ei joutunut kääntymään, vaan pystyi kuoletuksen jälkeen laukomaan välittömästi ranarin kohti maalia. Monta kertaa tätä yritettiin, mutta muistaakseni aika heikoin tuloksin.
Jesse Niinimäki ja Ville Snellman kokeilivat surullisen kuuluisan katastrofikauden aikana useaan kertaan samaa temppua. Niinimäki haki yksinkertaisesti vapaan syöttötilan neliön keskellä päivystäneelle Snellmanille, joka tykitti puolilämäreitä suoraan syötöstä. Kuviota oli vaikea estää, koska Snellman pystyi laukomaan hankalastakin asennosta ja ennen kaikkea pienestä tilasta teräviä kuteja. Maaleja ei muistaakseni tällä kuviolla syntynyt, mutta tolpat kilisivät ja vaarallisia laukauksia nähtiin useita. Vähän huonoa tuuriakin kävi, kun verkko ei soinut.
Sitten viimeisenä oma suosikkini kaikkien aikojen (viimeisen 20 vuoden) parhaaksi Ilves-ylivoimakuvioksi, josta vastasi loistava, mutta valitettavasti kovin aliarvostetuksi jäänyt hyökkäysketju Hautamaa-Mattila-Arvaja. Tämä kolmikko teki lukuisia maaleja samalla ylivoimakuviolla, joka lähti yleensä liikkeelle ylivoiman pelintekijänä toimineen Mattilan pienestä valelaukauksesta B-pisteen kaarella. Tämän jälkeen Mattila lähetti syötön maalin oikealla nurkalla odottaneelle Arvajalle. Samalla hetkellä kun syöttö tapahtui, spurttasi Hautamaa neliön keskeltä kohti takanurkkaa, jonne Arvaja kiekon oikealla hetkellä passasi. Monen monta kertaa Hautamaa sai jatkaa limpun takanurkalta täysin tyhjään maaliin. Juuri tälläisiä ylivoimakuviota haluaisin nähdä enemmän. Eli siis sellaisia, jossa joku kolmas henkilö reagoi kahden muun pelaajan syöttöön tms. ja liikkuu ennalta sovittuun paikkaan, jonne kiekko pian toimitetaan.
Tuleeko jollekin mieleen muita Ilveksen vuosien saatossa käyttämiä "ylivoimakikkoja"?
*edit* Tarkemmin ajateltuna en olekaan enää aivan varma oliko tuo Helminen-Saarinen -akseli sittenkään ylivoimakuvio ollenkaan. Taisivat nuo tilanteet syntyä sittenkin pääosin ihan tasavoimatilanteissa. Muistaako kukaan tarkemmin?*edit*
Viimeksi muokattu: