Viimekaudella hävittiin (tai melkeinhävitiin) pisteitä nöyryyden puutteeseen.. Jukurit peli oli taas tämän ilmiön nousemista esiin. Hallitaan peliä ja luullaan sen olevan ohi 3-1 tilanteessa ja kisutellaan ja koitetaan tehdä takatolpilta tyhjiin.. kisuttelun seurauksena Jukurit läpiajoon, jäähy ja toinen ja peli oli tasan. Virettä ei saatu enää nostettua kolmanteen ja toistaalta taas Jukurit sai hengen päälle. Lähempänä se taisi Jukureiden voitto varsinaisella olla, mutta hyvä näin, se 2p.
Mutta tapa jolla se tuli on huolestuttava. Oikein peri-ilvesläinen neppailu ja hienon maalin hakeminen kun peli pitäisi vaan tylysti tappaa. Se on niitä vaikeampia asioita korjattavaksi, kun kyse on kulttuurista ja ryhmäajattelusta. Toivottavasti Pennanen tämän pois kitkee ja tämä oli vian yksittäistapaus, eikä vastaavaa viimekauden toistuviin tapauksia synny.
Tämä ei ole vasta-argumentti vaan erikulmainen lähestyminen.
Ongelmia voi toki löytää kulttuurista tai ryhmäajattelusta, mutta yksittäiseen pelitapahtumaan vaikuttavia seikkoja on valtava määrä. Joka pelissä tapahtuu lukematon määrä virheitä ja vääriä ratkaisuja, jotka vaikuttavat enemmän, vähemmän tai eivät ollenkaan yksittäisen ottelun mitassa.
Virheitä syntyy pakotettuna ja pakottamattakin. Tehokas syöttö- ja liikesuuntien minimointi vastustajan toimesta, oma vajavainen taitotaso suhteessa tilanteeseen, kanssapelaajien väärät tai vajavaiset ratkaisut suhteessa omaan kiekolliseen pelaajaan ja silkka sattuma kattavat jo ison osan virheisiin johtavista tilanteista.
Pelin jokainen lopputulokseen suoraan vaikuttava tapahtuma eli maali on tiukalla tulkinnalla lähes poikkeuksetta seurausta virheestä.
On varsin luonnollista, että tässäkin pallopelissä tappiolla oleva joukkue on melko usein se aktiivisemmin hyökkäyssuuntaan ratkaisuja hakeva ja johdossa oleva alkaa alitajuisesti sitä suojelemaan. Jälkimmäistä usein kutsutaankin nöyräksi peliksi. Toisaalta usein myös korostetaan "peruuttelun" välttämistä ja samaan tyyliin jatkamista johtoasemassa passivoitumatta. Eli täysin vastaista. Liekö ylpeyttä?
Jälkikäteen on helppo löytää pelin ratkaisseita yksittäisistä virheitä. Isokaan virhe ei aina johda kiekon kaivamiseen oman verkon perukoilta. Joskus taas saa tehdä mittavankin kaivuutyön, jotta vastustajan maaliin johtanut tilanne voidaan tulkita virheeksi omassa toiminnassa.
Yksittäisten pelaajien osalta pienetkin virheet paisuvat kuin pullataikina jälkipuintiliinan alla, jos niistä syntyy maaleja, varsinkin ratkaisevia omaan verkkoon.
Osaltaan tilanteiden ylitulkintaan kannattajatasolla vaikuttaa subjektiivisuus. Valtaosa tulkinnoista pelitapahtumiin analysoidaan oman joukkueen tekemisen kautta. Vastustajan pelin vaikutusta omaan peliin ja sitä kautta lopputulemaan harvoin tasamitassa jälkipunnitaan.
Varsinkin tappion hetkellä harotaan tiukalla kammalla syylliset esiin omista suorittajista. Helposti löydetään vika yksittäisen pelaajan tai koko joukkueen asenteesta tai virheherkkyydestä. Se että yksittäiset tappiot, pistemenetykset tai johtoaseman hukkaamiset olisivat selitettävissä vain puutteessa asenteessa tai esimerkiksi valmistautumisessa, on omasta mielestäni aivan liiallista yksinkertaistamista.
Tarkastelin viime kautta Ilveksen osalta runkosarjan tiimoilta. Löysin seuraavat ottelut, joissa Ilveksen vähintään kahden maalin johto oli päättynyt vähimmillään pistemenetykseen. Eilisen tapaan.
"Melkein" pistemenetykseen johtaneet pelit eivät ole tilastollisesti merkityksellisiä. Määriteltävinäkin mahdottomia.
21.9.2021 Ilves-Pelicans 3-4 ja.
9.10.2021 Ilves-SaiPa 2-3 ja.
27.11.2021 KooKoo-Ilves 3-4 vl.
30.12.2021 Lukko-Ilves 4-3 ja.
12.3.2022. Jyp-Ilves 4-5 ja.
Esimerkkinä Tepsin vastaava.
30.12.2021 TPS-Ässät 2-3 vl.
5.2.2022 TPS-KalPa 4-3 vl.
9.2.2022 KooKoo-TPS 5-3
9.3.2022 TPS-Jyp 4-3 vl.
20.3.2022 TPS-Kärpät 3-2 vl.
Läpirehellisenä on tunnustettava ettei toki Tapparalta näitä löytynyt samalta ajanjaksolta. Sehän oli muutenkin ylivertainen, lähes tuplamestari. Muita joukkueita en läpikäynyt.
Omana loppukaneettina en kuitenkaan väitä kaikkien muiden kuin läpinöyrän Tapparan kärsivän mainitsemistasi heikkouksista kulttuurissa ja ryhmäajattelussa.
Tunnistan virtuoosimaisesti kikkailevan veijaruuden olevan syvällä Ilveksen perimässä. Omissa kirjoissani sen tyylin plussat peittoavat siitä juontuvat miinukset. Olen varma että maalinestopeliä inasen tiivistämällä ja raikkaan, mutta tilanteet tunnistavan, tarpeen mukaan nopeastikin peliä kääntävän luovan hyökkäyspelin siivittämänä on mahdollista mennä päätyyn asti. Ja tyylinäkin se miellyttänee sekä yksittäistä pelaajaa, että keskimääräistä katsojaakin, tuoden muassaan kiinnostavuutta ja kassantäytettä, suoraan ja välillisesti.
edit. Määritteen tarkennus