Ilves on nyt rakentanut uudentyyppistä joukkuetta, joka pyrkii pelaamaan nopeasti ylöspäin, taitoihin ja pelikäsitykseen suhteutettuna ehkä liiankin nopeasti. Maalivahdit ovat hyvät ja puolustus riittävä. Senttereillä on tarpeeksi taitoa. Laiturit näyttävät olevan peleissä pahiten kujalla, ja heidän yhteispelinsä ontuu niin pakkien kuin senttereiden kanssa. Paljon turhia paitsioita ja pitkiä kiekkoja heikoista ajotuksista johtuen.
Joukkueessa on paljon luistimilla nopeita hyökkääjiä. Saarela, Oden, Päkkilä, Sebök. Pääsääntöisesti heidän pelisimänsä suhteen on toivomisen varaa. Tai ainakaan tähän mennessä ei mitään suuria oivalluksia ole nähty. Sebökiltä on kyllä lupa odottaa enemmän luovuutta. Yleisesti ottaen pelaajien pitäisi kyetä paremmin ottamaan huomioon viisikon liike syvyyssuunnassa. Nyt hyökkäysten toinen aalto jää kokonaan hyödyntämättä lähes kaikilta pelaajilta.
Joukkueessa on hyökkääjiä, jotka ovat olleet tälläkin kaudella kohtalaisia yleispelaajia, mutta joilta on lupa odottaa paljon enemmänkin. Virtanen, Joona Ikonen ja Panu Mieho
Joukkueessa on SM-liigatasolle neljä erittäin luovaa hyökkääjää: Eemeli Suomi, Petri Kontiola, Joni Ikonen ja Matias Mäntykivi, joiden suorittaminen on kauden alusta Mäntykiveä lukuunottamatta hiipunut. Mäntykivi on ollut erinomainen. Antaa koko ajan peliä edistäviä syöttöjä ja voittaa kaksinkamppailut. Tehot kyllä tulee, kun ympärille saadaan miehiä, jotka ajattelevat pelistä samalla tavalla.
Babtiste on ollut tähän mennessä heikompi kuin tilastot ja odotukset ovat olleet. Ei ole taistelija, eikä ainakaan vielä mikään sniperkaan. Nallin näytöt tältä kaudelta ovat niin vähäiset, ettei oikein mitään voi sanoa, mutta viime kauden Miroa kyllä kaivattaisiin.
Miten tästä saataisiin aikaiseksi voittavan joukkueen hyökkäys? Kolme vaihtoehtoa, joista itse valitsisin kolmannen, koska siinä olisi kolme tasapainoista ja luovaa ketjua ja yrittävä vauhtinelonen. Antaisin Joni Nymanille rohkeasti näyttöpaikkaa ja Panulle isoa roolia Kontiolan ketjun tukimiehenä.
Vaihtoehto 1.
1. ketju. Suomi ja Kontiola pelasivat paremmin Joona Ikosen kanssa. Santeri Virtanen on ollut ketjuun heikennys. Laiturin paikka ei ainakaan alkukauden perusteella ole se paras paikka Virtaselle. Paras mies kolmanneksi lenkiksi tähän ketjuun saattaisi olla Panu Mieho. Toisaalta Suomi ja Kontiolakaan eivät ole olleet enemmän kuin osiensa summa muutamaa hyvää hetkeä lukuunottamatta. Olisiko Mieho kuitenkin se liima, mikä nostaisi myös Suomen ja Kontiolan pelin tasoa?
1. Suomi-Kontiola-Mieho
2. ketju. Sebök ei ole onnistunut Babtisten kanssa. Miesten pelikirjojen välillä on ainakin viisi puhdasta aukeamaa. Sebök on ollut yritteliäs, enkä näkisi ongelmien johtuvan suoranaisesti hänestä. Suurempi ongelma on ollut Babtisten valuminen pelin ulkopuolelle. Rakentaisin ketjun allaolevaan muotoon ja antaisin Babtistelle vielä 4-5 peliä aikaa näyttää syntyykö niitä maaleja ja löytyykö taistelua.
2. Mäntykivi-Joni Ikonen-Babtiste
3. ketju. Laitetaan Sebökin ympärille uudet miehet ja kokeillaan uudelleen. Sebök tekee pelin, Joona Ikonen tuo järjen ja Päkkilä saattaisi tässä ketjussa puhjeta kukkaan.
3. Päkkilä-Sebök-Joona Ikonen
4. ketju Saarela-Virtanen-Oden. Saarela ja Oden hyökkäisivät, Virtanen kontrolloisi.
Vaihtoehto 2.
Ketjut
1. Joni Nyman-Kontiola-Mieho
2. Suomi-Joni Ikonen-Mäntykivi
3. Päkkilä-Sebök-Joona Ikonen
4. Saarela-Virtanen-Oden.
Babtiste ja Nalli rotaatiossa
Vaihtoehto 3
1. Joni Nyman-Kontiola-Mieho
2. Suomi-Mäntykivi-Joona Ikonen
3. Päkkilä-Joni Ikonen-Sebök
4. Saarela-Virtanen-Oden.
Babtiste ja Nalli rotaatiossa
Maalien tekemisestä tai tekemättä jättämisestä runsaista läpiajoista sanoisin, että veskarin längistä ujuttaminen vaatii lähtökohtaisesti harhauttamista, eikä vain kiekon sovittamista tunneliin. Veskari pitää saada liikkeeseen ja länget auki. Pitäisi laukoa enemmän ja 2-1 hyökkäyksissä on valittu joka kerta se väärä ratkaisu eli on yritetty syöttää hankalaan paikkaan, kun laukaus olisi ollut parempi ratkaisu.
Täysin turhat hyökkäyspään jäähyt pitäisi saada pois.